Lue keskustelun säännöt.
Miten rumat ihmiset pariutuvat?
18.01.2013 |
Osaako ne nähdä toisensa jotenkin viehättävinä vai katsooko ne peiliin ja toteaa että tällä naamalla ei viehättävää puolisoa saa, joten täytyy tyytyä toiseen rumilukseen jos haluaa pariutua?
Älkääkä nyt pliis ruvetko moralisoimaan mun ajatuksiani, kyllä mä tiedän olevani typerä ja pinnallinen. Mutta oikeastihan pariutumisen vaikeudet VOI ainakin osittain johtua siitä ettei osata tyytyä siihen mitä on saatavilla vaan halutaan kaunista ja komeaa. Mä olen kyllä oppinu antamaan mahdollisuuksia vaatimattomamman näköisillekin kun ole pari kertaa ihastunu jonkun miehen tapaan tehdä asioita ja olla, vaikkei ulkonäkö sinänsä oliskaan vedonnut...
Kommentit (8)
Olen omassa lähipiirissäni huomannut, että ulkonäkö merkitsee yllättävän vähän. Oikeastaan kiva luonnekaan ei ole tärkeintä. Tiedän muutaman todella nätin nuoren naisen, jotka ovat myös mukavia, mutta miestä ei löydy. Molemmat melko ujoja.
Sitten tiedän joitakin vähemmän hyvän näköisiä, mutta ulospäinsuuntautuneella tavalla sosiaalisia. Esim. noin 100-kiloinen naisihminen, todella vaikea luonne (mm. entinen koulukiusaaja), mutta silti löytänyt jopa ihan kivan näköisen miehen (sellaisen aran oloisen).
Sosiaalisuus (jopa vähän agressiivinenkin sellainen) ja se, että ottaa rohkeasti kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen, takaa kumppanin löytymisen varmemmin kuin kaunis ulkonäkö ja kiva luonne. Vähän surullisin mielin olen tämän havainnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ilmiön, että ulkonäkö ei merkkaa mitään. Vaan se luonne lähinnä. Kukaan meistä ei ole pinnallinen ihminen, emmekä arvostele kirjaa kannen perusteella. Itse pidän itseäni hyvinkin tavallisen näköisenä, mutta luonteeni takia kaveripiirissä olevat miehet haluaisivat olla kanssani.
En itsekään etsi itselleni kiiltokuvamiestä vaan haluan, että miehellä olisi myös aivot. Oma mieheni on minun mielestäni maailman ihanin juuri tuollaisena metsänpeikkona, hänellä on valloittava hymy ja hänen kanssaan voi keskustella syvällisiä läpi yön :)
Minä olin nuorena aika tavallisen näköinen tyttö. Olin normaalipainon ylärajalla, suht lihaksikas (liikuin tosi paljon ja kunto oli erittäin hyvä), isorintainen, lyhyt (157cm).
Itsetunto huono, pidin itseäni lihavana vaikken ollutkaan. Pitkä kaunis tukka (luonnostaan kiiltävän tummanruskea), hyvin luonnollinen ulkonäkö. En siis meikannut ollenkaan. Olin sellainen sporttinen, vähän jopa poikamainen tyttö. Pukeuduin mielelläni collegeasuihin. Luonteeltani sosiaalinen, pirteä, iloinen, puhelias.
Tulin loistavasti toimeen poikien kanssa ja pidin heitä kaverinani. Jälkeenpäin olen tajunnut, että aika moni heistä oli minuun varmasti hyvinkin ihastunut :D
Noh, sitten tapasin yhden kaveripiirin ulkopuolisen pojan, johon itse ihastuin ja tein aloitteen... ja ollaan edelleen 18v jälkeen yhdessä.
Tässä vuosien varrella olen lihonut tosi paljon, ja muutama muukin ulkoilen seikka on ottanut pahasti takapakkia.
Ei ole pitkäkään aika, kun puhuttiin asiasta mieheni kanssa. Hän siis ei ole koskaan sanonut mulle, etten kelpaisi ja sanoo edelleen minua kauniiksi, seksi sujuu ym. No mutta, puhuttiin siis tästä minun ylipainosta. Kysyin siinä juttelun ohessa, että jos olisin ollut tämän näköinen silloin 18v sitten, olisiko hän kiinnostunut minusta. Mies vastasi jotenki näin: "vaikea sanoa.. ku kyllähän sitä alussa katsoo sitä ulkonäköäkin ja tottakai sitä mieluiten ottaa niin kauniin kuin saa.."
Jäin tuota miettimään... ja kai se sitten on niin, että jokainen meistä arvottaa itsemme, peilin ja itsetunnon yhteisvaikutuksella (huom. itsetunnolla on suuri rooli tässä!) ja sitten hakeutuu omaa vastaavaan seuraan.
[quote author="Vierailija" time="18.01.2013 klo 02:58"]
luonne kuitenkin varsinkin vanhemmalla iällä merkkaa paljon enemmän kuin ulkonäkö. Monta kertaa näkee pariskuntia jotka on tässä ulkonäkö asiassa eriparia. Ja suurin osa on joskus ollut nuoria ja suht nättiä, ehkä on silloin menny yhteen ja rumentunu sit vuosien varrella.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2013 klo 03:10"]
Olen omassa lähipiirissäni huomannut, että ulkonäkö merkitsee yllättävän vähän. Oikeastaan kiva luonnekaan ei ole tärkeintä. Tiedän muutaman todella nätin nuoren naisen, jotka ovat myös mukavia, mutta miestä ei löydy. Molemmat melko ujoja.
Sitten tiedän joitakin vähemmän hyvän näköisiä, mutta ulospäinsuuntautuneella tavalla sosiaalisia. Esim. noin 100-kiloinen naisihminen, todella vaikea luonne (mm. entinen koulukiusaaja), mutta silti löytänyt jopa ihan kivan näköisen miehen (sellaisen aran oloisen).
Sosiaalisuus (jopa vähän agressiivinenkin sellainen) ja se, että ottaa rohkeasti kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen, takaa kumppanin löytymisen varmemmin kuin kaunis ulkonäkö ja kiva luonne. Vähän surullisin mielin olen tämän havainnut.
[/quote]
Olen huomannut täsmälleen saman. Reaalimaailmassa ulospäinsuuntautuneet löytävät kumppanin lähes aina, rohkenisin jopa väittää että ulkonäöstä ja sukupuolesta riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on ruma. Ei varmastikaan kaikkien mielestä, mutten näe hänessä mitään ulkonäön piirettä josta pitäisin. Mutta olen silti onnellinen hänen kanssaan. Olen nimittäin seurustellut ennen miestäni kolmen hyvännäköisen ja haluttavan miehen kanssa. He olivat niitä suosittuja koulussa ja kaveripiirissä, mutteivat ikinä rakastaneet minua niin kovin kuin nykyinen mieheni. Heille oma ulkonäkö ja menestys kavereiden silmissä oli niin paljon tärkeämpää kuin parisuhde, etten vastaavaa miestä enää halua. Ja vaikka mieheni onkin lihava, viirusilmäinen, possunnenäinen ja kimeä-ääninen, olen hänen kanssaan onnellisempi kuin kenenkään muun.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 17:12"]Mieheni on ruma. Ei varmastikaan kaikkien mielestä, mutten näe hänessä mitään ulkonäön piirettä josta pitäisin. Mutta olen silti onnellinen hänen kanssaan. Olen nimittäin seurustellut ennen miestäni kolmen hyvännäköisen ja haluttavan miehen kanssa. He olivat niitä suosittuja koulussa ja kaveripiirissä, mutteivat ikinä rakastaneet minua niin kovin kuin nykyinen mieheni. Heille oma ulkonäkö ja menestys kavereiden silmissä oli niin paljon tärkeämpää kuin parisuhde, etten vastaavaa miestä enää halua. Ja vaikka mieheni onkin lihava, viirusilmäinen, possunnenäinen ja kimeä-ääninen, olen hänen kanssaan onnellisempi kuin kenenkään muun.
[/quote] aivan oikein olet nähnyt rakastettavan ihmisen hänen sisällään
luonne kuitenkin varsinkin vanhemmalla iällä merkkaa paljon enemmän kuin ulkonäkö. Monta kertaa näkee pariskuntia jotka on tässä ulkonäkö asiassa eriparia. Ja suurin osa on joskus ollut nuoria ja suht nättiä, ehkä on silloin menny yhteen ja rumentunu sit vuosien varrella.