Miten lääkärit erottavat oikeasti sairaan ja luulotautisen?

Viimeksi olin ihan hysteerinen ja vastaanotolla väitin, että mulla on varmasti keuhkosyöpä, itkin ja olin todella ahdistunut oireeni kanssa....(polttava tunne keuhkoissa, tarkemmin rintalastassa).(Keuhko)lääkäri rauhoitteli ja määräsi toki otettavaksi keuhkortg:n josta ei mitään löytynyt. Mun dg oli refluksi ja siihen lääkkeet. Sekä "vakava" suositus toisen lääkärin juttusille, totesi että tarvitsen tod.näk. jotain lääkettä ahdistuneisuuteeni.



Nyt pelkään että mitä jos mulla onkin kohdunkaulasyöpä, viime papasta kulunut 2,5v. Olen ihan paniikissa, aika papa-testiin on kyllä varattu ensi maanantaiksi.

jos niissä ei ole mitään epänormaalia, niin luulosairas. Jos joku arvo antaa vähän lisätutkinnan aihetta, niin saatetaan tehdä joku hintavampi tutkimus. Jos siinä ei löydy mitään, niin luulosairas. Ja kyllähän papereihin jää merkintä kaikesta, vaikka suoraan luulosairautta ei siellä lukisikaan, niin iso määrä tutkimuksia, joista ei näy tuloksia, tekee kyllä jatkossakin ennakkoasenteen, että vika on korvien välissä.



Ja tätä ei siis pahalla lääkärikuntaa kohtaan: jos tietyn sairauden oireet eivät vastaa oppikirjaesimerkkiä, niin vaikea sitä on silloin tunnistaa. Ja toisaalta lääkärin pakeilla käy paljon, jos ei luulosairaita, niin särkylääke- tai huumausaineriippuvaisia, ja jo se saa aikaa kyynistyneen asenteen työhön.

jos niissä ei ole mitään epänormaalia, niin luulosairas. Jos joku arvo antaa vähän lisätutkinnan aihetta, niin saatetaan tehdä joku hintavampi tutkimus. Jos siinä ei löydy mitään, niin luulosairas. Ja kyllähän papereihin jää merkintä kaikesta, vaikka suoraan luulosairautta ei siellä lukisikaan, niin iso määrä tutkimuksia, joista ei näy tuloksia, tekee kyllä jatkossakin ennakkoasenteen, että vika on korvien välissä.

Ja tätä ei siis pahalla lääkärikuntaa kohtaan: jos tietyn sairauden oireet eivät vastaa oppikirjaesimerkkiä, niin vaikea sitä on silloin tunnistaa. Ja toisaalta lääkärin pakeilla käy paljon, jos ei luulosairaita, niin särkylääke- tai huumausaineriippuvaisia, ja jo se saa aikaa kyynistyneen asenteen työhön.

Eiköhän nuo narkit kuitenkin erota kun ovat vailla väh. pkv lääkkeitä.

jos niissä ei ole mitään epänormaalia, niin luulosairas. Jos joku arvo antaa vähän lisätutkinnan aihetta, niin saatetaan tehdä joku hintavampi tutkimus. Jos siinä ei löydy mitään, niin luulosairas. Ja kyllähän papereihin jää merkintä kaikesta, vaikka suoraan luulosairautta ei siellä lukisikaan, niin iso määrä tutkimuksia, joista ei näy tuloksia, tekee kyllä jatkossakin ennakkoasenteen, että vika on korvien välissä.

Ja tätä ei siis pahalla lääkärikuntaa kohtaan: jos tietyn sairauden oireet eivät vastaa oppikirjaesimerkkiä, niin vaikea sitä on silloin tunnistaa. Ja toisaalta lääkärin pakeilla käy paljon, jos ei luulosairaita, niin särkylääke- tai huumausaineriippuvaisia, ja jo se saa aikaa kyynistyneen asenteen työhön.

Lääkärit eivät vaan tutki asiaa. Montaa tautia tai vikaa ei voi löytää ilman laajoja tutkimuksia. Nämä "normaalit" tutkimukset on yleensä perseestä. Otetaan yksi verikoe ja ehkä vähän katsellaan potilasta. Ei ihme että Suomessa on apljon ihmisiä joilla sairaudet huomataan liian myöhään.

Potilas pitää aina laittaa lisätutkimuksiin ja tarvittaessa erikoislääkärille.

Sairauksia on tuhansia ja taas tuhansia. On naurettavaa että lääkäri voisi huomata sen vaan puolen tunnin tutkimisen jälkeen ja parilla kokeella.

Siksi moni ei edes mene lääkärille. Miksi mennä jos sinunlaisiasi siellä on. Lääkärin tehtävänä on löytää parannus sairauteen eikä vittuilla asiakkaalle.

Kyllä siihenkin pitäisi suhtautua empaattisesti ja kuunnellen ja tutkimuksilla, kuten muihinkin sairauksiin reagoidaan.Kysehän on potilaan tuntemuksista, ei lääkärin prioriteeteista.

ja vaivat vaihtelevat? Kun hänet on saatu vakuutettua, ettei sairasta sitä mitä edellisellä kerralla luuli sairastavansa, seuraavalla kerralla valittaa taas jotain uutta vaivaa ja luulee sairastavansa jotain toista sairautta.

En ole lääkäri enkä luulosairas, mutta näin sen luulisi menevän.

Kska luulosairas ei ylipäänsä mene lääkäriin. Tai ainakaan minä en mennyt. Olen ollut pahasti hypokondrinen pahan ocd-oireilun yhteydessä ja häpesin itseäni niin syvästi, että tein kaikkeni ollakseni "jäämättä kiinni". Lisäksi pelkäsin ja kammosin sitä hetkeä, jollin lääkäri sanoisi minulle että joo, se on menoa nyt ja sit pitäisi oikeasti alkaa luopumaan kaikgesta rakkaasta -ja olin siis täysin vakuuttunut, että niin se lekuri sanoisi, jos saisi tilaisuuden. Niinpä en mennyt lääkärille, vaan itkin kauhujani yksinäni illat pitkät. Olisi ehkä kannattanut mennä, sillä nyt 15-vuotta myöhemmin olen edelleen hengissä ja melko terve, ja paljon kauhua olisi säästynyt jos joku olisi ohjannut minut jollekin päälääkärille.



Vieläkin mä kyllä välttelen lääkäriinmenoa silloinkin kun ehkä olisi joku syy.



Tahtoo siis sanoa, että luulotauti on eri asia kuin munchausenin syndrooma. Luulotautinen ei välttis ravaa lääkärissä huomiota keräämässä, päinvastoin. Hän luulee tietävänsä, mikä hänet kohta tappaa ja hän suree sitä itsekseen.

ja vaivat vaihtelevat? Kun hänet on saatu vakuutettua, ettei sairasta sitä mitä edellisellä kerralla luuli sairastavansa, seuraavalla kerralla valittaa taas jotain uutta vaivaa ja luulee sairastavansa jotain toista sairautta.

En ole lääkäri enkä luulosairas, mutta näin sen luulisi menevän.

Monella on oikeasti vikoja, mutta koska lääkärit ei tutki niin niitä ei löydetä. Sitten joutuu menemään uudestaan ja uudestaan. Sehän siinä onkin. Lääkäri ei tutki vaan haluaa antaa vain lapun kouraan ja kotiin.

ei se sen vaikeempaa ole.

Tasapuolista kohtelua kaikille.



Ainoo on jos selvästi näkyy ulospäin joku paha vaiva niin sitten toimitaan.

Esim jalka poikki-> kipsiin.

Eiköhän esim. fibromyalgia, erilaiset yliherkkyydet

jne. ole lääketehtaiden ja lekurien keksimiä diagnooseja luulotautisille. Siis silloin kun kokeissa ei mitään mainittavaa ilmene.

Rauhoittuvat hetkeksi kun on jotakin hoidettavaa ja lääkittävää.

ja tuskin noin vain keksitty? Itse ramppasin lukuisia kertoja lääkärissä ennen kuin mulle sanottiin että olisi tämä ky. sairaus. En tiedä että onko mulla just toi sairaus mutta samanlaiset oireet löytyy. En todellakaan kuvittele näitä jatkuvia särkytiloja jotka vaihtaa ees taas paikkaa. Kivut alkaa ilman mitään varoitusta ja loppuvat ihan noin vain kun on muutaman viikon särkenyt ja sitten taas sama alkaa toisessa paikassa. Ja kun välillä särkee useampaa kohtaa yhtä aikaa. Ei tosiaankaan kivaa :(

Eiköhän esim. fibromyalgia, erilaiset yliherkkyydet

jne. ole lääketehtaiden ja lekurien keksimiä diagnooseja luulotautisille. Siis silloin kun kokeissa ei mitään mainittavaa ilmene.

Rauhoittuvat hetkeksi kun on jotakin hoidettavaa ja lääkittävää.

Mutta on se luulotauti niin tehokas, että vie miehen kerta toisensa perään tajuttomana teholle...

Eiköhän esim. fibromyalgia, erilaiset yliherkkyydet

jne. ole lääketehtaiden ja lekurien keksimiä diagnooseja luulotautisille. Siis silloin kun kokeissa ei mitään mainittavaa ilmene.

Rauhoittuvat hetkeksi kun on jotakin hoidettavaa ja lääkittävää.

Missä kokeissa? Kokeita ja testejä on lukemattomia määriä. Suomessa ei edes ole kuin pieni osa. Eikä terveyskeskuslääkäri voi edes osata etsiä monia tauteja vaan aina erikoislääkäri

Kska luulosairas ei ylipäänsä mene lääkäriin. Tai ainakaan minä en mennyt. Olen ollut pahasti hypokondrinen pahan ocd-oireilun yhteydessä ja häpesin itseäni niin syvästi, että tein kaikkeni ollakseni "jäämättä kiinni". Lisäksi pelkäsin ja kammosin sitä hetkeä, jollin lääkäri sanoisi minulle että joo, se on menoa nyt ja sit pitäisi oikeasti alkaa luopumaan kaikgesta rakkaasta -ja olin siis täysin vakuuttunut, että niin se lekuri sanoisi, jos saisi tilaisuuden. Niinpä en mennyt lääkärille, vaan itkin kauhujani yksinäni illat pitkät. Olisi ehkä kannattanut mennä, sillä nyt 15-vuotta myöhemmin olen edelleen hengissä ja melko terve, ja paljon kauhua olisi säästynyt jos joku olisi ohjannut minut jollekin päälääkärille. Vieläkin mä kyllä välttelen lääkäriinmenoa silloinkin kun ehkä olisi joku syy. Tahtoo siis sanoa, että luulotauti on eri asia kuin munchausenin syndrooma. Luulotautinen ei välttis ravaa lääkärissä huomiota keräämässä, päinvastoin. Hän luulee tietävänsä, mikä hänet kohta tappaa ja hän suree sitä itsekseen.

Komppi tälle. Luulosairas ei vaan luule olevansa sairas, vaan 'tietää' aivan varmasti että hänellä on joku (erittäin pahalaatuinen) sairaus ja se on menoa sitten. Tämä sairaus voi vaihdella ja ajatus lähteä aivan pienestä, itselläni esim. siitä että jollain julkkiksella on ollut se, ja kertoo siitä lehdessä. Esim. kun laulaja Hanna-Riikka Siitosella oli imusolmukesyöpä ja lehdessä luki että oireet alkoivat väsymyksellä, olin itse aivan satavarma että mullakin on se koska olin väsynyt aina.

ja tuskin noin vain keksitty? Itse ramppasin lukuisia kertoja lääkärissä ennen kuin mulle sanottiin että olisi tämä ky. sairaus. En tiedä että onko mulla just toi sairaus mutta samanlaiset oireet löytyy. En todellakaan kuvittele näitä jatkuvia särkytiloja jotka vaihtaa ees taas paikkaa. Kivut alkaa ilman mitään varoitusta ja loppuvat ihan noin vain kun on muutaman viikon särkenyt ja sitten taas sama alkaa toisessa paikassa. Ja kun välillä särkee useampaa kohtaa yhtä aikaa. Ei tosiaankaan kivaa :(

Minulla on se myös todettu. Välillä epäilin itsekin olevani hullu, kun mitään ei löytynyt, mutta ei kai luulosairas makaa lattialla itkemässä kun särkee niin kovasti ettei pysty istumaan. Ja mitkään lääkkeet ei auta, ei oikeat eikä placebot.

Olen kyllä silti melko varma että työterveyslääkärissä siellä koneella lukee että 'potilas on hullu'...

Ja se onkin hauskinta, että jos ihmisellä on sairaus, joka ei tule heti lääkäreiden mieleen, saa helposti jo muutamalla lääkärikäynnillä luulosairaan maineen.



Minulle kävi noin kerran ennen kuin eräs fiksu lääkäri lopulta hoksasi elimellisen syyn vaivoihini. Edellinen lääkäri laittoi vaivat sekopäisen mielen aikaansaannoksiksi. Teki mieli mennä jälkikäteen avautumaan hänelle.

Lääkärit oppivat kyllä erottamaan tietyllä tavalla käyttäytyvät potilaat. Ensisijaisesti potilasta uskotaan ja tarpeelliset testit tehdään, mutta jotkut potilaat jäävät vain itsepintaisesti jankkaamaan ongelmiaan ja kiertelevät lääkäriltä lääkärille milloin minkäkin vaivan vuoksi. Tätä kutsutaan psykosomaattiseksi oireiluksi ts. mielialaongelmista kärsivällä henkilöllä voi olla erinäisiä ruumiillisia oireita tai kuvitelmia vakavasta sairaudesta.



Kaikkia potilaita ei saa koskaan vakuutettua heidän tilanteensa hyvänlaatuisuudesta vaan he saattavat kiertää lääkäriltä lääkärille niin kauan, että joku vähän heikkoluontoisempi lääkäri määrää heille lääkkeet. Tämä ei tietenkään oireita muuta miksikään muuten kuin potilaiden pään sisällä. Pahimmassa tapauksessa tällainen puoskarointi voi vaarantaa potilaan terveyden.

Lääkärit oppivat kyllä erottamaan tietyllä tavalla käyttäytyvät potilaat. Ensisijaisesti potilasta uskotaan ja tarpeelliset testit tehdään, mutta jotkut potilaat jäävät vain itsepintaisesti jankkaamaan ongelmiaan ja kiertelevät lääkäriltä lääkärille milloin minkäkin vaivan vuoksi. Tätä kutsutaan psykosomaattiseksi oireiluksi ts. mielialaongelmista kärsivällä henkilöllä voi olla erinäisiä ruumiillisia oireita tai kuvitelmia vakavasta sairaudesta.

Kaikkia potilaita ei saa koskaan vakuutettua heidän tilanteensa hyvänlaatuisuudesta vaan he saattavat kiertää lääkäriltä lääkärille niin kauan, että joku vähän heikkoluontoisempi lääkäri määrää heille lääkkeet. Tämä ei tietenkään oireita muuta miksikään muuten kuin potilaiden pään sisällä. Pahimmassa tapauksessa tällainen puoskarointi voi vaarantaa potilaan terveyden.

Suurimmalla osalla on oikea vaiva, mutta lääkärit ei viitsi tutkia tai ovat ammattitaidottomia

Lääkärit oppivat kyllä erottamaan tietyllä tavalla käyttäytyvät potilaat. Ensisijaisesti potilasta uskotaan ja tarpeelliset testit tehdään, mutta jotkut potilaat jäävät vain itsepintaisesti jankkaamaan ongelmiaan ja kiertelevät lääkäriltä lääkärille milloin minkäkin vaivan vuoksi. Tätä kutsutaan psykosomaattiseksi oireiluksi ts. mielialaongelmista kärsivällä henkilöllä voi olla erinäisiä ruumiillisia oireita tai kuvitelmia vakavasta sairaudesta.

Kaikkia potilaita ei saa koskaan vakuutettua heidän tilanteensa hyvänlaatuisuudesta vaan he saattavat kiertää lääkäriltä lääkärille niin kauan, että joku vähän heikkoluontoisempi lääkäri määrää heille lääkkeet. Tämä ei tietenkään oireita muuta miksikään muuten kuin potilaiden pään sisällä. Pahimmassa tapauksessa tällainen puoskarointi voi vaarantaa potilaan terveyden.

Suurimmalla osalla on oikea vaiva, mutta lääkärit ei viitsi tutkia tai ovat ammattitaidottomia

Yleensä se on kuitenkin juuri toisin päin eli paljon yleisempiä ovat hypokondriset potilaat kuin sellaiset, joilla on joku oikeasti vakava sairaus epämääräisin oirein. Yleiset sairaudet ovat yleisiä, ja joskus potilaalta löytyy harvinainen sairaus tai oireet ovat epämääräisiä. Aina lääkäri ei tietenkään tunnista sairautta.

Mutta todella yleinen on tämä potilasryhmä, joka kuvittelee sairastavansa syöpää, HIV:a ym. Niihin tehdään sitten kaikki riittävät tutkimukset, ja vaikka mikään ei puhuisi sairauden puolesta, niin ei sitä aina saa kaikkia potilaita vakuutettua, ja se on fakta. Nämä potilaat saattavat vuosia elää siinä uskossa, että heillä on tämä vakava tauti ja suuttuvat, jos heille mainitsekaan sanan psykiatri tai mielenterveysongelma. Suurimmissa sairaaloissa on osastoja, joilla on pelkästään tämänkaltaisia potilaita.

Aina pitää ottaa potilaiden oireet vakavasti.

Ihme amatöörejä lääkiksistä valmistuu.