miksi joku laittaa lapsensa kuntoutussyistä päiväkotiin?
oikeastiko joku uskoo, että se kuntouttaa yhtään ketään?
Kommentit (8)
Päivähoitoa suosittelevat kuntouttavana aivan lääkärit, eikä syyttä.
miksi pitäisi uskoa lääkärin "totuus"?
katso vaikka googlesta
katsovat kaiken googlesta. ja kas. siinä on totuus.
Kaveri laittoi poikansa kolmevuotiaana päiväkotiin kuntouttavista syistä, lääkärin ja puheterapeutin suosituksesta. Poika ei puhunut juuri ollenkaan sanoja, puhuikohan yhtäkään kokonaista sanaa. Pelkkiä sanan alkuja vain (ekaa ja tokaa kirjainta). Alle puolessa vuodessa hän oppi puhumaan ihan ikätasoisesti, pitkiä sanoja ja lauseita. Kotona ei olisi tullut niin paljon harjoitusta puhetaidoissa pelkän äidin kanssa, etenkin kun äiti ymmärsi puheen jo siitä yhdestä kirjaimestakin, pojalla ei siis ollut niin draivia oppia, kun tuli muutenkin ymmärretyksi.
oikeastiko joku uskoo, että se kuntouttaa yhtään ketään?
mutta ihan varmasti leikki-ikäinen voi merkittävästikin hyötyä esim. kielellisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta. Tämäkään ei edellytä, että siellä pitäisi viettää viisi päivää viikossa ja yhdeksän tuntia päivässä.
oikeastiko joku uskoo, että se kuntouttaa yhtään ketään?
mutta ihan varmasti leikki-ikäinen voi merkittävästikin hyötyä esim. kielellisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta. Tämäkään ei edellytä, että siellä pitäisi viettää viisi päivää viikossa ja yhdeksän tuntia päivässä.
Diagnoosit on, löytyy mm. autisminkirjoon kuuluva häiriö johon liittyy vaikeudet ryhmätilanteissa ja sosiaalisella puolella. Missäs näitä taitoja pääsisi harjottelemaan, jossei sitten päiväkodin erityispienryhmässä, osaavien ammattilaisten avustuksella? Kerhossa tai puistossa ei katsota kauhean suopeasti tuon lapsen yrityksiä ottaa kontaktia.
Diagnoosit on, löytyy mm. autisminkirjoon kuuluva häiriö johon liittyy vaikeudet ryhmätilanteissa ja sosiaalisella puolella. Missäs näitä taitoja pääsisi harjottelemaan, jossei sitten päiväkodin erityispienryhmässä, osaavien ammattilaisten avustuksella? Kerhossa tai puistossa ei katsota kauhean suopeasti tuon lapsen yrityksiä ottaa kontaktia.
Omalla lapssellani ei ollut diagnoosia, mutta "huijasin" hänet päiväkotiin osa-aiksesti kun lapsi oli 5 v.
Minä palasin töihin ja lapsi aloitti päiväkodissa 2 vuotiaana mutta kun jäin kotiin vauvan takia, hän jäi päiväkodista pois noin 4 vuotiaana. Oli siis vuoden kotona ja kerhossa, harrastuksissa ja leikkipuistossa, kuten täälläkin Hyvät Äidit aina tekevät; ottavat lapsen pois päiväkodista ja laittavat kerhoon jne, kun itse ollaan kotona.
Lapsen kanssa tuli takapakkia, taantumusta välittömästi. Hän ei saanut kavereita kerhosta, ei harrastuksista, ei äiti-lapsi-piireistä, ei leikkipuistosta. Hän oli todella yksinäinen ja ulkopuolinen. Kerhon askartelut olivat lähinnä sen tädin askarruksia, lapset eivät saaneet edes saksilla leikata itse, ei piirtää siihen pahvikuvaan silmiä itse, täti teki ne. Kaikill alapsilla ei ollut sään mukaisia vaatteita, joten aina ei menty edes ulos, katsottiin videoita jne.
Olla vuosi hylkiönä, ja ikää on 4 v. Se taisi jättää jäljet. Vaikka hän 5 v pääsi päiväkotiin ja viihtyi siellä, mutta kaverisuhteiden solmiminen oli vaikeaa.
Lapsi on nyt 9 v. Hän on tutkimuksissa ja syy on sama kuin edelliselläkin kirjoittajalla, ongelmat on sosiaalisten suhdeiden luomisessa ja ylläpitämisessä. Ohjeiden vastaanottaminen, kokonaisuuden tajuaminen, ryhmätilanteet ja sosiaaliset suhteet tuottava ongelmia. Itsearvionti, tilannetaju.
Muuten lapsi on kyllä hyvinkin kiltti ja rauhallinen eikä mikään häirikkö.
Olisipa ollut diagnoosi tiedossa jo aikaisemmin, olisin valinnut steiner-koulun, tai ainakin sellaisen koulun, jossa luokkaryhmä on pienempi. Erityisluokkaan on liian tavallinen ja vähäoireinen.
Tuolloin 5-v yksi hoitaja tuli kommentoimaan lapsen rauhallisuutta. Totesi, että lapsi on niin kiltti, tottelevainen, ei kiusaa, ei kiukuttele, ei uhmaa (ja kotona oli todella hankala ja haastava) jne - onko kotona liian tiukka kuri, onko lapsi alistettu eikä saa kotona ilmaista ns. negatiivisia tunteita koska ei niitä ilmaise kodin ulkopuolellakaan?
Eipä siinä ensimmäisenä tullut mieleen, että lapsessa itsessään voisi olla jotain "vikaa", kun kotia aletaan syyttämään ihan samantien.
Eskarissa myös mutistiin jotain lapsesta, mutta mitään selkeää ongelmaa eivät osanneet sanoa ja ajattelin että se johtuu asenteesta; olin yh ja asuin vuokralla.
Eka-tokaluokan opelta tuli yllättävästi kommenttia, että lapsi tarvitsee ohjausta ja opastausta tietyissä tilanteissa mitkä nyt jälkeenpäin tajuan vaikeudeksi hahmottaa tilaa isossa koulussa.
Tämä luettiin tavallaan lapsen ja kodin viaksi.
Nykyisen opettajan luokalla lapsi oli alle puoli vuotta kun opettaja arveli, että lapsen käytöksessä on aspergerin oireyhtymän kaltaisia piirteitä. Nyt on selvityksessä, alustava dg on "työ-dg", joka kuvaa nimenomaan sosiaalisten tilanteiden vaikeuksia neuropsykologiselta pohjalta.
Päivähoitoa suosittelevat kuntouttavana aivan lääkärit, eikä syyttä.