Lue keskustelun säännöt.
Mä niin pahoitin mieleni.
17.01.2013 |
Kiitos miniälle.
Ihan lyhyesti niin miniä ja lapseni pyysivät minua ja miestäni osallistumaan heidän kotinsa hankintaan. Puolet kustannuksista.
Perustelin ensinnäkin miksi en nähnyt siinä asiassa järkeä. Ja toisekseen sanoin ettei Meillä ole varaa.
Pahoitin mieleni, kun ei edes haluttu ymmärtää meidän kantaa tai taloustilannetta.
Tiedän ettei mun pitäisi vatvoa asiaa päässäni, mutta se vaivaa.
Nyt niin miniä, kuin lapseni eivät puhu enää meille.
Anteeksi, mutta oli pakko purkaa tänne.
Kommentit (3)
Ja sillä ei ole väliä mitä he pyysivät. Se olisi voinut olla joku toinen asia, mutta tilanne olisi sama meidän osalta.
Aika yhtä aikaa tuli pyyntö molemmilta. Niin lapselta, kuin miniältä.
Heillä on kyllä tiedossa suunnilleen meidän taloustilanne. Tästä ei ole, kuin jotain viikko, kun asiasta puhuttiin.
Ja silloin oli juuri puhe miten vaikuttaa elämäämme, kun toisesta meistä tuli työtön.
Loukkaannuin kyllä molemmille, mutta miniälle enempi. Hän vain jatkoi asian vääntämistä ja asia suistui osin raiteiltaan.
En halua siitä sen ihmeemmin puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
typerää alkaa vääntämään, jos olette kieltäytyneet. Heidän hankinnat kuuluvat ihan vaan heille, teidän ei tarvitse osallistua. Eikä kannata alkaa hyvitellä jollain pienemmällä lahjalla tai rahasummalla.
Yritä unohtaa koko juttu! Mullekin on käynyt vastaavia ja pienen kipristelyn jälkeen unohtuvat.
miksi loukkaannut miniälle? Eikö se nyt se sinun lapsesi kuitenkin ole katsonut että he voivat tuota apua teiltä pyytää?