Onko täällä muita joilla haastavasti käyttäytyviä 8-10-vuotiaita?

Olen kai liikaa tyrkyttänyt ja melkein pakottanut sen lukemaan, harrastamaan, yrittänyt innostaa musiikkiin, luonnontieteisiin (lapsen tasolla) ja niin edelleen. Tällä on ollut juuri päinvastainen vaikutus. Lapsi riehuu musiikin tunneilla ja ilmoitti juuri inhoavansa koulun ympäristöopin tunteja. Ainoan harrastuksensa haluaa nyt lopettaa koska pelaisi mieluummin tietokoneella.



Mitä tässä pitää tehdä?

karkkia saa syödä vain lauantaisin. Tietokoneella saa pelata vain puoli tuntia / päivä sen jälkeen, kun läksyt on tehty. Viikonloppuna voi pelata tunnin päivässä, jos ensin lukee kirjoja/ulkoilee tms.



Lapselta tietokoneen salasanat pois, niin että sinen pääsee vain aikuisen luvalla ja valvonnassa.



Sanot, että yksi harrastus viikossa on oltava. Lapsi itse saa päättää mikä se on.



Ja sitten huolehdit, että näistä säännöistä pidetään kiinni.

Tosin karkkia ei syö, mutta pelailisi vain tai katsoisi videoita tai telkkaa. Olen ssanonut, että yksi liikuntaharrastus pitää olla. Viikonloppuna pakotetaan ulkoilemaan. Muuten ei saa pelata. Läksyt pitää tehdä heti koulusta tultua. Viettää kuitenkin ihan liikaa aikaa ruutujen ääressä. Kun ei oikein ole kavereitakaa, eikä niistä juuri perusta. Myös kirjoja lukemaan olen patistanut päivittäin.

Lisäksi kauhea murjotus tulee aina päälle kun joudun rajoittamaan pojan toimintaa vanhempana.



Esimerkki tältä aamulta: poistan pojan koulurepusta hänen sinne laittamansa ison muovisen aseen sekä kolmen euron kolikot. (Oli menossa kaverilleen koulun jälkeen.) Rahat poistin siksi että on juuri eilen saanut minulta ison karkkipussin, ei syytä mennä Siwaan. Aseen olisin ehkä voinut jättää, mutta reppu ratkeili jo liitoksistaan joten poistin "ylimääräiset" tavarat. Lisäksi lisäsin pojan aamupalajogurttiin vielä marjoja, jotta saisi vitamiineja. Sekä vaihdoin kaulassa olleen ohuen huivin jonka oli itse laittanut kunnon villaiseen kauluriin, koska ulkona on -20C.



Nämä kaikki yhdessä saivat taas aikaan kauhean murjotuksen ja puhumattomuuden. Aamun tunnelma vaihtui taas ikäväksi. Tällaista mielenosoittamista on melkein joka päivä. Alan olla kyllästynyt siihen. Aikuisellakin on oikeus elää kodissa jossa on edes pääsääntöisesti hyvä tunnelma, eikä jatkuva mykkäkoulu ja murjotus päällä. :-(



ap

ja nyt pojalle on tullut vastareaktio. Mutta ei pidä jäädä suremaan menneitä vaan miettiä miten tästä nyt noustaan.



Toinen asia on, että jotkut koukuttuvat noihin peleihin ja telkkariin paljon helpommin kuin toiset. Ja karkkiin myös. Mulla on kaksi poikaa, joista toinen ei välitä pelaamisesta, pelaa vähän, mutta peliaikaa ei tarvi rajoittaa. Toinen taas voisi pelata vaikka kuinka ja katsoa telkkaria myös. Mutta tämä peli-intoinen taas ei pysty syömään paljon karkkia, hänelle tulee siitä huono olo. Karkkia ei tarvi rajoittaa. Toinen poika taas söisi karkkia koko ajan, siksi meille tuli karkkipäivä.



Nyt on sitten aika laittaa tiukat rajat. Mutta muista niissä kuitenkin sellainen kohtuullisuus, ettei kaikkea viedä. Onhan se pelaaminen kivaa, kunhan sitä ei tehdä liikaa. Ja karkkikin maistuu paremmalta, kun sitä ei saa joka päivä.



Meillä pitää ulkoilla joka päivä. Suositushan on, että kaksi tuntia liikkumista pitäisi tulla joka päivä. Se ei tarkoita, että joka päivä pitäisi olla kahden tunnin liikuntaharkat. Vaan että pihalla touhutaan, käydään vähän pyörällä jossain, lasketaan hetki mäkeä tai hypitään trampalla, ulkoillaan, ollaan sisällä hippaa, Wiitä, jne. Kaikesta päivän touhuista kertyy se pari tuntia, mutta kyllä se vaatii, että ruutujen äärestä lähdetään jonnekin.



Jätä pojalle jotain valinnan vapautta. Jos sääntönä on, että klo 17 - 18 koko perhe liikkuu yhdessä, niin poika saa valita onko se ulkoilua, mäenlaskua, uimista, pyöräilyä...



Tai jos illalla on tunti ruutuaikaa, niin siitä saa valita onko se kokonaan telkkaria vai ½ tuntia pelaamista ja loput telkkaria.



Tämän tyyppisiä. Korostat lapselle, että hän saa itse valita miten toimii rajojen sisällä. Siksi ei ole oikeutta nurista, kun saa kuitenkin monessa kohtaa valita itselleen mieluisimman vaihtoehdon. Aikuiset tietenkin antaa ne vaihtoehdot niin, että mikä tahansa valinta on aikuisen näkökulmasta ookoo.

kolmosen ohjeet on oikein toimivia. Nyt on syytä laittaa napakat rajat, asia ei todellakaan kuvailemasi lapsen kanssa helpotu esim. yläasteella. Toimiva oli meillä myö se että peli- ja koneaikaa voi hankkia ulkoilemalla ja liikkumalla esim. Tunti liikuntaa niin saa tunnin peli/koneaikaa. Tsemppiä haastavan pojan kasvatukseen! Oma jo täysi-ikäienen ja haastetta riittää

Kun ulkona on iltaisin kylmä ja pimeää. Mitä lapset siellä voi tehdä? Meidän alueella ei lapsia juuri ulkona talvisaikaan näy.

Kun ulkona on iltaisin kylmä ja pimeää. Mitä lapset siellä voi tehdä? Meidän alueella ei lapsia juuri ulkona talvisaikaan näy.

Tai illalla käydään koko perhe uimassa. Tai isä lähtee pojan kanssa hiihtämään tai luistelemaan. Tai käydään koko perheellä lenkillä otsalamppujen valossa. Tai lapset laskee pihalla mäkeä pihavalaistuksen turvin. Tai ovat kavereiden kanssa vuorenvalloitusta siinä pihalla. Osan ulkoilusta voi vaihtaa sisällä meuhuamiseen: tyynysotaa, aarteenetsintää, sängyllä pomppimista (joo sotkua tulee, mutta ne saa siivottua).

Lisäksi kauhea murjotus tulee aina päälle kun joudun rajoittamaan pojan toimintaa vanhempana. Esimerkki tältä aamulta: poistan pojan koulurepusta hänen sinne laittamansa ison muovisen aseen sekä kolmen euron kolikot. (Oli menossa kaverilleen koulun jälkeen.) Rahat poistin siksi että on juuri eilen saanut minulta ison karkkipussin, ei syytä mennä Siwaan. Aseen olisin ehkä voinut jättää, mutta reppu ratkeili jo liitoksistaan joten poistin "ylimääräiset" tavarat. Lisäksi lisäsin pojan aamupalajogurttiin vielä marjoja, jotta saisi vitamiineja. Sekä vaihdoin kaulassa olleen ohuen huivin jonka oli itse laittanut kunnon villaiseen kauluriin, koska ulkona on -20C. Nämä kaikki yhdessä saivat taas aikaan kauhean murjotuksen ja puhumattomuuden. Aamun tunnelma vaihtui taas ikäväksi. Tällaista mielenosoittamista on melkein joka päivä. Alan olla kyllästynyt siihen. Aikuisellakin on oikeus elää kodissa jossa on edes pääsääntöisesti hyvä tunnelma, eikä jatkuva mykkäkoulu ja murjotus päällä. :-( ap

'

Minulla on 9 v poika, jonka kanssa on myös välillä aika haastavaa. Olen samaa mieltä: myös aikuisen olisi saatava olla omassa kodissaan ilman, että yksi ihminen terrorisoi tunnelmaa omalla pahantuulisuudellaan. Meillä tämä vaikuttaa myös pienemmän sisaruksen olemiseen, kun yksi öykkää, möykkää, karjuu, raivoaa aivan mitättömistä asioista, lähinnä vain siitä, että toinen ON siinä.

Nyt on mennyt hyvin, mutta eilen sitten palattiin vanhaan möykkäämiseen. Tätä on ollut niin kauan, niin monta vuotta, että minä en jaksa enää olla yhtään mitään, vaan provosoidun välittömästi.

Syy eiliseen möykkään ja riitelyyn oli se, että annoin kaverin tulla meille kylään.

Uhoaminen alkoi jo heti puhelimessa kun kaverilupa oli saatu.

Läksyt oli tehty, välipalaa ei sittenkään syönyt vaikka pyysin ja lupasi. Sovittiin että loput läksyt katsotaan kun tulen töistä.

Kun tulin töistä, olivat pelaamassa ja kaveri lähti vasta klo 17. Minä olisin laittanut pois jo klo 16, mutta koska oma äitinsä oli sanonut, että klo 17 kotiin, tämä lapsi on sellainen että hän yksinkertaisesti ei lähde aiemmin, vaikka pyytää. On vain ja istuu. En voi uloskaan kantaa.

No lopputulos siitä, että normaali rutiinit muutti, oli pahantuulinen poika. Normaalisti tekee läksyt, minä tulen töistä, katasotaan läksyt, haen pienemmän päiväkodista, syönti ja vasta sitten kaverit.

Emme voi siis poiketa edes niinä päivinä, kun läksyjä on vähän tms. tästä rutiinista.

Ap.lle sama neuvo. Autismin kirjoon kuuluville lapsille rutiinit ovat korostetun tärkeitä. Uhmaa tulee, jos tekee kompromisseja, eikä kaikki toistu samalla tavalla. Jotenkin se rikkoo tai sotkee sen sisäisen järjestyksen.

Omallani ei ole ylivilkkautta, eikä diagnoosia, käytös muistuttaa aspergeria, mutta on huomattavasti lievempi. aamaa autismin kirjoa kuin sinunkin lapsellasi, lievänä.

Ei siis lapsesta vaan hänen tekemisistään. Oli pakko pärjätä jotenkin, joten tajusin että minä olen mielisairaalassa tällä menolla (otin itseeni lapsen käytöksen, vaikka jo ikänsäkin puolesta oli vastuussa omista jutuistaan tiettyyn pisteeseen saakka) ja niinpä muutuin zombieksi lapsen käytökselle. Kun haastoi riitaa ja raivosi, katselen etäisyyteen ja puhuin hänelle korostetun hitaasti, toistaen samaa asiaa kunnes lapsi pääsi pahimman raivonsa yli ja teki, kuten käskin. Joskus kysyi minulta kiukkuisena että "miksi sinä aina puhut kuin vauvalle??". Tähän totesin tippaakaan miettimättä että "koska sinä käyttäydyt kuin pieni lapsi".

Ja sitä ei varmaan täysin voi välttää.



Aikuisen on kuitenkin tehtävä selväksi, että tietyt asiat aikuinen päättää ja niistä on turha murjottaa, se ei asiaa muuta miksikään. Näitä on koulu, läksyt, lämpimät vaatteet jne. Lapsen voi antaa päättää joistakin asioista, esim. ottaako välipalaksi appelsiinin vai omenan, ostetaanko vihreä vai punainen paita, mennäänkö lauantaina uimahalliin vai pulkkamäkeen jne.



Itse toitotan koko ajan kotona sitä, että näissä ja näissä asioissa meillä on nämä säännöt ja niiden mukaan mennään. piste. Turha urputtaa, se ei muuta asiaa miksikään. Sitten on joitain juttuja, joista lapsi saa itse päättää.

Nyt kun mietin tarkemmin tuota aamun kohtausta vielä, niin oli tuossa omassa käyttäytymisessänikin korjattavaa. OTin kyllä kolikot pois repusta, mikä on mielestäni ok, mutta sen lisäksi sanoin jotain tyyliin "mistä nämä kolikot ovat, oletko varastanut ne" ja lisäsin etten usko kuitenkaan mitä hän sanoo koska on aiemminkin valehdellut niin monesti asiasta.



Olisin siis voinut itsekin vain tehdä noita "rajoitustoimenpiteitä" ja jättää saarnat ja ikävän puheen sikseen.



Mitenköhän sitä voisi itse hillitä nopeaa kieltään? Tuollaiset lauseet vain ryöpsähtävät suustani ja sitä saattaa jatkua monta minuuttiakin. Jälkeenpäin pyydän usein pojalta anteeksi sanojani.



ap

on rahaa, josta vanhemmat ei tiedä, mistä se on tullut ja vanhemmat eivät sitä rahaa ole antaneet, niin on enemmän kuin paikallaan kysyä, mistä raha on peräisin.

Pojalla on oma kolikkolipas, jossa on sieltä täältä tulleita kolikoita. Hän saa taskurahaa myös.



ap

Poikani on helposti koukuttuva luonteeltaan. Ja kyllä noihin peleihin helposti koukuttuu aikuinenkin jos pelaamaan alkaa. Poika on lievästi adhd-tyyppinen, siis vilkas ja melko impulsiivinen, ja tuollaisille lapsille erityisesti videopelit tarjoavat nopeaa stimulaatiota ja kiksejä joten he pitävät niistä.



Pelien ääressä taitavat nuo lähistön pojat muutkin istua. Ne jotka eivät ole urheilemassa. Ei siellä leikkiseuraa ole iltaisin.



ap

luistelemaan, hiihtämään, uimaan, pulkkamäkeen, kirjastoon...



Soita lapsen kaverin äidille tai serkun äidille ja kysy, lähdettekö koko perhe meidän kanssa lauantaina pulkkamäkeen. Lapsetkin viihtyy, kun on kavereita.



Älä osta kotiin karkkia muuta kuin silloin, kun sitä on tarkoitus myös syödä.

että kun lähdette koko perhe ulkoilemaan tai harrastamaan, niin pyytäkään välillä pojan joku kaveri mukaan.