Hitto kun tuo teini ärsyttää tahallaan. Mitä ihmettä teen ?
Olemme mielestäni aina olleet hyvissä väleissä: hän kertoo suurimman osan asioistaa minulle, aina jos sattuu jotain mukavaa/inhottavaa niin soittaa minulle ensimmäisenä shoppailemme yhdessä, hän viihtyy kavereineen meillä ja kaverit tykkäävät olla meillä kun olemme niin rentoja.
Kertoo aina minne menee ja tulee kun lupaa. Kuskaan häntä autolla usein joka paikkaan
Viime aikoina on ihan selkeästi tahallaan minulle aivan törkeän ilkeä: huutaa, kiroaa, haukkuu, ivaa JOKA asiasta
Ei kiusallaankaan siivoa huonetta/ ei laita tavaroitaan paikalle, kun tietää, että minua ärsyttää. Ja jos pyydän tekemään jotain, heti alkaa huutoa ja haukkuminen Ei edes halua sopia riitoja vaan selkeästi haluaa olla riidoissa
Annanko olla ja en ole huomaavinaankaan vai rankaisen (puhelin, tietiskka pois, aresti)
Ikää siis 17 v ja on lukiossa
Kommentit (21)
alaikäinen saa tukia, meidän 17 v. muutti omilleen ja on kasvanu henkisesti hirveesti. Laitoin tiukat ehdot koulu hoidetaan yms. että saa muuttaa.
Järkyttävää.....
Eikö lie tuo pahin vaihe yleensä siinä 13-15vuotiaana, taitaa nyt vähän jäljessä tulla se kakara
Minulla poika joka täyttää pian 17v. Meillä ollut aina tosi läheiset välit ja mielestäni kanssani vois puhua mistä vaan. No nyt on kiva poika muuttunut ihan oudoksi. Jos yritän yhtään neuvoa niin vastaus on vaan, "ootko varma, mistä tiedät, kaikkea pitää epäillä jne jne". On ihan tahallaan siis TO SI ärsyttävä. Huone on kuin kaatopaikka (jos siivoan sen, niin kiittää kyllä, mut itse ei siivoa. En siivoaisi, mutta kun en kestä likaisuutta, se ällöttää.
Samaan aikaan on muutenkin hirveästi ongelmia (raha ja terveys) eli ei jaksaisi tuollaista lapsellisuutta.
Yritän nyt kuitenkin vielä kestää, toivon että poika tuosta aikuistuu ja tuo kakaramaisuus on vaan ohimenevää. Tietty toinen vaihto ehto on, että pojasta tuleekin kuin isänsä ja pysyy kakaramaisena koko ikänsä. Saapa nähdä miten käy.
Kai se osaa itsekin bussilla kulkea?
Se siivoaa kun sanotaan tai sano että muuttaa omilleen niin saa olla siivoamatta omissa nurkissaan!
Joku opiskelijoitten kämppä ei paljoa maksa. Katso paljonko maksaa ja miten paljon saa tukea. Sitten lapsi omilleen! Heihei!
bussit ei kulje, siksi kuskaan
ja meidän tuloilla alaikäinen ei tule koskaan saamaan yhtään mitään tukia
On mentävä kauas, että pääsee taas lähelle jne.
Rajat siihen, miten sulle puhutaan ja miten kotityöt jaetaan, muuten anna olla omissa oloissaan ja riidoissa. Samaa sukua uhmaiän kanssa, tarpeellinen kehitysvaihe.
Mulla tuo kaikki edessä lähiaikoina, siksi psyykkaan itseäni jo nyt aina kun vaan muistan :-)
Meillä on ollut tuollainen jo 14 vuotiaasta.
sitä enemmän nuori kapinoi koska on enemmän irtauduttavaa.
Itsellä ei juuri tullut murrosiässä myllerryksiä, mutta eipä erityisemmin tarvinnutkaan kun välit vanhempiin oli niin etäiset ja kylmät ettei ollut mitään mistä olisi tarvinnut tehdä pesäeroa...
Eli niin paradoksaaliselta kuin kuulostaakin, tuo on "hyvä" merkki että teinisi uskaltaa osoittaa sinulle mieltään. Olet hänelle tärkeä.
on ihan samanlainen... ja kyllä ainakin ulkoinen murrosikä alkanut jo 13 vuotiaana. Miksi lie henkinen vasta nyt.
Minä annan kuukausirahaa 100 e ja nykyään pitää kyllä ihan merkata ylös että tekee jotain joka päivä. Jos ei tee, raha vähenee ... (pakko olla lista, ette tuu jälkikäteen sanomista)
Mutta se, että pitää olla niin ilkeä koko ajan, se ei mene jakeluun minulle ainakaan. Loukkaa minua tahallaan koko ajan
Teinisi itsenäistyy ja se tekee kipeää, mikä taas purkautuu ei-toivottuna käyttäytymisenä.
Mieti, mitä voit sietää, mitä et ja puutu vain sellaiseen, joka on oikeasti tärkeää. Esim. sinuna sietäisin sitä, että teinin huoneessa on kaaos mutta en sitä, että minua haukuttaisiin tai ivattaisiin, kiroilua jne. Sille kannattaa pistää stoppi heti.
On mentävä kauas, että pääsee taas lähelle jne.
Samaa sukua uhmaiän kanssa, tarpeellinen kehitysvaihe.
Mutta siis joo, mun mielestäni on kiva kuskata teinejä kavereineen. Meiltäkin menee melko huonosti busseja, mutta ei se mitään, autossa tulee usein juteltua kaikenlaista.
Ei tuollaisen lukioikäisen kanssa enää toimi tuo "etuudet pois" -systeemi, on mielestäni suorastaan noloa tuonikäisen kanssa. Juttele silloin kun on hyvä hetki, kuten juttelisit toiselle aikuiselle.
Rakkautta, kannustamista ja välittämistä silti, kaikesta huolimatta.
Kyllä kymmenen vuoden päästä on jo toinen ääni kellossa :)
pakko on nuoren jo sahata sitä napanuoraa poikki, se kuuluu elämään. Kasvaa pesästä ulos, ei sen kummempaa. Anna vähän tilaa ja kaveeraa vähemmän, kyllä se sieltä taas lähelle tulee kun löytää omat polkunsa maailmassa.
se hyväkäs osaa loukata kyllä niin hyvin (kiroamatta, haukkumatta, muutamalla valitulla sanalla...)
Mun on niin ikävä meidän juttelua, hulvatonta hassuttelua, shoppailua ja muuta kivaa, jota ollaan tähän syksyyn saakka tehty :-(
ennen niin läheinen teini on alkanut olemaan minulle tosi ilkeä ihan tahallaan. Joka ikisestä pienimmästäkin asiasta ilkeilee, tekee tahallaan eri tavalla kuin pyydän jne jne
Ja tämä tosiaan alkoi vasta nyt lukion tokalla luokalla
Nyt ollaan riidoissa suunnilleen joka päivä.. menee kohta hermot. Ilkeilenkö takaisin ja puhun samalla tavalla kuin hän ? vai annanko olla ja en puhu MITÄÄN