Jos lakkaat pyytämästä jotain ystäväperhettäsi kylään, mistä syystä sen teet?

ei toiset kutsu kylään tms. olkoot sitten minun puolesta.



Toinen syy, jos aina riidellään kylässä...

Joskus myös mietin, että kun jonkun kotona kehun uusia verhoja tms., saattaa isännille tulla sellainen olo, että syynään heidän sisustustaan. Tarkoitus on kuitenkin olla vain kohtelias.



Monet näistä kerrotuista asioista ovat todella pistäneet miettimään. Varsinkin tuo stressaaminen. Mistä lähtien me ollaan tehty normaalista ihmissuhteiden hoidosta näin monimutkaista? Yksi syy on varmaan naistenlehtien " Kutsu ystävät brunssille" -jutut. Sitä jotenkin ajattelee, että omien kyläilyjen täytyy näyttää samanlaiselta. Mutta onko niillä naistenlehtien kutsuilla kenelläkään oikeasti hauskaa?



Tämä ongelma on mulle sikäli paha, että työn ja perheen kaksiyhteys ei riitä mulle elämän sisällöksi. Tarvin myös runsaita ja monipuolisia ystävyyssuhteita ihan kylmästi mielenterveyden takia. Jos meidän perhe ei tapaa muita ihmisiä, se näkyy mun mielialassa ja meidän parisuhteessa. Tenavatkin nauttivat suuresti, kun ympärillä on paljon ihmisiä eikä vain omat vanhemmat ja sisarukset. ap

eka on se, että kun pyydettiin kylään ja aina oli muita menoja, niin eipä enää viititty.

Toinen on se, että eräs ystäväni vaan käyttäytyi meillä aina " ylidramaattisesti" kovaan ääneen kaakatti (siis oikein ylinäytelty) miten ihana koti meillä on ja kaikki pikku krääsätkin se tutki ja kaakatti. Koko olemus muuttu ihan joksikin muuksi, kuin mitä kaverini oikeasti oli. Outoa..

Halut kutsua kylään hälveni pikkuhiljaa..

Mulle on saattanut käydä joskus samoin jonkun uuden ihmisen luona...

he eivät pitäneet itse ikinä meihin mitään yhteyttä..eivät soitelleet,käyneet ym.aina me pyydettiin heitä meille tai vierailtiin heillä.eipä ole heilläkään ollu meitä ikävä kun ei ole puoleenvuoteen kuulunu mitään.

-negatiivisuus, ihmisten tai isännille tärkeiden juttujen haukkuminen

-jos elämänrytmi on kovin erilainen, ja jos lasten nukkumisista, syömisistä jne. täytyy tehdä kauheaa draamaa ja niihin tarvitaan hurjasti organisointia

-jos eivät tajua lähteä ajoissa pois



Yleensä jos vierailun jälkeen on enemmän paha kuin hyvä mieli tai jos itse on syystä tai toisesta ihan loppu (järjestelyt, lasten vahtiminen, tarjoamisista huolehtiminen, siitä huolehtiminen, mitä vieraat ajattelevat...) yleensä seuraava vierailukutsu venyy. Samoin on niiden kanssa, joilla vierailuaikaa sovitaan kalenterin kanssa 3-4 viikon päähän.

itse olen etsinyt uusia tuttavia juuri siksi, että jos entisistä ei kuulu 6-12kk mitään, ei suhde välttämättä voi kovin hyvin.



Toki kaikenlaisia vaiheitakin perheissä on.

Koko perheen kyläilyt vähenevät myös sellaisten perheiden kanssa, joissa ei löyty lapsille tai miehelle sopivaa leikki- tai juttukaveria.

Varsinkin kun en ole mitään emäntätyyppiä. Jos vierailla on enemmän kuin yksi lapsi niin emme edes kaikki mahdu kaikki kerralla ruokapöytämme ääreen. Tarjoiluille tulee äkisti hintaakin jos pitää ruokkia suurperhe. (Eräät vieraani tulevat todellakin sen verran kauempaa ettei heitä voi kutsua pelkille kahveille.)

olkoon vaan epäkohteliasta, mutta niin on heidänkin käytöksensä. pitävät itseään jotenkin mahdottoman fiksuina, erikoisina, tyylikkäinä, tiedostavina, taitavina jne. ja tästä lähtökohdasta käsin sitten vapautuneesti arvostelevat muita.



meille tullessaan katselivat seinille ja sitten hölpöttivät suureen ääneen kuinka " nykyään siis ihan kaikilla on noita mustavalkoisia leffajulisteita" , siis arvostellen sitä, kuinka tyypillisä juntteja mekin ollaan julisteinemme.



erään kolmannen pariskunnan luona (olimme kaikki siellä) tämän pariskunnan mies ryhtyi isoon ääneen paasaamaan miten hän olisi tehnyt erilailla jonkun reunan (tms) talon emännän itse rakentamassa sohvassa.



jos mulla on 500 kirjaa olkkarin kirjahyllyissä niin voivottelevat yhdessä kuinka heillä on ainakin 1500 kirjaa laatikoissa kun kaupoissa ei vaan yksinkertaisesti myydä hienoja hyllyjä, ei ainakaan niin hienoja että heille kelpaisi (mut mä nyt olenkin niin juntti että olen saanut mielestäni kivat hyllyt ihan kaupasta).



jne. tällainen käytös heidän taholta on aivan jatkuvaa ja kestää koko vierailun ajan. siksi en enää kutsu (tai millään muotoa osallistu kutsumiseen enkä kestitsemiseen, jos käy niin että mies on heitä meille pyytänyt).

nukkumaan. Seuraava päivä meneekin sitten myös ihan hulinaksi.

mun ainakin on vaikea " sanoa suoraan" aikuisille ihmisille. jotenkin oletan että pitäisi ymmärtää vihjeestä.



meidän vauva meni pienenä aina kello 23 nukkumaan. eräs tuttavapariskunta on semmoista sorttia että viipyvät ja viiiipyvät. vierailulle tullessaan rouva (joka itsekin tiedostaa tämän hiukan huonon tavan) käski sanomaan kertakaikkiaan suoraan sitten kun heidän on aika lähteä. sanoin heti siinä kohtaa että no, vauva menee yhdeltätoista viimeistään nukkumaan ja minä menen sen kanssa. selvä. ..paitsi ettei ollutkaan.. kellon huitoessa siinä yhdentoista kieppeillä alkoikin tämä rouva ikäänkuin veikistelemään ja " kerjäämään" lisäaikaa " jos me voitais olla ihan pari minuuttia vielä.." . kai ne sitten jäivät siihen vielä kun minä menin lapsen kanssa nukkumaan.



tuon suoremmin en vain saa sanotuksi. eikä sitten tee kauheesti mieli kutsua kun pelotaa ettei niistä pääse ikinä eroon.

1.Kutsuttu monta kertaa ja ensin luvataan tulla ja sitten ei tullakaan tai soitetaan tuntia ennen että ei nyt päästäkään.



2.Yhdet tuttavat riitelevät aina.Jos riita ei tartu niin muutenkin tunnelma on jäätävää.



3.Ei jaksa kuunnella koko iltaa kaverin juttua itsestään ja perheestään.Ei kuuntele muita ja kertoo jutut uudestaan ja uudestaan. Välillä ottaa kuvatkin tukemaan tarinaansa.



4.Yksi tuttava tekee huonetarkastuksen. Eli kiertelee katselemassa kaikki

huoneet ja huomauttelee siisteydestä tai sisustuksesta.



5.Viipyvät monta tuntia ja syövät kaikki tarjottavat.

Tosin omalta kohdalta täytyy myöntää, ettei olla juuri ketään koko vuonna kutsuttu. Meitä ei olla kutsuttu senkään vertaa. Omasta mielestämme olemme mukavia ihmisiä ja lapsetkin osaavat käyttäytyä. Ehkä näin ei kuitenkaan ole...

nyt olen tutustunut erääseen ns. uusystävään ja hän kutsuukin itsensä aina meille kylään. Siis hänellä on myös lapsia, mutta hän on minua paljon paljon nuorempi...Tuntuu, että olen hänelle lähinnä jonkinlainen tukihenkilö. Meillä ei ole muuta yhteistä kuin se, että meillä on samanikäinen vauva...Häntä siis en oikein uskalla pyytää kylään, kun hän haluaa kyläillä sitten heti uudestaan ja uudestaan...Tosin mitään sen kummempaa tarjottavaa hänelle en laittele ja koti on siinä kunnossa kuin on, mutta silti vähän hankala tilanne....Olen tottunut siihen, että ystävien kanssa ei nähdä monta kertaa viikossa vaan silloin tällöin...Tämä meni siis vähän aiheen vierestä, sorry!

tai peruuttivat viimetipassa tulonsa... tekstivietillä tietty. Milloin oli nuhaa, milloin joku just oksensi, milloin oli yö ollut risanen, tai päiväunet myöhässä...Pari ketaa vielä ymmärtäisi mutta ei aina. Välistä olis aateellut, ettikö sit vaikka toinen vanhempi olisi voinut pistäytyä muiden lasten kanssa? Eipä ole mukava nostella pullia uunista ja selitellä omille lapsille, ettei leikkikaverit nyt sitten tulekkaan. Päätin vuuosi siitten, et enää en heitä kutsu , en muuten vain enkä esim vuosipäiville. ( tylsää oli sekin kun lasten synttäriellä piti kuitenkin laskea tämänkin perheen kolme lasta vieraslistaan, ja kerran viiden vuoden aikana sitten olivat paikalla,neljästi teki viimetipan oharit )



Nyt kovin ihmettelevät kun eivät ole nähneet nuorimmaistamme lainkaan ( 6 kk ) ja pitäis tavata.

Valitettavasti taitaa tämä jo kouluajoita alkanut ystävyys siirtyä omalta puoleltani joulukortti sarjaan tai sitten jatkamme yhteyden pitoa vain puhelimitse.

Kaikki pienten lasten vanhemmat tietävät, että lapset sairastelevat. Useimmat pienten lasten vanhemmat eivät halua kuljettaa sairasta lasta kyläpaikoissa eivätkä useimmat halua sairaita lapsia kylään tartuttamaan omia lapsiaan.



Joten peruutuksia tulee pakostakin. Mutta on kyllä fiksua tehdä peruutus hyvissä ajoin ja puhelimitse, ei tekstiviestillä. Ja sopia siinä samalla ainakin alustavasti uusi vierailupäivä.

juu toki tiedän itsekin kolmen lapsen ( joista kahdella infektio astma ) että lapset sairastelevat. Meillä kyllä pääsääntöisesti ainakin edellisenä iltana voi jo aavistella onko flusnssa iskemässä. Ja ainakin meillä sitten harrastetaan sitä, et voikka äiti/ isä lähtee itsekseen esim synttäri korttia ja terveisiä viemään jos muut ei pääse.

Nyttenkin isäntä on kahden lasen kanssa kemuissa kun minä kahden nuhanenän kanssa kotona. Tottakai ollaan soitettu, et voiko tälläinen terve mutta sisaret kipeä vieras saapua.

een kesken.



Kaikki " no, ihan kiva tyyppi " -tutut jää ilman kutsuja. Sanon heille aina, että tule käymään, jos meilläpäin liikut. Jos sitten tulee joskus, niin tulee. Jos ei, niin ei haittaa. :)

Toisaalta se on noidankehä. Kun ollaan aina vaan omalla porukalla, pinna kiristyy. Kun menee paremmin ja tavataan ihmisiä, ollaan kaikki paremmalla tuulella. Kaikki paineet ei kasaudu perhe-elämään. Minun mielestä oma mies ei kerta kaikkiaan riitä täyttämään naisen sosiaalista tarvetta. Meillä ainakin tuntuu, että se on liikaa vaadittu. Välillä vaan ajaudutaan siihen että ei jaksa muiden kanssa seurustella. Eikä meitä kukaan kutsu jos ei mekään kutsuta ketään.