Jos lakkaat pyytämästä jotain ystäväperhettäsi kylään, mistä syystä sen teet?

etenkin, mitä vanhemmaksi ihmiset tulevat, niin sitä vähemmän sitä kutsutaan kylään.

Minulla syy on se, että kutsu vie enemmän energiaa kuin tuo. Ei viitsi nähdä sitä vaivaa, mikä siivoamisesta summuusta tulee, jos ei esim. ihmisten kanssa synkkaa. Tai vieraiden lapset ovat niin hulvattomia, että minun oma energiani menee heidän kolttosten vahtimiseen ts. se olen minä, joka " hoitaa" vieraiden lapsia koko vierailun ajan.



En ole koskaan ollut kova kutsumaan ihmisiä kylään. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän sitä teen.

Hänellä oli nääs koliikki, ja voimat meilläkin aika finaalissa.Toisekseen, eräs pariskunta(lapseton) tuli meille aina viinalastin kanssa, vaikka oli kyllä mainitttu joskus että meillä kotona ei perskännejä harrasteta lasten ollessa paikalla.eikä oikein siihen pisteeseen asti muutenkaan alkoholia läträtä.Pariskunnat, jotka eivät tajua olevansa kylässä, saavat olla kotonaan.Sen verran lasten kotia on kunnioitettava.

en kestä niiden lapsia. kiljuvat, juoksevat, tarttuvat joka esineeseen, ajavat kissaa takaa.... normaalista keskustelusta ei tule mitään. se on niin iso stressin paikka, että no thanks. tapaan ystävääni jossain ulkona, ilman lapsia, hänkin vaikuttaa helpottuneemmalta.

mutta esim. yhtä vähän kaukaisempaa perhettä en ole kutsunut muuttomme jälkeen. Tämä tuttavani kritisoi sen tapaisia kerrostaloalueita, jolla itse asumme, ja ilmoitti, ettei mm. voisi viedä lastaan kerrostaloalueelle hoitoon. Hän ei siis tiedä, missä asumme, joten hän ei tahallaan tätä tehnyt, mutta kertoi tuokin kommentti jotain hänen arvomaailmastaan. Ja kun emme ole läheisiä, niin ovatpa jääneet sitten kutsumatta.

olemme kuitenkin miehen kanssa jutelleet, että sitä väsyy varmasti molemmin puolin aina ihmisiin, joiden kanssa on jonkin aikaa paljon ja usein tekemisissä.. Meillä tämä pyytäminen ja yhteydenotot ovat erääseen pariskuntaan mielestäni molemminpuolin vähentyneet, hekään eivät kutsu meitä aina..



Jos tulee uusia tuttavuuksia, pitää aikaa jakaa myös näille ja se on vanhoilta tutuilta pois. Ja samalla luonnollisestikin sitä on innokas tapamaan näitä uusia tuttuja, joiden kanssa on enemmän puhuttavaa eikä vain aina sitä samaa vanhaa..



ja kolmanneksi elämä vie eri suuntiin välillä. Itse olen työelämässä, joten elämäntahti on erilainen kuin kotona olevilla äideillä. Ei vain jaksa eikä ole aikaa nähdä, kun vierailuajat siis illat pitää käyttää kotitöihin ja arkipuuhiin plus rauhoittumiseen

Eli jos meitäkään ei koskaan kylään kutsuta, niin miksi minä erityisesti kutsuisin kyseistä pariskuntaa meille kylään. Luultavasti ajattelisin, ettei heitä kiinnosta meidän kutsut, kun eivät koskaan vastavuoroisesti pyydä meitä kylään.



Läheisten ystävien kohdalla se ei ole niin turhan tarkkaa ;)

kanssa tekemisissä, pahan puhuminen tarttuu, ja kohta huomaa itsessään samoja inhottavia piirteitä. Ylenmääräinen negatiivisuus on myös rasittavaa.

jos itse on aina se kutsuja ja tekee todellakin kaiken taustatyön (siivous), niin kyllä siihen väsyy jos jää vielä sellainen tunne, ettei saa tapaamisesta irti mitään. Ei siis olla samoilla aaltopituuksilla..



Ja nuo lapset. EN minä jaksa kaiken vaivannäön päälle alkaa sitten vielä vahtimaan ja komentamaan vieraan lapsia. Meillä käy sellaiset äidit, jotka pitävät lapsistaan huolen ja kakarat kurissa.. Toki jos perheessä on vastasyntyneitä annetaan enemmän anteeksi, mutta ei tämä ole hotelli kuitenkaan

- olen niin kiireinen, etten ehdi (työt vievät aikani ja haluan olla vain perheen kesken, kun se on mahdollista)

- tuttavaperheessä on rasittavat kakarat, jotka melskaavat ja rikkovat kauniin kotimme (esim. tapetit on sotkettu, seiniin piirretty, lattia aina ihan lähmäinen...)

- en enää keksi mielekästä keskusteltavaa ystäväni kanssa. Olemme kasvaneet erillemme. Hän ei osaa puhua mistään minua kiinnostavasta, vaan käyttää aikansa muiden ihmisten haukkumiseen.

- ystäväni mielestä en tiedä mistään mitään, koska olen vain yhden lapsen äiti. En jaksa kuunnella tuota virttä.



Tässä muutamia mainitakseni. Osuiko?

ei paljoa naurata kun olet siivonnut ja laittanut syömiset ym.



Ja miehen sisko sai porttikiellon meille kun alkoi arvostelemaan rankemmalla tavalla lapsettomuushoitojamme (kolmannen lapsen kohdalla, kaksi ensimmäistä luomusti). Ja samalla myös minun kykyni olla äiti ja vaimo.

ja epävirallisempia kuin nykyisin, ei siivoomista ja laittamista vaan ihmisten tapaamista. Se kai se on pääasia eikä paikkojen puunaaminen. syötävääkin jokainen saa omassa kodissaan. surkeaa vielä jos kyläily vähenee vanhemmiten niinkuin joku kirjotti. Eikös ihminen ole kuitenki laumaeläin?

Yks mikä mulla tuli mieleen on että teen ehkä itse kyläilystä liian suuren numeron: koko perhe siivoaa paikat tiptop ja tarjoilut on viimeisen päälle mietitty. Ehkä se ahdistaa vieraita ja tulee sellainen olo, että noille täytyy aina kauheasti laittaa kaikkea.



Ja meillä taitaa olla paljon noita " vähemmän läheisiä" ystäviä, joiden kanssa välit helposti viilenee ja kyllästyy. Tosiystäviä ei ole kuin pari kolme.



Kiitos kommenteista, laittakaa ihmeessä lisää jos jaksatte, tämä on hyödyllistä.

Enpä ole ketään alkanut hyljeksiä siksi, etten enää " tykkäisi" heistä. Olisi ikävää jos ystävyys katkeasi siksi, että toinen tulkitsee väärin toisen huonosti asetellun kommentin.



Olen myöskin laiska laittamaan ruokaa, suorastaan uusavuton kokkaustaidoton. En siis saa aikaiseksi kutsua kylään sellaisia ihmisiä joille pitäisi tarjota jotain " hienompaa" .



Vastavuoroisuus on olennaista. En kuitenkaan pidä siitä ihan ehdottomasti kiinni, vaan voin kyllä kutsua jonkun 2 kertaa peräkkäin kylään ja niin tekevät ystävänikin. Hyvien ystävien kesken on meillä myös sallittua " kutsua itsensä kylään" , kunhan tuo vaikka kahvipullat eikä odota, että talo on puleerattu viimeisen päälle. Joskus vain sopii paremmin esim. lasten päiväunijärjestelyjen vuoksi, että tavataan aina vain toisen luona.

mutta kyllä minä kiinnitän huomiota siihen, minkälaista kylässä on ja mitä siellä on tarjolla..



Esim. tutullani on aina tiptop ja minä en mitenkään saa koko huushollia tiptop kuntoon, kun hän on tulossa.. Toki meillä on eroja siinä, milloin hän tulee meille ja minä menen heille, kuka siivoaa kenenkin kotona ja minkälaisia apuja ja motivaatioita siihen on saatavilla mieheltä ja muulta suvulta, mutta silti..



On kivempi mennä " normaaliin" kotiin, jossa on vähän pölyä jossain ja tavarat hujanhajan, kun aina lauantaisiivouksen jälkeen putipuhtaaseen kotiin, joka on miehen kanssa siivottu, kun lapset on hoidossa.. Ja sitten meille taas tullaan keskellä viikkoa yhtäkkiä ja minä olen itse yksin siivonnut koko loossin, kun olen ensin riidellyt miehen kanssa siitä, kuka on sotkenut ja mitä ja voisiko joku tehdä jotain vai ei ja mitä kukin on tehnyt viimeksi.. hohhoijaa

jos tuttavilla on huonostikäyttäytyvät ja kovasti vahdittavat lapset, joita eivät itse pidä ojennuksessa niin eipä viitsi usein kutsua. Toinen juttu tulee mieleen, että näin joulua kohti on kovasti puuhaa muutenkin ja itse aletaan olla aika väsyneitä, silloin ei jaksa niin paljoa ylimääräisiä vierailuja. Ja myös jos tuttavaperheitä on useita, niin välillä pitää yrittää järjestää aikaa niille kaukaisemmillekin. Elämä tosiaan vaihtelee ja aikansa kutakin, ihmissuhteet muuttuvat elämäntilanteen mukaan. Ja välillä voi olla hyvä pitää taukoa, että on taas mukava nähdä uudestaan.

Haluaisin aloittaa rennomman kyläilykulttuurin kaveripiirissä, mutta en itse kykene siihen. Jotenkin tuntuu, että pelkkä meidän seura ja joku kaupan pullapitko ei ole tarpeeksi. Viimeksikin löysin itseni vääntämästä jotain pastakastiketta ja patonkia ihan tavallisille lauantaivieraille. Tuntui, että vieraatkin olivat enemmän vaivautuneita siitä vaivannäöstä kuin iloisia.

Vierailija:

Haluaisin aloittaa rennomman kyläilykulttuurin kaveripiirissä, mutta en itse kykene siihen. Jotenkin tuntuu, että pelkkä meidän seura ja joku kaupan pullapitko ei ole tarpeeksi. Viimeksikin löysin itseni vääntämästä jotain pastakastiketta ja patonkia ihan tavallisille lauantaivieraille. Tuntui, että vieraatkin olivat enemmän vaivautuneita siitä vaivannäöstä kuin iloisia.

Ja syy on perheen lapset. Riiviö muksuja. Jos ei tee ilkeyttä niin, sitten käyttäytyy muuten huonosti. Availee kaapit samalla kysellen mitä täällä on, menee jääkaapille, sanoen mitä sieltä haluaa. Keskeyttää jatkuvalla syötöllä aikuiset. Jompikumpi koko ajan kitisee. Äiti ei korjaa lastensa sotkuja kaikki jää mun siivottavaksi. Jo ajatus että tää perhe tulee kylään, heittää viisarin punaselle samantien.

Toisin sanoen stressaan hirveästi juuri näiden vierailujen järjestämisestä. Se on meillä monen päivän projekti pinna kireällä. Tuntuu siltä että koti pitää olla niin tip top nykyään, kun ihmiset ovat sellaisia himosisustajia ja rakentajia. Meillä ei kumpikaan ole toimeenpanevaa sorttia, emmekä pidä remonttijunailuista, vaikka periaatteessa olemme jonkinasteisia esteetikkoja.



Muuten olen seurallinen ja kaveriperheiden tapaaminen ja rupattelu on mukavaa. Meitä ei enää kuitenkaan kutsuta mihinkään juhliin, mutta ymmärrän syyn. Toivottavasti joskus, kun saamme hankittua isomman ja kauniimman asunnon, ja lapset ovat isompia, voimme elvyttää vanhoja tuttavuuksia ja vihdoin järjestää vastakutsuja tarvitsematta hävetä omaa " kämppää" .

kun joka kerta tuotiin omia leluja mukana ja kun sitten meidän lapset olisivat halunneet näitä leluja katsoa niin vieraani sanoi aina lapselleen " anna äidille se lelu niin minä vartioin ettei muut koske niihin" , tämä äiti saattoi jopa ottaa toisen lapsen kädestä heidän oman lelun jos oli huomaamatta ehtinyt joku lapsista sen ottaa. Sanoin suoraan ettei pidä tuoda leluja mukana mikäli niihin ei muut saa koskea ja silti pitää näkösällä pitää. Ehdotin myös että jättäisivät lelut rattaisiin jolloin muiden ei niitä tekisi mieli katsoa. Kun ei kerta usko niin olkoon sitten kyläilemättä.