Säälitkö äitejä, joilla on pelkkiä poikia? Tai isejä, joilla pelkkiä tyttöjä?

todellakaan toivota, että joku heistä olisi poika. Edes mies ei ole niin tyhmä, että ajattelisi noin.



Nyt sit av-mamma ajattelee, että mies ei vaan sano sitä ääneen;)



Jos joku haluaa mun miestä sääliä niin siitä sitten vaan.

että edelleen lapsia tungetaan noihin ahtaisiin sukupuolirooleihin. Jokainen lapsi on yksilö.

Kyllä ne tytötkin osaa riehua ja pitää ääntä ja hyvä niin, ainakin meidän sukujuhlissa ja tuttava piirissä.

Onpa kaverisi erikoinen.

mutta mietin kyllä miten ei onneksi sellainen mies ole mieheni, joka ei onnistu poikia saamaan.



Ehkä hieman säälin niitä naisia, ovat moisen luuserin kanssa, ja pikkaisen vahingoniloinenkin pelkistä tytöistä.

Säälin, jos he ovat itse suruissaan asiasta, kuten eräs mieskollega, joka kolmannen tytön synnyttyä harmitteli, että olisi ollut kiva saada se oma poika.



Tosin ehkä vielä enemmän säälittää heidän lapsensa, jos vanhemmat jäävät tuohon pettymykseen vellomaan.

tai poikia joilla ei ole veljeä.

Tyttö-poikapari on surkea niiden lasten kannalta.

Säälin ihmisiä, joilla on ennakkoluuloja toista sukupuolta kohtaan. Tavallaan toivon, että jokainen nainen saisi oman pienen pojan ja jokainen isä oman pienen tytön, sillä tämä kokemus yleensä opettaa jotain suurta toisesta sukupuolesta. Sitä paitsi pojat ovat äidin poikia ja rakastavat tätä yleensä ehdoitta. Tytöt taas ovat usein isin tyttöjä, eikä isi paljoa tytöiltään kritiikkiä saa.

tai poikia joilla ei ole veljeä.

Tyttö-poikapari on surkea niiden lasten kannalta.

Muah, no ei tuossa ole mitään säälimistä. Kyllä niitä kavereita löytyy muualtakin kuin oman perheen sisältä.

T: siskoton nainen

tai poikia joilla ei ole veljeä.

Tyttö-poikapari on surkea niiden lasten kannalta.

Tosin sekään ei ole niin yksiselitteistä.Mulla on sekä siskoja ja veljiä...totuus on että kaikki on kiinni kemioista :)

tai poikia joilla ei ole veljeä.

Tyttö-poikapari on surkea niiden lasten kannalta.

itselläni oli 3 poikaa kunnes sain tytön.

Miehelläni oli 2 tyttöä, kunnes sai pojan. Ja kummallekin on ollut tärkeää se oman sukupuolen lapsi Mutta se on oikeastaan tajunnut vasta sitten, kun se oman sukupuolen lapsi on siinä.



Eli tavallaan sitä ei tiedä mistä jää paitsi.

Joskus ennen kuin sain omat lapseni ajattelin kyllä että jokainen nainen salaa haluaisi nimenomaan tytön, mutta nyt kun minulla on tyttö ja poika, olen huomannut sen ajatuksen hölmöyden. Ei se tyttö ole automaattisesti äidin sielunkumppani ja paras ystävä, eikä poika joku ällö räänsyöjä-tappelupukari.



Mikä hyvänsä kombinaatio kävisi minulle yhtä hyvin, olen aivan varma että kaikissa on puolensa ja puolensa.

Ei veljestä paljon iloa ollut, kavereilla oli paljon kivempaa siskojensa kanssa ja aikuisenakin monelle sisko on se läheinen luottoystävä (ei toki kaikilla, mutta paljon harvemmin veli on yhtä läheinen)

korkeintaan säälin niitä, jotka olis hyviä vanhempia mutta eivät voi saada lapsia. Tai en mä heitäkään sääli, mutta tuntuu pahalta heidän puolestaan.



Itse toivoin tyttöä ja poikaa, sain kummatkin, ja nyt on lapsiluku täynnä ja olen oikein onnellinen heistä. Jos olisin saanut 2 samaa sukupuolta olevaa, niin olisin luultavasti "tehnyt" vielä kolmannenkin...

ja kyllä vaan sen huomaa että sisko menee kuitenkin kavereiden edelle (ja niin toki saa/kuuluu ollakin).

tai poikia joilla ei ole veljeä.

Tyttö-poikapari on surkea niiden lasten kannalta.

Muah, no ei tuossa ole mitään säälimistä. Kyllä niitä kavereita löytyy muualtakin kuin oman perheen sisältä.

T: siskoton nainen

Tragedia on jos syntyy kädettömänä, esimerkiksi.

Ja samoin oli mun serkut, tosi läheisiä toisilleen, sisko ja veli.

ap:ta surkean suomen taidon takia.

ärsyttää oma sisko paljon enemmän kuin veli joka on aina mutkaton ja helppo juttukaveri,oikeesti mulla on nyt ollut viimeiset kuukaudet enempi apua ja iloa veljestäni kuin siskostani,kummatkin mua nuorempia...

ja kyllä vaan sen huomaa että sisko menee kuitenkin kavereiden edelle (ja niin toki saa/kuuluu ollakin).

tai poikia joilla ei ole veljeä.

Tyttö-poikapari on surkea niiden lasten kannalta.

Muah, no ei tuossa ole mitään säälimistä. Kyllä niitä kavereita löytyy muualtakin kuin oman perheen sisältä.

T: siskoton nainen

Öö, me ainakin yritettiin aina eksyttää kaverin sisko, ettei se änkeisi meidän leikkeihin mukaan. :)

Jos taas puhut aikuiselämästä, niin ehkä me siskottomat naiset voidaan sitten muodostaa toisillemme ystävinä siskon korvikkeita. ;) En ole koskaan ajatellut, että olisin jäänyt jostain paitsi, kun mulla ei ole siskoa.