Inhoatko tai vihaatko jotakuta sukulaista/sukuun naitua/tuttavaasi ja miksi?

Ihan raivohullu, karjuu kaikille (jopa meidän vanhemmillemmekin) mitättömistä asioista niin, että sylki lentää. Ei suostu vahtimaan omia lapsiaan edes puolta tuntia, vaan kiikuttaa ne omalle äidilleen. Ryyppää rankasti viikolla, mutta etenkin viikonloppuisin. Kaikinpuolin hyvin vastenmielinen ihminen.

Teki lapset väkivaltaisen juopon kanssa. Joi itsekin joka viikonloppu. Kerjäsi tätä juoppoa ihan avoimesti naimisiin. Eron jälkeen oli pitkään vielä kiinni exänsä nyxissä, ja näitä juttuja tietty puitiin ihan reilusti lasten edessä.



Lapset onneksi sentään saivat olla mummulassa mamman baariviikonloput. Anoppikokelas yritti minuakin painostaa hoitotalkoisiin, vaan minäpä en halunnut antaa juoppomamille lisää juomismahdollisuuksia. Aina kun näin tämän akan vetämässä alkoholia sanoin suureen ääneen että ei kiitos, itse en voisi ikinä juoda lasten edessä. Akka vaihtuvine miehineen tietty nauroi minulle.



Tämän ämmän ansiosta olen itse lopettanut alkoholin juomisen kokonaan, ahdistaa kaikki pienten lasten vanhemmat jotka mökeltävät känneissään lapsijuttuja. Harmi että exäni jatkoi juomista ja siskonsa hyysäämistä.

On vanhempien lellipentu ja saanut aina kaiken periksi. Käyttää häpeilemättä vanhempiamme hyväksi rahallisesti ja on TODELLA töykeä ja ajattelematon suustaan. Äitini on sairastellut nyt pitkään ja vaatii jonkin verran apua, niin minä se olen, joka hoitaa äidin asiat ja huolehtii sillä välin, kun siskoni käy raivoamassa kuinka tarvii 400€ heti saatana! Hänellä itsellään 2 lasta ja joku ihme luuseriäijä, joka ei saa MITÄÄN aikaiseksi eivätkä käy töissä. Pannu keittää niin paljon yli.

Täysiä pässejä; vähä-älyisiä lähes.

Syyksi lienee riittävä se, että elämäni ekat 18vuotta oli pelon, kauhun, hädän, kivun ja tuskan täyttämä väkivaltahelvett.



Ei tod olla väleissä.

Fyysiseltä iältään kohta keski-ikäinen, mutta elää edelleen äidin helmoissa, äiti on ainoa ihminen hänen elämässään ja elämänpiiri rajoittuu äidin taloon. Äiti elättää häntä, vaikka on osa-aika-eläkkeellä. Veli on ollut valmistumisestaan asti työtön (kohta 10v).

Halveksun hänen lusmuiluaan ja kunnianhimottomuuttaan. Mutta häpeän häntä vielä enemmän.

Veikkaan, että veljellä on Aspergerin oireyhtymä ja jos hakisi apua itselleen, suhtautumiseni muuttuisi.

Inhoan mieheni siskoa... ei mitään kunnianhimoa opiskeluun yms. töissä kunnalla paskalla liksalla josta kitisee aina. Kälyllä 5 lasta josta viimeisen panettu kylällä 35-vuotiaana 21-vuotiaalle pikkukundille. Äitinsä hyysää,maksaa laskuja ja muija roikkuu baareissa ja äijänsä kattelee siitä pienestä kuviosta. Koko elämä 40v on pyörinyt noin 2 km säteellä missään muualla ei olla oltu olemassa ja elämässä. Mielipiteen ja näkemykset on monesta asiasta aika suppeita. Tulevaisuudessakin varmaan nähdään vielä aika monta "poikaystävää".

Omaa siskoa välttelen,en halua olla tekemisissä.

En vaan jaksa. Halusin naimisiin 20v teinirakkautensa kanssa,äidin helmoista muutti suoraan miehen luo ja rakensivat talon 2 km päähän lapsuudenkodista. Tästä voi jo päätellä että äidistä itsenäistyminen jäi aika heikolle. Tuli menovaihe 30-vuotiaana ja se on ihan kamalaa etenkin niille lapsille. Äitimme piikoo lapsia joka vloppu kun systeri bailaa ja vaihtaa ukkoja kuin sukkia. Marisee että "mä en ole koskaan päässyt mihinkään"... hoh hoijaa,ei siis osaa seisoa omien elämänvalintojensa takana.Äitimme on väsynyt tilanteeseen mutta ei osaa katkaista sitä. Paras oli viime kesänä kun olisin vienyt äidin kahdeksi viikoksi matkoille italiaan,niin systeri julisti puhelimessa että henkaloitan hänen elämäänsä. Systeri ei siis voinut olla ilman äitiä kahta viikkoa. sanoin systerille että onhan lapsilla isäkin mutta isä ei kuulemma saa lapsia kuin sovittuina aikoina.

Työn kautta joudun joskus tekemisiin epämiellyttävien tyyppien kanssa (tyhmiä, suvaitsemattomia, moukkia tms), mutta lähipiirissä sellaisia ei ole. Tietysti on ihmisiä, joiden kanssa ei ihan natsaa, mutta ei se ole mikään syy inhota tai vihata heitä (jotka molemmat ovat hyvin voimakkaita tunteita ja siksi yhtä harvinaisia kuin esim. rakkaus).

Inhosin aikanaan niin että hampaat meinas pudota suusta jos samassa huoneessa piti olla. Itsekäs manipulaattori-pummi joka käytti kaikkia sukulaisiaan ja tuttaviaan hyväksi. Lainaili toisten tavaroita ilman lupaa. Oli myös patologinen valehtelija ja näki itsensä aina parempana kuin muut. Tuskin on muuttunut, luojan kiitos ei tarvitse enää nykyään olla tekemisissä.

Fyysiseltä iältään kohta keski-ikäinen, mutta elää edelleen äidin helmoissa, äiti on ainoa ihminen hänen elämässään ja elämänpiiri rajoittuu äidin taloon. Äiti elättää häntä, vaikka on osa-aika-eläkkeellä. Veli on ollut valmistumisestaan asti työtön (kohta 10v).

Halveksun hänen lusmuiluaan ja kunnianhimottomuuttaan. Mutta häpeän häntä vielä enemmän.

Veikkaan, että veljellä on Aspergerin oireyhtymä ja jos hakisi apua itselleen, suhtautumiseni muuttuisi.

Tosin en elä vanhempien kustannuksella, mutta asun... On vain vaikeaa hakea töitä, kun on niin pihalla yhteiskunnasta. Mutta onko veljesi todella tyytyväinen elämäänsä?

ketään omia tai miehen sukulaista, kaikki ovat kivoja tyyppejä!

ei ole edes 'outoja' erikoisuuksin, kaikkien kanssa tulen toimeen.

Inhoan anoppiani, koska hän ei koskaan ole hyväksynyt minua. Joka ainoa asia jonka sanon on väärin, oli se miten pientä hyvänsä, ja hän myös hyvin heikosti "piilotetusti" "piilovittuilee" minulle, esim. kuvailee ominaisuuksiani ja kertoo aina halveksineensa senkaltaisia ihmisiä

Kolmonen kirjoitti ihan kuin itse!

Veljen vaimoa inhoan ja se on ihan luokaton ihminen kilahtamisineen, alistamisineen ja räyhäämisineen.. Usein täällä kertonutkin.

Minä olen varmaan se veljen vaimo! Just tuollainen kilahtelija olen ja mieheni siskot varmasti vihaavat minua.

Kaikki ihan mukavia, äidin isää vihaan, mutta se hyväksikäyttäjä on onneksi kuollut jo kauan sitten, joten en ole onneksi nähny koko ihmistä...

En pidä sukulaisistani, en pidä yhteyttä keneenkään. Lapsuudenperheeseeni pidän toki yhteyksiä yllä, jo se riittää aiheuttamaan riittävästi ahdistusta :) Muut sukulaiset vain riitelevät keskenään, kuka milloinkin on riidoissa jonkun kanssa, usealla alkoholiongelmaa. En halua olla tossa touhussa mitenkään mukana.

En ole tekemisissä äitini kanssa, koska hän on ollu tliian kärkäs puuttumaan lasten kasvatusasioihin.

Yhden tädin luona en ole käynyt sen jälkeen kun kutsui kylään (matkaa 200km) ja jätti lapset meidän hoitoon ja häippäsi itse baariin.

En vihaa enkä ole suuttunut, en vaan halua olla misään tekemisissä.

Mutsin vanhaa poikaystävää vihaan, joka asustelee täällä alivuokralaisena. Yli 50v bodari, hyvin huono temperamentti ja luonnollisesti huutaa pienistäkin asioista. Jos sille sanoo vastaan, sen käämit kärähtää heti.

En halua nähdä sitä tässä talossa, en halua keskustella enkä olla läsnä lähelläkään. En siedä sen ääntä sekuntiakaan. Lyönyt äitiä vähintään kahdesti, hänkin vihaa häntä (more or less).

Odotan että muakin huitasee suutuspäissään, niin pääsen tekemään asiasta lopun poliisien luona.

Mä en voi sietää miehen veljen avokkia. Niin hirvee käärme koko nainen. Sillä on edellisestä liitostansa jo lapsia ja nyt oli pamahtanu paksuks heti suhteen alettua. Se eukko väheksyy muita ja pyörittelee silmiään jos joku muu kertoo jotain asiaa. Tietää kaikki asiat paremmin kun muut ja jo ilmeestä näkee sen halveksumisen muita kohtaan. Mä en voi sietää koko eukkoo enää silmissäni.