VELA:lla on asiaa

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 19:27"]

Lisäksi te mussuttajat ette tajua, että maailma on kova ja koko elämä.

[/quote]

Vanhemmalle ehkä.

Raskausaika, synnytys ja imetys sekä tietenkin rakastelu miehen kanssa ovat parhaita fyysisiä asioita mitä naiselle voi tapahtua. Ne muuttavat ihmisenä parempaan suuntaan. Onneksi sain kokea nämä täysillä. Onneksi rahamme ovat mieheni kanssa yhteisiä ja minun ei tarvinnut kokea taloudellista stressiä tänä aikana. Isäkin voi jäädä kotiin ja jääkin seuraavan lapsemme kanssa. Ensimmäiset kuukaudet kotona olen minä vauvan kanssa. Imetys on ihanaa. Rintani muistavat sen aina!

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 22:35"]

Raskausaika, synnytys ja imetys sekä tietenkin rakastelu miehen kanssa ovat parhaita fyysisiä asioita mitä naiselle voi tapahtua

[/quote]

Taidat olla jotenkin sekaisin. Menneet sukupolvet nauraisivat sinulle. Lääketieteen edistyksellisyyden vuoksi aikaisempaa huomattavasti harvempi vammautuu, kuolee tai tuntee kipua raskauden ja synnytyksen vuoksi.

Kyllä ennen vanhaankin monella meni raskaudet, synnytykset ym hyvin. Moni tyytyväinen nainen on elänyt vanhaksi.

on hyvin epätodennäköistä, että raskaus estäisi tekemästä kovinkaan monia asioita. Toki olisi ihanteellista jos raskaana oleva olisi niin motivoitunut raskaana olemiseen, että häntä ei haittaisi, vaikkei kaikkeen pystykään.



Jos tuttavat puhuvat raskaan olevalle vain raskaana olemisesta, kannattaa vaihtaa tuttavapiiriä jos se ahdistaa. Minulle puhuttiin raskaana ollessani aivan normaaleista ja samoista asioista kuin muutenkin.



Sinulla on paljon harhaluuloja.

juu, totesinkin että '''voisi kai sanoa feminismi'', en leimannut suoraan feminismiksi.



enkä ole huolissani rupsahtamisesta jos tekisin itse lapsia, mulle on ihan sama missä kohtaa kärpäslätkät heiluu jne. pelkään ihan fyysisen terveyden ja toimintakyvyn puolesta.



ja eikö sen pitäisi olla hyvä asia että tiedostaa ettei ole valmis/ halukas tekemään lapsia? ihan jo niiden syntymättömien lastenkin kannalta. jos miettii vaikka tilannetta että olisin katkera lopunikääni lapselle siitä että '' sinä tuhosit kehoni ja itsemäärämisoikeuteni''. näin KÄRJISTETYSTI, ennen kuin joku ehtii nillittää.

Sinulla on paljon harhaluuloja.

Ja lisäksi, esim. rintojen ei tarvitse mennä pilalle imetyksen takia. Imetin siis itse melkein 2 vuotta yli kolmekymmpisenä ja sen jäljiltä rintani käsittämtöntä kyllä paranivat. Ne ovat nyt c-kuppia kun ennen oli b, ja ovat ruvenneet lievästi roikumaan nyt vasta yli nelikymmmpisenä. Mutta kellä nyt ei silloin painovoima alkaisi vaikuttamaan.

jos miettii vaikka tilannetta että olisin katkera lopunikääni lapselle siitä että '' sinä tuhosit kehoni ja itsemäärämisoikeuteni''. näin KÄRJISTETYSTI, ennen kuin joku ehtii nillittää.

Oikeasti, tämä tuntuu tosi hassulta tekstiltä siitä näkökulmasta että on lapsia. Mä pelkäsin tuota ja päädyin siihen tilanteeseen että lapsi on mulle rakkainta _ikinä_ ja antaisin pois vaikka toisen käden sen takia.

niin ja tosiaan, pääsyyt siihen että en halua lapsia ovat:

- raskaus ja synnytys eivät tule kyseeseen

siinä tulee juuri se alisteinen asema. olet nainen ,olet raskaana, et voi tehdä sitä etkä tätä...sinulle puhutaan vain raskaudesta/ synnytyksestä ja lapsista. ja jos synnytyksessä käy huonosti....kun lapsi on maailmassa, pitäisi vielä sitoutua imettämiseen (siinä kohtaa jos olisin tehnyt lapsen, uhrautuisin loppuun saakka lapsen parhaaksi), ja biologinen fakta on se että äiti on vauvan tärkein ihminen. paras paikka on äidin lähellä, äidissä kiinni.

- ajattelen että ihmiset ovat tasa-arvoisia. miksi lapsen siis pitää olla oma? onko adoptoitu tai sijaislapsi jotenkin heikkoarvoisempi?

Alisteinen ja uhrautuva? Eihän äidin tarvitse sellainen olla. Onko ap:n oma äiti ollut marttyyri?

niin ja tosiaan, pääsyyt siihen että en halua lapsia ovat:

- raskaus ja synnytys eivät tule kyseeseen

siinä tulee juuri se alisteinen asema. olet nainen ,olet raskaana, et voi tehdä sitä etkä tätä...sinulle puhutaan vain raskaudesta/ synnytyksestä ja lapsista. ja jos synnytyksessä käy huonosti....kun lapsi on maailmassa, pitäisi vielä sitoutua imettämiseen (siinä kohtaa jos olisin tehnyt lapsen, uhrautuisin loppuun saakka lapsen parhaaksi), ja biologinen fakta on se että äiti on vauvan tärkein ihminen. paras paikka on äidin lähellä, äidissä kiinni.

- ajattelen että ihmiset ovat tasa-arvoisia. miksi lapsen siis pitää olla oma? onko adoptoitu tai sijaislapsi jotenkin heikkoarvoisempi?

Alisteinen ja uhrautuva? Eihän äidin tarvitse sellainen olla. Erityisen naurettavaa on, että äiti jotenkin "uhraisi" kroppansa. Onko ap:n oma äiti ollut marttyyri?

Ja tilanne on hyvä, jos et aio biologisia lapsia hankkiakaan. Sijaisäidiksi et noilla referensseillä tule pääsemään. Ei auta mikään koulutus tai kompetenssi, jos asenne on noin pahasti vinksallaan. Adoptioäitiys onmyös pois laskuista samoin perustein. Vanhemmuus on aina lapsen ykkössijalle asettamista, jos lapsella ja aikuisella on ristiriitaiset tarpeet. Tarkoitan tällä jotain muuta kuin vaikkapa lapsen kiukuttelua tavaroista. Tosin silloinkin aikuisen tulee miettiä toimintaansa lapsen parasta ajatellen, ei omista mielihaluista.

ja mitä kun en koskaan ole kokenut tarvetta lisääntyä, saada omaa lasta, vaan olen kokenut palavaa halua auttaa niitä ihmisiä jotka jo tässä maailmassa ovat. jos vaikka ihmisen biologinen perus tarkoitus onkin lisääntyä, niin eikö tämmöinen ajattelutapa sovi kuitenkin paremmin nyky-yhteiskuntaan ja liikakansoittumisen aikaan?

jos av-mammat sais päättää kuka on soveltuva äidiksi ja kuka ei, ei tähän maailmaan enää lapsia tulisi yhdenkään naisen toimesta

Alisteinen ja uhrautuva? Eihän äidin tarvitse sellainen olla. Onko ap:n oma äiti ollut marttyyri?

Hassua tehdä raskaudesta ja synnytyksestä niin iso asia. Lapsi on kuitenkin koko loppuelämän asia, suurimman osan lapsen elämästä olisit toivon mukaan aikuisen lapsen vanhempi. 9 kk ja vauva-aika ovat kuitenkin lyhyt aika.



No, enhän minä oikeasti vielä tiedä koska olen vielä vasta raskaana, lapsen pitäsi syntyä muutaman viikon kuluttua:) Puhuttiin juuri toisen esikoisesta aika pitkällä raskaana olevan naisen kanssa siitä, miten raskausaika ei lopulta ole ollut niin kauhean ihmeellistä. Joo, onhan se iso asia ja monenlaista uutta ja ristiriitaisia tunteitakin herättävää on tullut vastaan. Jotain pientä vaivaa on ollut. Enimmäkseen tämä on ollut kuitenkin ihan normaalia elämää. Ennen raskautta kuvittelimme, että sitä eläisi koko raskauden jossain ihan poikkeustilassa.



Jotkut ihmiset tekevät ison numeron minun raskaudestani, jotkut eivät.



Oli minulla lapsi tai ei, niin oletan että elämäni ja kroppani muuttuisivat kuitenkin eikä aina niin kun itse suunnittelisin ja haluaisin.



En nyt tarkoita että kenenkään pitäisi lapsia hankkia.

siinä tulee juuri se alisteinen asema. olet nainen ,olet raskaana, et voi tehdä sitä etkä tätä...sinulle puhutaan vain raskaudesta/ synnytyksestä ja lapsista. ja jos synnytyksessä käy huonosti....kun lapsi on maailmassa, pitäisi vielä sitoutua imettämiseen (siinä kohtaa jos olisin tehnyt lapsen, uhrautuisin loppuun saakka lapsen parhaaksi), ja biologinen fakta on se että äiti on vauvan tärkein ihminen. paras paikka on äidin lähellä, äidissä kiinni.

Meinaatko ettei niiden sijais- tai adoptiolasten vuoksi tarvitse luopua mistään? Etteivät he tarvitse läheisyyttä?

Minusta raskausaika oli mukavaa. En kokenut, että olisi pitänyt mistään luopua. Itse asiassa oli helpotus, että pystyin raskauteen vedoten kieltäytymään tietyistä ruuista ja asioista. Vauva-aika on muuten todella lyhyt aika. Kroppa palautuu. Aloin liikkumaan enemmän ja syömään tervellisemmin eikä kropastani pystyisi päättelemään olenko synnyttänyt vai ei.

Tekstisi tuntuu niin lapselliselta, että on vaikeaa kuvitella sinun olevan juurikaan yli 20-vuotias.



Enkä nyt todellakaan tarkoita sitä, että MINÄ olen äiti ja SINÄ olet vela. Minun puolestani ihminen saa vapaasti olla vela ja monta velaa tunnenkin, mutta en ole ennen veluudelle noin naiveja perusteluja kuullut (ei silti, että veluuttaan perustella tarvitsisi). Itse asiassa, sekin, että tuntee pakottavaa tarvetta perustella kertoo siitä, että ei ole asian kanssa sinut ja yrittää selitellä sitä jotenkuten myös itselleen.