Lue keskustelun säännöt.
Tsemppiä työnhakijat!
12.01.2013 |
Sain vihdoin työpaikan 1,5 vuoden jälkeen. Mullakin tuntui, ettei sitä päivää koskaan tule, kun PÄÄSEE taas töihin.
"Kiva" lukea tältäkin palstalta, miten töihin vaan mennään, jos vaan on haluja. Aina pääsee siivoamaan tai puhelinmyyjäksi. Tai myydään vain omaisuus ja lähdetään pääkaupunkiseudulle. Kaikki eivät ole soveltuvia kaikkiin työtehtäviin. Eikä elämää voi yhtä äkkiä vaan kaupata ja lähteä. Meillä esimerkiksi minun vanhemmat tarvitsee viikoittain apua. Monille työssäkäyville palstailijoille kaikki on niin helppoa ja yksioikoista. Moniko täälläkin huutelija on valmis lähtemään siivoamaan saati pääsisikö edes?
Työkkärin muutosturvakoulutuksessakin näin tämän tyypin n. 50-vuotias oli potkuista ihan sekaisin. "En mä tänne kuulu, mä olen työntekijä!!" Mutta työt oli loppuneet eikä töitä ole, ei me muutkaan täällä huvikseen istuta. Tai ainakaan suurin osa..
Ainahan on ihmisiä, jotka ei töihin edes halua. Omasta puolestani voin verovaroin mielihyvin maksaa niiden kotona olon, jotka töihin ei halua. Kunhan kaikki halukkaat saavat niitä töitä tehdä.
Musta on toisaalta liikuttavaa toisaalta naurettavaa katsoa uutisista joukkoirtisanottuja, mä olen todennäköisesti aina pätkätyöläinen. Joudun joka vuosi etsimään uuden työpaikan, vakkareille riittää se yksi paikka.
Huutelijolle: tämä kermaperse lopettaa sohvalla makoilun ja kattoon syleskelyn ja lähtee KOULUTUSTA vastaavaan työhön.
Työnhakijoille haluan sanoa: kärsivällisyyttä, kyllä se oman alan työpaikka tulee vielä! Ei auta muu kuin hakea ja hakea ja hakea.
Mulla tuntui, että ihmisarvo jo mureni tuossa ajassa, kun töitä ei löytynyt. Kyllä vihdoin löytyi, kylläkin taas pätkätyö. Henkilökohtainen konkurssi taas lykkääntyi hetkeksi.
Tsemppiä ja haku päälle!!!!
Kommentit (4)
Tekstiltäsi putosi pohja tuossa vaiheessa, kun kirjoitit "Aina pääsee siivoamaan tai puhelinmyyjäksi. Tai myydään vain omaisuus ja lähdetään pääkaupunkiseudulle. " Mutta siinä sinä ilmeisesti lainasit jonkun muun ajatuksia, etkä kirjoittanutkaan omiasi. Ei, siivoamaan ei pääse sellaisella paikkakunnalla, jolla on työttömiä siivoojia ennestään vaikka minkä verran ja lisää koulutetaan laitoshuoltajakurssilla. Eikä puhelinmyyjäksi, jos paikkakunnalla ei satu olemaan sen alan yritystä tai jo kerran senkin homman huonolla menestyksellä kokeillut. Minun omaisuuteni myynnillä tuskin saisin edes matkalippua pääkaupunkiseudulle. Mutta toivossa on hyvä elää! Olen jo vuosikymmeniä kuunnellut itseäni viisaampien (tai ainakin menestyvämpien) puheita työvoimapulasta. Sitä aikaa odotan vieläkin. Jospa se nyt alkaisi olla ajankohtaista, kun kotiäitejä ja puolikuntoisia eläkeläisiäkin ahdistellaan töihin. Meistä noin puolesta miljoonasta työhaluisesta ja -kykyisestä työttömästä ei kukaan odota saavansa työntekijöitä. Miksi ? Minä maksaisin mielelläni niiden ihmisten kotonaloikoilun, jotka a) eivät oikeasti kunnolla enää kykene töihin b) ovat jo tehneet tarpeeksi töitä pitkän ja tiiviin työuransa aikana. He ovat jo vapaansa ansainneet.
ap ei tarkoittanut itse ajattelevansa niin että aina pääsevän siivoamaan jne, vaan av-palstalaiset niin väittävät ja hän on eri mieltä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin juuri!
Työttömänä olo on henkisesti todella raskasta! Tämänkin 1,5 vuotta olisin tehnyt oikein mieluusti töitä. Sinä aikana olisin voinut ostaa itselleni asioita (nyt raattin ostaa uuden talvitakin töihin, vanhasta on molemmat saumat revenneet), auttaa läheisiäni ja kartuttaa eläkettä. Siskolleni laitoin heti rahaa, kun hän sanoi ettei rahat riitä.
Palkkarahat on jo kohta menneet (takki, työkengät, sukulaisen avustus) sarkastisesti sanottuna.. Olen vain niin onnellinen, että pääsee töihin..
Lapsia meillä ei ole yrityksistä huolimatta, joten tulevaisuus pelottaa. Rahaa täytyy olla, että kaikesta voi maksaa (esim. taksikyydit joka paikkaan). Surullista, mutta totta. Vanhuuteen täytyy varustautua rahalla..
Ap
Tekstiltäsi putosi pohja tuossa vaiheessa, kun kirjoitit "Aina pääsee siivoamaan tai puhelinmyyjäksi. Tai myydään vain omaisuus ja lähdetään pääkaupunkiseudulle. "
Mutta siinä sinä ilmeisesti lainasit jonkun muun ajatuksia, etkä kirjoittanutkaan omiasi.
Ei, siivoamaan ei pääse sellaisella paikkakunnalla, jolla on työttömiä siivoojia ennestään vaikka minkä verran ja lisää koulutetaan laitoshuoltajakurssilla. Eikä puhelinmyyjäksi, jos paikkakunnalla ei satu olemaan sen alan yritystä tai jo kerran senkin homman huonolla menestyksellä kokeillut.
Minun omaisuuteni myynnillä tuskin saisin edes matkalippua pääkaupunkiseudulle.
Mutta toivossa on hyvä elää!
Olen jo vuosikymmeniä kuunnellut itseäni viisaampien (tai ainakin menestyvämpien) puheita työvoimapulasta. Sitä aikaa odotan vieläkin.
Jospa se nyt alkaisi olla ajankohtaista, kun kotiäitejä ja puolikuntoisia eläkeläisiäkin ahdistellaan töihin.
Meistä noin puolesta miljoonasta työhaluisesta ja -kykyisestä työttömästä ei kukaan odota saavansa työntekijöitä. Miksi ?
Minä maksaisin mielelläni niiden ihmisten kotonaloikoilun, jotka
a) eivät oikeasti kunnolla enää kykene töihin
b) ovat jo tehneet tarpeeksi töitä pitkän ja tiiviin työuransa aikana. He ovat jo vapaansa ansainneet.