Lue keskustelun säännöt.
En vaan jaksa enää tällaista parisuhdetta
10.01.2013 |
Niin se vain on. Mies on aina pahalla tuulella kotona ollessaan. Tiuskii ja äyskii minulle ja lapsille. Mikään ei kelpaa. On itse ylitarkka ja ylisiisti ja koko ajan huomauttelee jostakin. En osaa tehdä.mitään oikein tai tarpeeksi hyvin . Olen uupunut ja jännitynyt koko ajan kun joudun kuuntelemaan jäkätystä ka arvostelua. Hänen mielestään vika on minussa koska en ole tarpeeksi tarkka ja teen koko ajan virheita,esim. unohdan lehden pöydälle jne. Näiden johdosta häneltä sitten menee hermot ja alkaa raivoaminen. Minä en vain jaksa enää jatkuvaa huonommuuden tunnetta ja arvostelua vaikka sille löytyisi kuinka hyvät perusteet.
Kommentit (11)
Hakeudu jutteleen jonkun kanssa, se auttaa kun saa ulkopuoleiselle jutella. Miehelle kans apua!
Kriisikeskukset, palveleva puhelin, srk:n perheneuvonta, oma lääkäri, diakoniatyöntekijät, yksityiset terapeutit ovat näitä luotettavia juttukavereita! Tsemppiä!!
Aina vaan keskustelemaan asioista! :D Ei vittu. Mitä keskusteltavaa tossa nyt on? Mies käyttäytyy kuin despootti, mutta naisen pitäisi vaan kannustaa keskustelemaan. Tää psykokulttuuri menee jo niin yli. Vanha kunnon JSSAP sopii tähän paljon paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.
Muistuta miestäsi siitä, että sinä olet paras nainen, jonka hän on saanut. Sinä (pöljyyttäsi) suostuit ottamaan, kai ne tarkemmat ja siistimmät naiset olivat myös viisaampia.
Miehellä on juuri sellainen vaimo kuin hän ansaitsee. Jos sinä olet miehesi mielestä huono, hän ei ole parempaa ansainnut, eikä saanut.
Äläkä unohda kertoa hänelle tätä tosiasiaa, kun seuraavan kerran sinua moittii.
Omaa huonouttaan hän huokaa siinä sinua moittiessaan. En minä tarkoita, että sinun nyt pitäisi kovasti koettaa ymmärtää vaan päin vastoin. Tiedät tasan tarkkaan, että lehti saa olla siinä pöydällä mihin sinä sen jätit. Sinä päätit, että sen paikka on juuri siinä etkä siirrä sitä mihinkään. Mitä varten yleensä tasaisia pintoja talossa on, jos ei niiden päällä ole tarkoitus pitää jotain.
Arvaa vaan, kuinka monta kertaa meidän perheessä on näistä aiheista keskusteltu.
Tulen töistä kotiin. Vastassa kärttyinen ukko joka jäkättää ja mäkättää ruokaa tehdessään koko ajan jotain. Kuinka olen sen ja senkin asian tehnyt väärin keittiössä. Jatkuvaa arvostelua. Ei ole asiaa jonka osaisin tehdä oikein. Miehen mielestä hän ei käyttäydy väärin koska hänellä on hyvä syy mäkättää. Hän ei ymmärrä asian ydintä;sitä kuinka kuluttavaa ja uuvuttavaa on olla jatkuvan arvostelun alla. Jokaisesta ihmisestä löytyy huonoja puolia mutta onko minun tehtävä kuunnella omiani koko ajan? Minulla on tunne että olen täysin ylimääräinen omassa kodissani. Perhe tuntuu olevan miehelleni rasite, hän jaksaa aina huokailla meidän tyhmyyttämme ja sitä kuinka rasittavia me olemme. Lasten kiukuttelua hän ei kestä juuri yhtään.
Pitkään suunnittelin lähtöä mut en lasten takia uskaltanut, ovat pieniä ja pelkäsin että kaikki menee vaan enemmän päin helvettiä jos erotaan. Pelkäsin että jään yksin ja että jaettu huoltajuus osoittautuu kamalaksi eroksi lapsista.
No, uskalsin jättää sen kusipään. Elämä hymyilee. Sain itsetuntoni takas sen paskavyörynkin jälkeen ja mulla on ihana uusi parisuhde, ihanat lapset ja tykkään ittestäni taas. JSSAP!!! Oikeesti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellinen suhde oli vain paljon pahempi:sisälsi myös fyysistä väkivaltaa, alkoholismia ja monenlaista hyväksikäyttöä. En olisi ikinä uskonut, että suhteestamme tulisi tämmöinen! Naimisiin menin luottavaisin mielin. Nyt n. 2 vuotta ollut jatkuvaa mykkäkoulua. Viimeisen puolen vuoden aikana ollut vain muutama normaali päivä, jolloin puhumme toisillemme. Käyn itse terapiassa, mies ei sinne suostu tulemaan koska minä olen hänen käytökseensä syyllinen. Olemme jo pahasti etääntyneet toisistamme. Tunteeni ovat väistämättä viilenneet:en pysty puhumaan hänen kanssaan mistään. Nytkin hän haukkui minua koko viikonlopun; yhtään ystävällistä sanaa en häneltä saanut. Tekee todella tiukkaa olla raivostumatta ja kyllä hermostunkin toisinaan. Silloin hän aina antaa ymmärtää,että minä haastan riitaa. Hän saa huutaa ja raivota niin paljon kuin haluaa, mutta muut ei. Itse hän kuvittelee olevansa oikeudenmukainen. Kirjoitan tänne purkaakseni tätä ahdistusta.
Ap
Edellinen suhde oli vain paljon pahempi:sisälsi myös fyysistä väkivaltaa, alkoholismia ja monenlaista hyväksikäyttöä. En olisi ikinä uskonut, että suhteestamme tulisi tämmöinen! Naimisiin menin luottavaisin mielin. Nyt n. 2 vuotta ollut jatkuvaa mykkäkoulua. Viimeisen puolen vuoden aikana ollut vain muutama normaali päivä, jolloin puhumme toisillemme. Käyn itse terapiassa, mies ei sinne suostu tulemaan koska minä olen hänen käytökseensä syyllinen. Olemme jo pahasti etääntyneet toisistamme. Tunteeni ovat väistämättä viilenneet:en pysty puhumaan hänen kanssaan mistään. Nytkin hän haukkui minua koko viikonlopun; yhtään ystävällistä sanaa en häneltä saanut. Tekee todella tiukkaa olla raivostumatta ja kyllä hermostunkin toisinaan. Silloin hän aina antaa ymmärtää,että minä haastan riitaa. Hän saa huutaa ja raivota niin paljon kuin haluaa, mutta muut ei. Itse hän kuvittelee olevansa oikeudenmukainen. Kirjoitan tänne purkaakseni tätä ahdistusta.
Ap
Jos aina oikeuttaa itselleen kaiken muttei muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kamat, ja lähdetään vetämään, niin ei olla enää vaivoiksi.
Ei ollut noin hullu kuin ap.n mies mutta jatkuva negatiivisuus söi kaiken oman energiani. Nykyään leijun ilmassa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli juuri kuin mun tarina :( lopuksi havahduin siinä tilanteessa, kun henkinen paine alkoi heijastua fyysisinä oireina, enkä osannut enää edes nauraa. Se oli pelottava herätys!
Erosin, meillä eksän kanssa yhteishuoltajuus lapsiin ja elämä hymyilee nyt! Yritimme pariterapiaa loppuaikana, mutta mulle se oli jo liian myöhäistä.
Nykyään, kun kuulenkin eksän äänen, tai näen hänet, muistan kaiken sen p*skan. Onneksi pääsin eroon!
Kaikki hänen henkinen väkivalta, ahdistus ja kontrollointi johtuu lapsuuden/nuoruuden traumoista yläluokkaisessa, menestyneessä perheessä. Kaikkea ei rahalla saa...
Tsemppiä ap, tee viisaita päätöksiä elämässäsi ielä kun olet järjissäs!
T: saman kokenut
Hakeudu jutteleen jonkun kanssa, se auttaa kun saa ulkopuoleiselle jutella. Miehelle kans apua!
Kriisikeskukset, palveleva puhelin, srk:n perheneuvonta, oma lääkäri, diakoniatyöntekijät, yksityiset terapeutit ovat näitä luotettavia juttukavereita! Tsemppiä!!