Rakkaus, miltä tuntuu rakastaa tai
miltä tuntuu, kun joku rakastaa sua? En tarkoita rakkaudentunteita, joita lastensa kanssa tuntee...
Voiko olla niin, ettei joku koskaan pääse kokemaan tätä? Ikinä?
t. N42v
Kommentit (19)
yhtämittaista, pakonomaista toisen ajattelemista. Kun on toisen lähellä olo on kuin merisairaalla, keinuttaa, puhe kangertelee, ajatukset jumii jne., etenkin vaikeuksia jos on pakko katsoa silmiin tai puhua nk järkeviä. Epämukavaa oloa mutta silti lähelle tekee mieli, toista haluaa koskettaa jne.
Siitä se tasaantuu kun oppii tuntemaan ja huomaa, että toinen onkin tavallinen ihminen eikä mikään ihmeolio, kuten rakastuneen silmät pyrkivät valehtelemaan :D.
Ei rakkautta.
yhtämittaista, pakonomaista toisen ajattelemista. Kun on toisen lähellä olo on kuin merisairaalla, keinuttaa, puhe kangertelee, ajatukset jumii jne., etenkin vaikeuksia jos on pakko katsoa silmiin tai puhua nk järkeviä. Epämukavaa oloa mutta silti lähelle tekee mieli, toista haluaa koskettaa jne.
Siitä se tasaantuu kun oppii tuntemaan ja huomaa, että toinen onkin tavallinen ihminen eikä mikään ihmeolio, kuten rakastuneen silmät pyrkivät valehtelemaan :D.
On turvassa; sekä lapset että aikuiset voivat näyttää tunteensa (myös negat.) pelkäämättä, että tapahtuu jotain peruuttamatonta (eli että hylätään).
Tunne siitä, että me ollaan tiimi ja suunnataan samoja päämääriä kohti yhdessä.
Kun ollaan erossa, ajatellaan toisesta kauniisti, "kyllä se mun mies vaan on fiksu ja mukava, olen onnekas, kun olen sellaisen omaksi armaakseni saanut".
Selittämättömät hellyydenpuuskat.
Myötätunto omiaan kohtaan.
Tunne siitä, ettei koskaan ole yksin.
Halu vaalia sitä arvokasta, minkä on saanut. Ilo kaikesta yhteisestä. Ylpeys, että vaikeudet on selätetty yhteistuumin.
On oikeasti 24- vuotias. Teinimamma jolla kriisi parisuhteessa "onko se rakkautta kun elämä on tavallista harmaata arkea vai kuuluuko miehen laulaa parvekkeen alla serenaadeja ja tuoda töistä tullessaan suklaata ja kukkia".
Voi luoja! No ei elämä tuota ole. Pahimmillaan se on jotain ihan muuta parisuhteessa, ei tavallisessa arjessa haikailla työpaikalla ruususien lasien läpi miten onnekas on tuon kanssa.
Mitä jos teille tulisi joku oikea kriisi? Miehesi saa potkut ja sinulle tulee joku selkävika! Ei elämä ole mitä sinä suollat.
kamalaa tekstiään. Anteeksi, että loukkasin sinua pohtiessani, mitä se rakkaus onkaan. Mielestäni en edes kurkottanut kuusenlatvaan, vaan ajattelin parisuhde- tai perhe-elämää yleisluontoisesti, toki omiin tunteisiini nojaten.
Vaikka se ei sinulle kuulukaan, vastoinkäymisiä on ollut tässä huushollissa aivan riittävästi. Ajattelen asioista realistisesti. Silti ja siksi uskon rakkauden voimaan, niin arjessa kuin juhlassa.
Koita nyt hyvä ihminen järjestää elämäsi paremmille urille, jos pelkästään tuo mun tekstini saa sut vetämään hernepellon nenääsi. :)
Voi luoja! No ei elämä tuota ole. Pahimmillaan se on jotain ihan muuta parisuhteessa, ei tavallisessa arjessa haikailla työpaikalla ruususien lasien läpi miten onnekas on tuon kanssa.
Mitä jos teille tulisi joku oikea kriisi? Miehesi saa potkut ja sinulle tulee joku selkävika! Ei elämä ole mitä sinä suollat.
ja joku saa halvauksen ettäs kehtaatkin elämästäsi yrittää ottaa onneakin irti. Ei, kärsi niin saat kirkkaamman kruunun sinä julkea nainen! Tämä av... :)
On turvassa; sekä lapset että aikuiset voivat näyttää tunteensa (myös negat.) pelkäämättä, että tapahtuu jotain peruuttamatonta (eli että hylätään).
Tunne siitä, että me ollaan tiimi ja suunnataan samoja päämääriä kohti yhdessä.
Kun ollaan erossa, ajatellaan toisesta kauniisti, "kyllä se mun mies vaan on fiksu ja mukava, olen onnekas, kun olen sellaisen omaksi armaakseni saanut".
Selittämättömät hellyydenpuuskat.
Myötätunto omiaan kohtaan.
Tunne siitä, ettei koskaan ole yksin.
Halu vaalia sitä arvokasta, minkä on saanut. Ilo kaikesta yhteisestä. Ylpeys, että vaikeudet on selätetty yhteistuumin.
Mutta rakkaus myös saattaa satuttaa. Jos rakastamasi ihminen luokkaa, sattuu se paljon enemmän kun jos sen olisi tehnyt joku muu. Rakastamastaan ihmisestä on myös piinaavan kova huoli jos jotain sattuu yms.
On oikeasti 24- vuotias. Teinimamma jolla kriisi parisuhteessa "onko se rakkautta kun elämä on tavallista harmaata arkea vai kuuluuko miehen laulaa parvekkeen alla serenaadeja ja tuoda töistä tullessaan suklaata ja kukkia".
Ja pohdin suunilleen samoja asioita. Olimme asuneet yhdessä 2-vuotta ennen lapsen syntymää. Arki tuli vastaan vauvan ollessa 2kk. Miehellä ja minulla oli eri näkemyksiä parisuhteesta. Esim Itse kaipasin enemmän hellyyttä ja iltaisin yhdessäoloa, mies taas halusi katsoa leffaa.
riideltiin paljon, halusin erota. Sitten meni taas paremmin, kunnes toisen naama alkoi taas ärsyttämään. Lapsi oli 8kk kun käskin miehen valita pariterapian tai eron. Mentiin pariterapiaan, miehen lapsuudesta löytyi muutama asia jotka vaikuttivat paljon meidän arkeemme. Työstimme parisuhdettamme, keskustelimme paljon yhdessä terapeutin kanssa ja kahdestaan. Ennen terapiaa pelkäsin suhteemme puolesta, olin varma että eroamme, en olisi kestänyt sellaista arkea mitä meillä oli.
Terapia teki ihmeitä. Nykyään arkemme on täynnä rakkautta, vaikka ei nyt aina mitään ruusuilla tanssimista. Parisuhde voi hyvin, vaikka mies ei tuo aina töistä tullessa suklaata ja kukkia, tai lepertele päivittäin ihania asioita, on suhteessamme silti paljon rakkautta. Se näkyy sitten muissa asioissa. Olen todella onnellinen ettemme päätyneet eroon ja, että olemme perheenä onnellisia.
täyttää kokonaan. Olen kolme kertaa rakastanut, useammin olen ollut rakastunut. Rakastumisen tulee syventyä rakkaudeksi. Eakkaudessa ihminen on valmis asettamaan toisen edun omansa edelle ja valmis vaikka kuolemaan toisen takia. Tunne ei kuitenkaan staattinen, vaan vaihtelee, mutta toistuu kuitenkin. En usko, että kukaan voi olla koko elämäänsä hullun rakkaudessa toiseen... Tai ehkä voi, mutta silloin kyse on jostain häiriöstä...tai vanhemmuudesta.
ole ikinä ollut rakastunut? Kyllä sen tietää.Haluaa olla toisen kanssa, ikävöi, haluaa toiselle hyvää, välittää toisesta... ei voisi ajatella olevansa jonkun toisen kanssa..tässä nyt jotain.
kokenut tuota muiden kuin lasten kanssa ikinä. En osaa kaivatakaan kun en ole kokenut.
olet sitten lapsia päätyny tekemään?
olet sitten lapsia päätyny tekemään?
Ja parisuhteessa voi ollla ilman rakkautta. Pösilöt.
yhtämittaista, pakonomaista toisen ajattelemista. Kun on toisen lähellä olo on kuin merisairaalla, keinuttaa, puhe kangertelee, ajatukset jumii jne., etenkin vaikeuksia jos on pakko katsoa silmiin tai puhua nk järkeviä. Epämukavaa oloa mutta silti lähelle tekee mieli, toista haluaa koskettaa jne.
Siitä se tasaantuu kun oppii tuntemaan ja huomaa, että toinen onkin tavallinen ihminen eikä mikään ihmeolio, kuten rakastuneen silmät pyrkivät valehtelemaan :D.
t. Myös 42-vuotias nainen, joka tosin rakastaa ja tulee rakastetuksi
sitten jos rakastuu niin tietää kyllä, ei tartte enään miettiä.
t. Myös 42-vuotias nainen, joka tosin rakastaa ja tulee rakastetuksi
Olen luullut myös aina, että rakkautta ei ole olemassakaan ainakaan minun kohdallani. Itse rakstuin ollessani aloittajan ikäinen. Se on jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa. Jonkun ajan kuluttua tulee kauhea pelko rakkaansa menettämisestä ja pelko että rakastamansa ihmisen rakkaus loppuu sinuun. Mutta se että joku rakastaa sinua ei välttämätta tunnu miltään, jos itse et rakasta tätä toista. Mutta jos toista rakastaa, niin haluaa olla toisen kanssa koko ajan ja haluaa että toinen huomioi sinua sekä itse haluaa rakastetulleen kaikkea hyvää.