Lue keskustelun säännöt.
Ero lapsettomuudesta vuoksi
09.01.2013 |
Eli tilanne on se ettei ole saatu lasta vuosienkaan yrittämisen ja hoitojen jälkeen ( vika siis mussa). Nyt on mun mielestä aika antaa periksi. Haluan että mieheni saa kokea isyyden ilon oman, biologisen lapsen kanssa. Miten erota? En halua " jättää" . Haluaisin että mieheni löytäisi uuden, ihanan ( ja hedelmällisen) vaimon ja vois olla onnellinen. Vinkkejä? Ja tää ei ole provo, en meinaa nähdä kyyneliltäni kirjoittaa... Toivoisin että edes oma rakas mieheni saisi olla onnellinen...
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tais olla väärä paikka kysyä. Mies siis haluaa biologisen lapsen
ap
minkä ikäinen olet, mikä on syy lapettomuuteen, mitä hoitoja on kokeiltu? Kuulostat ihanalta ihmiseltä, sinun miehesi ei kannattaisi suostua eroon...
mut samasta syytä vuosi sitten :( Miehestä löytyi vika, ei suostunut lahjasiittiöihin koska pelkäsi ettemme ehkä onnistu hoidoista huolimatta. Minulle tärkeää kokea äitiys ja mies tiesi sen. Rakasti minua niin paljon että jätti minut jotta voisin saada perheen toisen miehen kanssa. Olin aivan shokissa, vihainen ja suuttunut etten saanut itse tehdä ratkaisua ja tukea miestäni tässä tilanteessa. Ahdistus ja epätoivo sai miehen tähän eroon. Edelleen ikävöin emmenkä pysty olemaan missään tekemisissä. Nyt olen asian kuitenkin hyväksynyt ja alottamassa uutta suhdetta toisen miehen kanssa. Rakastan lopunelämää eksääni, toisaalta iso taakka harteilta on poistunut lapsettomuuden myötä mutta rakkaus jää.
Anna miehesi tehdä itse valintansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eiköhän miehesi kuitenkin sinun kanssasi haluaisi olla. Jos tuon ratkaisisi toisella tavalla.
Minussa oli vika. Mieltäni painoi aina ihan tosi paljon ja itkin öisin, kun ajattelin, että olen taakka miehelleni. Hän voisi saada lapsen jonkun toisen naisen kanssa. Puhuimme asiasta monen monta kertaa siitä alkaen, kun aloitimme hoidot. Hoitojen päättäminen oli raskas asia. Silloin puhuin miehelleni vakavasti, sanoin haluavani erota, jotta hän voisi saada sellaisen elämän ja perheen, minkä hän ansaitsisi. Mieheni sanoi haluavansa vain minut. Se siitä. Siitä on jo joitakin vuosia, mutta olemme rakentaneet elämämme meidän kahden varaan. Matkustelemme, harrastamme, asumme leveästi isossa talossa. Hellittelyn kohteeksi olemme ottaneet koiran, ainakin minä saan siihen purettua hoivaviettiäni. Adoptiosta olemme aina olleet samaa mieltä: se ei ole meitä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehen siittiöillä? Oon kyllä kujalla näistä asioista...
Kohdunvuokraus ei taida olla Suomessa laillista?
Anna miehen itse päättää ollako sun kanssa vai eroaako.
Voimia teille molemmille.
Mietin ihan samoja asioita kun saimme tietää etten voi saada lapsia ilman hoitoja ja hoitojenkin kanssa mikään ei olisi varmaa.. Syyllisyys painoi niin paljon, joka päivä mietin että mieheni ansaitsee parempaa ja meidän täytyy erota. Mieheni tosin aina sanoi ettei halua lapsia jos en ole lasten äiti.. En tiedä mitä olisin loppuen lopuksi tehnyt, jos en olisi tullut raskaaksi hoitojen avulla. Mieti kuitenkin loppuun asti, katuisitko joskus jos jättäisit miehen? Ajattelisit kuitenkin ettei elämä lapsettomana olisikaan niin kamalaa jos saat viettää sen miehesi kanssa..? Vai tuntisitko syyllisyyttä koko loppuelämäsi jos olet miehesi kanssa etkä voi antaa hänelle lasta?
Hirmu vaikeita asioita.. Halusin vaan sanoa, että ymmärrän tunteesi täysin. Joidenkin mielestä se varmasti kuulostaa typerältä, mutta mietin itse aivan samoja asioita. Voimia sinulle!