Lue keskustelun säännöt.
Jaahas. Nyt sitten meidänkin lapsesta tuli koulukiusattu.
09.01.2013 |
Tilanne on monimutkainen. 9 v poikani on ollut kahden muun pojan ystävä jo tarhaikäisestä. Kolmikossa on yksi erittäin rauhallinen poika ja kaksi villipäätä, joista toinen on oma poikani. Kumpikin villi leikkii todella nätisti tämän rauhallisen kanssa, mutta keskenänsä heillä on koko ajan jotain säätöä menossa, hillutaan, tönitään, painitaan, jne. Kuitenkin esim. poikani joulukorttiin tämä toinen villi kirjoitteli kaikkea mukavaa, mm. "olet tosi hyvä kaveri ja tosi hauska tyyppi" ja sen sellaista.
Kun koulu alkoi taas joulun jälkeen, ilmoitti tämä villi kaveri, että hänen äitinsä ei voi sietää poikaani, koska tämä on niin "hullu" (tätä sanaa siis käytti, kuulemma), eikä halua häntä kotiinsa riehumaan.
Omasta mielestäni kumpikin pojista ovat ihan yhtä syyllisiä villiintyessään, olen usein tarkkaillutkin tilanteita, eli siis kumpikin tasapuolisesti villitsee, ärsyttää, härnää toista ja meluaa. Olen komentanut kumpaakin ottamaan rauhallisemmin, kun ovat olleet meillä. Vastakutsuja tämän toisen villikon kotiin ei ole koskaan tullut ja nyt siis kuulin, miksi.
Rauhallinen kaveri on meillä vähintään kerran viikossa ja leikit sujuvat rauhallisesti ja nätisti, ovat tulleet aina aivan loistavasti toimeen keskenään. Tämä poika on viihtynyt meillä tuntikaupalla ja usein vielä sen jälkeen pyytänyt omaa poikaani heille sen jälkeen.
Eilen sitten nämä kaksi kaveria ilmoittivat pojalleni, että he eivät enää halua olla poikani kanssa ystävä, eikä edes puhua hänelle tästä lähtien. Kuulemma heidän kummankin äidit haluavat asian tällä tavalla, eivätkä halua poikien leikkivän oman poikani kanssa enää lainkaan, ei koulussa, eikä vapaa-ajalla. Kuulemma on parempi, että nämä kaksi leikkivät vain keskenään.
Poikani on AINA leikkinyt vain näiden kahden kanssa, ovat olleet erottamaton kolmikko. Luokalla on muitakin ihan kivoja poikia, mutta poikani ei ole juuri leikkinyt heidän kanssaan, koska on ollut osa tätä kolmikkoa ja muilla on omat, hyvin tiiviit, kaveripiirinsä.
Poikani on aivan murtunut ja itkee. Itse olen aika pöllämystynyt ja mietin, miten tätä lähtisin purkamaan...? Opettajan kanssa? Tunnen näiden kahden pojan äidit vain hyvänpäiväntuttu -tasolla, mutta tiedän heidän tulevan hyvin toimeen keskenään. Mitä sanoisin heille vai sanonko mitään? Olen ihan h-moilasena, tämä tuli aika puun takaa, enkä ennen ole ollut tällaisessa tilanteessa.
Kommentit (70)
porukan ulkopuolelle. Ei ole sellaista leikkipoliisia joka saa kaikki lapset aina ja ikuisesti leikkimään keskenään. Millaisessa kuplassa te oikein elätte? Miten te edes voitte kuvitella, että jossakin maailmassa on sellainen paikka, että kaikilla lapsilla on aina ja ikuisesti kavereita ja kukaan ei jää porukan ulkopuolelle? Kunhan nyt puututtaisiin edes niihin oikeisiin kiusaustapauksiin, niin olisi hyvä, tuollinen porukasta hetkeksi, (ap.n pojan tapauksessa vissiin kyse kerrasta??!!) poisjääminen ei nyt todellakaan ole vaarallista kiusaamista.
Se että joku jätetään leikkien ulkopuolelle on kiusaamista. Kyllä siihen tulee puuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia tulee ohjata hoitamaan kaveriasiansa nätisti, ei haukkuen ja syrjien. Btw, entä jos juuri Sinun lapsesi jää yksin huomisesta lähtien? Yhtäkkiä? Tuntuuko pahalta? Vastatkaa te ap:n haukkujat. :-)
yleensä tuo porukan ulkopuolelle jättäminen on sellaista että sitten kukaan luokalla ei enää leiki sen yhden kanssa. Ja ryhmätöihin ei oteta mukaan, ja ruokatunnilla ei istuta vieressä....jne
En ala syyttämään muita ja sitä kautta hae ratkaisua. En mene kyseleen lasten vanhemmilta, että kuinkas tässä nyt näin kävi vaan oma lapsi menee ja hakeutuu toiseen porukkaan ja jostakin etsii uusia kavereita. Olen enemmänkin nimenomaan opettanut lapsiani selviytymään noista tilanteista, enkä mene toisten lapsia opettamaan käytöstavoille, siinä onkin se iso ero. Ei sillä omallani tule aina olemaan joku vierellä puolustamassa ja se onkin paras oppi minkä minulta saa, oppii olemaan neuvokas ja sosiaalisilta taidoiltaan hyvä, osaa pahassakin tilanteessa toimia, eikä jää kentän reunalle tukehtumaan surkeuteensa ja tee itsemurhaa kun muut kiusaa.
Jos kyse on vain nimenomaan tuollaisesta asiasta, että jää porukasta ulkopuolelle, nenä kohti taivasta ja eteenpäin. Siihen porukkaan ei tarvitse mennä takaisin, ei se seura ole sen arvoista. Ja se on ihan kukkupuhetta, että mikään porukka ei huoli joukkoon, aina on toisenlaisia porukoita, johonkin mahtuu aina mukaan, jos vain haluaa ja osaa hakeutua eikä vain jää valittamaan surkeuttaan.
Lapsia tulee ohjata hoitamaan kaveriasiansa nätisti, ei haukkuen ja syrjien. Btw, entä jos juuri Sinun lapsesi jää yksin huomisesta lähtien? Yhtäkkiä? Tuntuuko pahalta? Vastatkaa te ap:n haukkujat. :-)
meillä oli vähän samantapainen juttu. Eräs poika oli muka äitinsä mielestä kaikkein paras ja valitsi, kuka kelpaa tälle sällille kaveriksi. Meidän poika ei kelvannut.
Alkoi tämä sama ralli. Meidän poika tiputettiin kokonaan ulos ja tosiaan istui ruokasalissa yksin ja ryhmätöihin ei päässyt ja pulpettiin jätettiin lappuja yms.
Nyt tämä äidin kultamussukka on läski amis, joka viettää kaljakassin kanssa suurimman osan aikaa. Nyt kelpaisi meidän poika mammalle kaveriksi, kun pitäisi saada pojalle kelpo seuraa. Mutta oma poika on sanonut ettei tuollaisen paskasakin kanssa suostu liikkumaan.
Äitinä tietenkin hiukan vahingoniloisena naurattaa tämä luokan kingin kohtalo ja hänen äitinsä "hätä" kun suokikkipojan elämä menikin perseelleen kaljajengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän meistä jokainen ole ollut tilanteessa, joissa on tullut todistetuksi, että kolmas pyörä on aina liikaa.
Ei ole kaverin äiti vastannut tekstariini. : / Juttelin pojan kanssa ja ehdotin, että hän hakeutuu huomenna erään hiljaisen pojan seuraan, jonka kanssa "puolikaveri".
No voi v....n v...u. Nyt sitten kelpaa puolikaveri. Huh huh. Senhän voi sitten varmaan lempata taas nurkkaan kökkimään, siis sitten kun nuo omat kaverit on taas järkätty riveihin takaisin? VOI VITTU MIKÄ PASKA JA PASKAA LASTAKIN KASVATAT. Pää pois sieltä perseestä ja lopeta muiden kiduttaminen. Olet itse aiheuttanut tuon oman lapsesi kurjuuden, älä pilaa muiden lasten elämää.
tekemää lasten kavereiden LUOKITTELUA !!!
järkyttäväää...
Omalla lapsellani on monta kaveria, joiden kanssa leikkii viikon aikana KAIKKIEN kanssa, tälläkin viikolla on leikkinyt jo 5 eri kaverin kanssa, siis vapaa aikanaan. lisäksi on koulukaverit, harrastuskaverit...
eli tyttöjen keskuudessa ap:n kuvaama tilanne on usein jokapäiväistä, johtuen ÄIDEISTÄÄN.
ei voi olla kolmistan, puhumattakaan isommallla porukalla, tussutetaan aina kahdestaan.
ap ÄLÄ KOSKAAN LUOKITTELE LAPSIA !!!!! varakaveri????millainen lapsi on varakaveri ja miksi ?????
jonkun lapsen kanssa leikitään harvemmin, joskus ihan sen takia, et asuu kauempana, harrastaa paljon, tms jonka takia ei voi leikkiä usein MUTTA KAVERI ON AINA KAVERI ! ei varakaveri, jota hyödynnetään vain ja ainoastaan silloin, kun PARHAAT KAVERIT HYLKÄÄ !!!!!!
kaikkia kavereita kohdellaan hyvientapojen mukaisesti !
eli sanoisin et sitä nyt niitätte nitä olette kylvänneet :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja onhan se selvä, ettei omena kaus puusta putoa. Siksi jokaisella lapsella tulisi olla ainakin sellainen 10 kaverin verkosto, ettei roiku liikaa yhden tai kahden varassa. Ja sellaiset villikot ja villiintyvät kannattaisikin pitää eri luokilla, saavat tarpeeksi nähdä toisiaan sitten välitunneilla ja kouluajan ulkopuolella, niin ei työrauha koulussa häiriinny. Ja toki sille omalle lapselle tulee opettaa, että jos jää yksin, niin ei hätäänny vaan hankkii itselleen jonkun muun kaverin ja sellaisille kavereita yleensä löytyy, jotka osaavat käytöstavat, eli vaikka jostain ihmisestä ei pitäisikään niin sitä ei missään tapauksessa ainakaan saisi näyttää.
tilanteessa eivät pojat ole syyllisiä, vaan äidit!
Olen itsekin kohdannut tyttäreni kohdalla samanlaista äitien mobbinggia, eli äidit ovat vain päättäneet, ettei meidän tyttöä kutsuta synttäreille ym.
meidän tapauksessa tämä syrjiminen johtuu todennäköisimmin perheemme erilaisista taustoista. Tyttäreni kavereiden äidit ovat nuoria yksinhuoltajia, kun taas itse olen ns. "mummoäiti".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et kasvata poikaasi, on nimittäin kaksi ihan eri asiaa. Se kasvatus tapahtuu jo kotona ja siihen liittyy kuri, joka ei ole hakkaamista saatikka vielä pahempaa kuten huutaminen!
Aloita vaikkapa miten ruokaillaan perheenä yhdessä. Mieti ensin millaista sen tulisi keskusteluineen ja tapoineen olla, sitten selität sen lapsillesi ja pidät huolen, että oppivat. Näin poikasi oppii käytöstapoja, sillä epäilen pahasti, että on riiviö toisten kodeissa kurittomuutensa takia.
Itse en ottaisi yhteyttä poikien vanhempiin, sillä he ovat päätöksensä tehneet. Lisäisit vain vettä myllyyn ja poikasi kärsii. Opeta sen sijaan poikasi kestämään pettymyksiä niin että selviää suuremmitta huudoitta, sillä tilanteet muuttuvat nopeasti!
tilanteessa eivät pojat ole syyllisiä, vaan äidit!
Olen itsekin kohdannut tyttäreni kohdalla samanlaista äitien mobbinggia, eli äidit ovat vain päättäneet, ettei meidän tyttöä kutsuta synttäreille ym.
meidän tapauksessa tämä syrjiminen johtuu todennäköisimmin perheemme erilaisista taustoista. Tyttäreni kavereiden äidit ovat nuoria yksinhuoltajia, kun taas itse olen ns. "mummoäiti".
siis kavereita keskenään, käyvät yhdessä kaikessa kivassa, mummoäiti ei kelpaa lapsineen seuraksi :(
eli myös lapsi siten helpompi poistaa kaverilistalta....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan meille lukijoille selvensi tuon yhden pojan suhdetta lapseensa. Kai teilläkin on tuttuja, jotka eivät (vielä) ole läheisiä ystäviä, mutta joista voisi tulla, jos viettäisitte enemmän aikaa yhdessä? Minusta ap:n neuvo laventaa ystävyyssuhteita muihinkin lapsiin oli hyvä, eikä vaan jäädä roikkumaan näihin kahteen. Se on totta, että jos välit palautuvat näihin aiempiin bestiksiin, niin sitä yhtä lasta ei saa jättää kuon nallia kalliolle.
Ei ole kaverin äiti vastannut tekstariini. : / Juttelin pojan kanssa ja ehdotin, että hän hakeutuu huomenna erään hiljaisen pojan seuraan, jonka kanssa "puolikaveri".
No voi v....n v...u. Nyt sitten kelpaa puolikaveri. Huh huh. Senhän voi sitten varmaan lempata taas nurkkaan kökkimään, siis sitten kun nuo omat kaverit on taas järkätty riveihin takaisin? VOI VITTU MIKÄ PASKA JA PASKAA LASTAKIN KASVATAT. Pää pois sieltä perseestä ja lopeta muiden kiduttaminen. Olet itse aiheuttanut tuon oman lapsesi kurjuuden, älä pilaa muiden lasten elämää.
tekemää lasten kavereiden LUOKITTELUA !!!
järkyttäväää...
Omalla lapsellani on monta kaveria, joiden kanssa leikkii viikon aikana KAIKKIEN kanssa, tälläkin viikolla on leikkinyt jo 5 eri kaverin kanssa, siis vapaa aikanaan. lisäksi on koulukaverit, harrastuskaverit...
eli tyttöjen keskuudessa ap:n kuvaama tilanne on usein jokapäiväistä, johtuen ÄIDEISTÄÄN.
ei voi olla kolmistan, puhumattakaan isommallla porukalla, tussutetaan aina kahdestaan.
ap ÄLÄ KOSKAAN LUOKITTELE LAPSIA !!!!! varakaveri????millainen lapsi on varakaveri ja miksi ?????
jonkun lapsen kanssa leikitään harvemmin, joskus ihan sen takia, et asuu kauempana, harrastaa paljon, tms jonka takia ei voi leikkiä usein MUTTA KAVERI ON AINA KAVERI ! ei varakaveri, jota hyödynnetään vain ja ainoastaan silloin, kun PARHAAT KAVERIT HYLKÄÄ !!!!!!
kaikkia kavereita kohdellaan hyvientapojen mukaisesti !eli sanoisin et sitä nyt niitätte nitä olette kylvänneet :)
1. Jos pojat puhuivat totta saat sen selville ottamalla yhteyttä molempien poikien vanhempiin ja selvität asian. Jos asia piti paikkansa ja vanhemmat ovat edelleen samaa mieltä niin sitten ovat ilmeisesti sen verran tyhmiä että saavatkin puuhastella keskenään. (tämä siis edellyttää sitäkin että sinussa/lapsessasi ei ole mitään "syytä")
2. Jos pojat valehtelivat käydään keskustelu tietys poikien kanssa ja selvitetään oliko kyseessä hetkellinen päähänpisto vai ihan oikea "suunnitelma" ja lisäksi tietysti keskustellaan kiusaamisen eri muodoista.
3. Lisäksi vaihtoehtona on tietysti vain se, että kutsuu pojat lättykesteille tms. ja katsoo mitä tapahtuu ja minkälainen vastaus tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitien toiminnastahan tuo on lähtöisin.
Ap:n poika löytää varmasti muita kavereita kunhan toipuu alkujärkytyksestä.
Suurimpia kärsijöitä lopulta tulevat olemaan nämä kaksi poikaa.
Ihan omakohtaisesta kokemuksesta uskallan näin väittää. Oma äitini tykkäsi säätää kaveriasioitani ja sitä kenen kanssa kukakin saa leikkiä. Harrasti juuri tuommoista eristämistä ja manipuloi muita aikuisia touhuun mukaan :( Hän sai minut suhtautumaan kaikkiin ihmisiin, jopa ystäviin ja sukulaisiin, epäluuloisesti ja sotki kaverisuhteeni aina siinä vaiheessa kun ne alkoivat lujittumaan tiiviiksi. Yläasteella olin tämän takia kovin yksinäinen. Eihän minulla enää ollut ketään kavereita, kun äitini oli kaikki jo leimannut epäluotettaviksi, vaaralliksi tai hulluiksi ja onnistunut sotkemaan suhteeni heihin.
Kaikista pahinta on se, että hän on sotkenut suhteeni kaikkiin sukulaisiini. Siitä kärsin vielä aikuisenakin.
Puhuin opettajalle aamulla lyhyesti ja hän myönsi huomanneensa, että jotain outoa on poikien välillä nyt ollut, koska aina ennen ovat olleet niin läheisiä. Lupasi pitää tilannetta silmällä ja keskustelemme asiasta myöhemmin. Koulussa otetaan nämä jutun vakavasti, koska syrjintä on (kuten moni vastaajakin kertoi) aikaisemmin eskaloitunut ja johtanut yhden jättämiseen KOKO luokan ulkopuolelle ja aivan yksin.
Pyysin opettajaa tarkkailemaan myös oman poikani käytöstä muiden kanssa vähän tarkemmin jonkin aikaa, jos siinä on jotain korjattavaa. Voin sitten keskustella asiasta pojan kanssa ja pyrkiä muutamaan hänen toimintatapojaan. Kotona tosiaan ei ole ollut ongelmia, eikä kahden muun kaverin kanssa (meillä ollessaan!).
Pari kommenttia: Käytin sanaa "puolikaveri" siis tarkoittamaan ihmistä, jonka kanssa on hyvissä väleissä, muttei erityisen läheinen juuri tällä hetkellä. Ei siis mikään varakaveri, joka dumpataan jonnekin! Vaan siis sellainen, jonka kanssa voi olla mahdollisuus tulla läheisemmäksikin pienellä vaivannäöllä ja kemioiden osumisella kohdilleen. Tai sitten ei. Siis mukava tuttu, muttei (vielä) ystävä.
Komentamisesta. En tarkoita sillä huutamista tai kurittamista, vaan ei-toivoton toiminnan lopettamista ja ohjaamista muihin juttuhin. Toki myös välillä äänen korottamista, esim. "Nyt pojat on semmoinen homma, että meillä ei saa juosta päättömästi ympyrää! Mitäs muuta te voisitte tehdä? Mennä ulos juoksemaan? Tai pidetäänkö tässä välissä välipalatauko ja otetaan ihan rauhallisesti!"
Anyway, ei minulla muuta. Katsellaan tilannetta ja keskustellaan. En ole av:lla loppupäivästä, mutta kiitos avustanne!
Ensinnäkin älä tähän opettajaa sotke. Opettajalle ja kouluun tämä ei kuulu ollenkaan. Toiseksi, eihän poika ole koulukiusattu? Kiusaaminen ja kaverisuhteiden lopahtaminen on eri asia. Käsittääkseni nämä kaksi tyyppiä eivät kiusaa poikaasi? Suosittelen poikaasi menemään rohkeasti juttelemaan muille luokan, ja rinnakkaisluokan pojille. Varmasti hän löytää lisää kavereita. Jos jotenkuten tunnet tämän toisen villikkopojan äidin, voisit soittaa hänelle. Kysy, onko oma poikasi käyttäytynyt kylässä huonosti tms. vai miksi mieli muuttui yhtäkkiä.
Hän voi auttaa keverisuhteiden uudelleenmuodostamisessa. Alakoulun tärkeimpiä tehtäviä on opettaa lapsia toimimaan ryhmässä, ottamaan toisensa huomioon ja auttamaan tarvittaessa. Ainakin tämmöistä oman nelosluokkalaiseni opettaja väittää. Hän ainakin kovasti yrittää opettaa lapsille sosiaalisuutta.
Oma poikani täyttää 9v. Opetus numero 1. Kavereita pitää olla useampia ja ainakin 6, jos niitä vaan saa. Tästä pidän huolen omani poikani kohdalla. En ottaisi näihin äiteihin yhteyttä vaan uusia kavereita hankkimaan. Vaikka vanhat tulisivat kuvioon myöhemmin niin jatkossa pidät lapsesi kaveripiirin isona. Voi tolle kaksikollekkin käydä huonosti, jos toinen muuttaa tai jotakin muuta tapahtuu. Jotkut äidit on aivan kamalia ja ton kaltaisista äideistä haluaisin päästä eroon.
ja lapset sekä opettaja myös. Jösses mitä sakkia...
Poika halusi et otan opettajaan yhteyttä. Sanoin etten ota ja älä pyri niiden poikien seuraan. Poika noudatti ohjeitani ja nyt kaikki on hyvin. On edelleen syrjiöiden kaveri ja syrjintä loppui heti, kun poikani lopetti tyrkyllä olon.
Tässähän ei lapset ole päättäneet mitään vaan ilkeät äidit supattaneet korviin ja päättäneet, kenen kanssa lapsi saa olla ja kenen ei.
Helposti uskon, että näin on tapahtunut, vaikkei saisi lasten sanaa uskoa.. eihän sitä orjallisesti pidä kuunnella, mutta onhan siellä osviittaa, millä tavalla vanhemmat yleensäkin lapsilleen puhuvat ja mistä.
******
APAPAPAPlle:
Jos tää koko porukka on samalla luokalla, niin kyllä opettajan olisi hyvä tietää tämä asetelma. opella on vielä paljon sanavaltaa muksuihin, että jos hän sanoo, että kaikki pitää hyväksyä ja saa olla sellainen kuin on, niin ihan varmasti muksut sitten kotona sanoo kärttyäideilleen, että Joonas on oikeesti tosi kiva kaveri jne.
Meilläpäin ainakin opet haluavat tietää, mitä "omat lapset" tekee vapaalla ja ovatko keskenään ja miten ja missä väleissä.
Meillä on nyt neljä lasta ala-asteella ja jokaisen opettaja on vastaavasti kiinnostunut ja rehtorikin näyttää vihreetä valoa sille, että koti-koulu yhteistyö pelaa.
Kaikkea hyvää teille! ja toivottavasti tämä solmua avautuu. Seuraan mielenkiinnolla tilannetta. :)