Jaahas. Nyt sitten meidänkin lapsesta tuli koulukiusattu.

Jos poika on koulussa yksin tämän jälkeen, sinun pitää kertoa tilanteesta opettajalle, katsokaa nyt huominen päivä ihan rauhassa kuitenkin.

Tällä "puolikaverilla" on ihan omiakin kavereita, mutta ajattelin, että jos kemiat osuvat heillä kohdilleen (kuten vaikuttaa, kummatkin ovat vain pyörineet eri piireissä, mutta jos tapaavat jossain, juttelevat mukavia aina, ym), saavat kummatkin itselleen uudenkin kaverin vanhojen lisäksi. Eihän tässä ketään dumpata, hyvänen aika! : D Kumpikin voisi hyötyä tilanteesta, kavereita on hyvä olla useampia!

Tosin tämä nyt oli tietenkin jonkinlainen provo, mutta kommentoin nyt kuitenkin. Ap

P.S. Pojalla oli jo parempi mieli nukkumaan mennessä, olemme keskustelleet paljon ja poika haluaa myös aloittaa uuden harrastuksen (taekwondo), jotta elinpiiri laajenisi vähän.

Ei ole kaverin äiti vastannut tekstariini. : / Juttelin pojan kanssa ja ehdotin, että hän hakeutuu huomenna erään hiljaisen pojan seuraan, jonka kanssa "puolikaveri".

No voi v....n v...u. Nyt sitten kelpaa puolikaveri. Huh huh. Senhän voi sitten varmaan lempata taas nurkkaan kökkimään, siis sitten kun nuo omat kaverit on taas järkätty riveihin takaisin? VOI VITTU MIKÄ PASKA JA PASKAA LASTAKIN KASVATAT. Pää pois sieltä perseestä ja lopeta muiden kiduttaminen. Olet itse aiheuttanut tuon oman lapsesi kurjuuden, älä pilaa muiden lasten elämää.

Kyllä miedän koulussa noihin syrjimisiin on tosiaan aikaisemmin puututtu tosi hyvin ja nopeasti. Eli jo parin kerran jälkeen. Katselemme pojan kanssa, miten huominen sujuu ja sen jälkeen puhun opettajalle, jos homma jatkuu. Ja myös sen rauhallisen kaverin äidille.

Itse kyllä ilmoittaisin opettajalle tapahtuneesta, että tämä voi seurata tilannetta. Helpostihan tuosta voi alkaa koulukiusaaminen, jos tilanteeseen ei puututa. Porukasta pois jättäminen on kiusaamista, ja koulussa tapahtuva sellainen on koulukiusaamista. Jos juttu olisikin vain poikien keksimää, asiaan olisi helppo puuttua heti eikä vasta jonkin ajan kuluttua. Kaveriasiat kuuluvat myös opettajalle, jos kyse on luokkatovereista.

Toivottavasti tilanne ratkeaa positiivisesti!

välirikoissa. Ainahan lasten kesken tulee riitoja ja sitten taas ensi viikolla sovitaan. Onhan sitä opittava lasten kesken nuo asiat selvittämään, ilman vanhempia. Tuo kuitenkin kuulostaa ihan tavalliselta lasten touhulta. Ketään ei nyt oikeasti ole kiusattu, ei haukuttu, ei tehty yhtään mitään luvatonta, ainostaan pudotettu porukasta pois!

Itse muistan monen monituista tapausta, jossa porukasta joku jäi pois ja uusi tuli tilalle ja sitten taas parin päivän päästä vanha palasi jne.



Ei siinä vanhempia tarvita päällepäsmärinä ja soittelemassa vanhemmille! Antakaa lasten nahistella ja hoitaa asiansa itsekseen, jos tilanne ei tuon pahempi ole.



Kurjalta se tuntuu, mutta sellaista se nyt vaan on. Elämä opettaa ja sitten sitä oppii itse taas jotain uutta tuosta tilanteesta, ei ehkä tee jotain samaa virhettä itse, joka saattoi johtaa tuohon porukasta tiputtamiseen. Virheistä oppii!



Jos oikeasti kiusataan ja se on jatkuvaa, silloin ehdottomasti pitää asiaan puuttua, mutta nyt ap. mamma näpit pois lasten leikeistä!

Mistä ajattelit noiden toisten äitien kanssa jutella?

Ihan ajatuksella nyt, jos minulle jonkun lapsen äiti soittaisi ja valittaisi, että oma lapseni ei enää leiki jonkun toisen lapsen kanssa, en osaisi siihen kyllä mitään sanoa, sillä sehän on lapseni asia, ei minun. Mitä ap. odottaa toisten tekevän?

Meidän koululla noihin ON puututtu. Ja nopeastikin, eikä niitä ole jätetty lasten selvitettäviksi. Kaipa siinä on sellainen filosofia taustalla, että on parempi puuttua liian aikaisin kuin liian myöhään. Tyttäreni luokalla oli vastaava tapaus, jossa eräs poika jätettiin yksin, eikä mennyt kuin pari viikkoa, kun asia oli selvitetty! Tiedän, että koulu ottaa nuo syrjimiset aika vakavasti ja minusta se on hyvä asia ihan kaikille.

Kyse on aika pienestä koulusta, jossa on ehkä juuri tämän vuoksi ollut tosi hyvä ilmapiiri.

ja kyllä poikani koki sen kiusaamiseksi, että aivan yhtäkkiä hänet jätettiin tylysti pois porukasta, vaikka edellisellä viikolla olivat pojat meillä kylässä ja aivan onnessaan leikkivät yhdessä, kuten aina ennenkin. Eivät halunneet lopettaa leikkiä ja mennä kotiin. Ja nyt sitten: "äitini mielestä sä oot ihan hullu, enkä mä halua leikkiä sun kaa!" (poika ei edes ollut nähnyt tämän pojan äitiä pitkään aikaan tai mitään) ja "Sä et enää saa leikkiä meidän kahden kanssa ollenkaan, me ei haluta sua tänne enää." Ja tämä siis KUUDEN vuoden ystävyyden jälkeen, aivan puun takaa. Uskon, että jokainen aikuinenkin kokisi tuon äärettömän tylynä, jos koksi tuollaista, ja haluaisi jonkinlaisen selityksen asiaan.

Anyway, poika haluaa aloittaa uuden harrastuksen ja löytää muitakin kavereita, vaikka välit korjautuisivatkin.

9 v:llä ei vielä toimi ajattelu samalla tasolla kuin aikuisilla ja he tarvitsevat usein aikuisten apua eri asioissa.

Mistä ajattelit noiden toisten äitien kanssa jutella?

Ihan ajatuksella nyt, jos minulle jonkun lapsen äiti soittaisi ja valittaisi, että oma lapseni ei enää leiki jonkun toisen lapsen kanssa, en osaisi siihen kyllä mitään sanoa, sillä sehän on lapseni asia, ei minun. Mitä ap. odottaa toisten tekevän?

Eli siis ihan normaaleja juttuja ja yritän opettaa niitä lapsillenikin. Jos oma lapseni syrjisi kaveriaan pitkän ja onnistuneen ystävyyden jälkeen, olisin hyvin häpeissäni ja yrittäisin selvittää asiaa. Ja kieltäisin sanomasta rumasti yhtään kenellekään, oli kaveri tai ei.

Mistä ajattelit noiden toisten äitien kanssa jutella?

Ihan ajatuksella nyt, jos minulle jonkun lapsen äiti soittaisi ja valittaisi, että oma lapseni ei enää leiki jonkun toisen lapsen kanssa, en osaisi siihen kyllä mitään sanoa, sillä sehän on lapseni asia, ei minun. Mitä ap. odottaa toisten tekevän?

en halua olla hänen kaverinsa enää, en kyllä tarvitse ketään siihen väliin tulemaan kertomaan minulle, että en saa niin tehdä.

Se on mielestäni sitä tahdikkuutta ja hyviä tapoja juurikin antaa minun olla rauhassa.

lasten touhuja täytyy valvoa, että oppivat aikuisina olemaan ihmisiksi kavereidensa kanssa.

että lapsia pakotetaan leikkimään toistensa kanssa. Jos et ole kaveri, olet kiusaaja. Lapsetkin voi saada tarpeekseen jostain joka on ollut ennen kaveri. Tuollaiset villit lapset ovat väsyttäviä, eikä useat lapset halua olla heidän kanssaan tekemisessä. Ja jos tämä kiusausta, mihin tämä maailma on menossa?

Eiköhän tämä tästä. Katsotaan huominen ja mietitään lisää. Koulussa on näistä syrjimisistä tosiaan puhuttu PALJON, joten tiedän, että asiaan kyllä puututaan, jos menen opettajalle puhumaan tilanteen mahdollisesti jatkuessa. Meillä on täysi nollatoleranssi kiusaamisen suhteen ja se pyritään lopettamaan heti alkuunsa.



Minä toimin itse sellaisten periaatteiden mukaan, että väkisin ei tarvitse olla kenenkään kaveri, mutta hyviä tapoja kuuluu kaikkien noudattaa. Toisille ei sanota rumasti, eikä loukata kenenkään tunteita tahallaan. Muuten sama käyttäytymismalli siirtyy aikuisena sitten työpaikalle, jos ei lapsena opeteta olemaan muille ihmisiksi, vaikkei niin huvittaisikaan. Tätä olen yrittänyt myös omilleni opettaa: miltä toisesta tuntuu se-ja-se asia, miten otetaan toisia huomioon. : )

Ei näitä poikia ole pakotettu KOSKAAN leikkimään yhdessä, vaan ihan itse ovat olleet kuin paidat ja peput jo monta vuotta. Ja kuten jo aikaisemmin sanoin, poikani leikkii tosi rauhallisesti tämän hiljaisen kaverinsa kanssa, kuten myös erään koulun ulkopuolisen ystävänsä kanssa. Ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia, ei koskaan.

Mutta nyt heippa vaan.

että lapsia pakotetaan leikkimään toistensa kanssa. Jos et ole kaveri, olet kiusaaja. Lapsetkin voi saada tarpeekseen jostain joka on ollut ennen kaveri. Tuollaiset villit lapset ovat väsyttäviä, eikä useat lapset halua olla heidän kanssaan tekemisessä. Ja jos tämä kiusausta, mihin tämä maailma on menossa?

keksivät sitten käyttää hyvänä tekosyynä muka sitä, että äiti kielsi, niin vanha ja usein käytetty juttu, tehoaa aina.

Ihan turha mennä kantelemaan koulussa rehtorille.

Anna asian olla ja opeta poikasi tavoille, niinkuin muka olet tehnyt, mutta olet unhohanut ne käytöstavat kuitenkin?!

Onko Suomessa noin julma meininki, mitä joidenkin vastauksista käy ilmi? Siis tuollainen "ei mitään väliä toisten tunteilla, lapsi saa päättää" -kulttuuri? Eikö lasten asioihin tosiaan puututa ja heitä aktiivisesti kasvateta ja ohjata hyvään käytökseen ja toisten huomioonottamiseen enää 9 vuotiaina? Aika kauheaa ja surullista. Ei ihme, että siellä on pahoinvoivia lapsia ja nuoria, jos 9 v pitää jo pärjätä omillaan.

omat kinansa ja saavat selvittää riitansa. Puutun jos huomaan, ettei asia etene järjellisesti. Osaavat todellakin olla ihan rakentavia riidoissaan ja pyytävät toisiltaan anteeksi. Miksi siinä tarvittaisiin aikuinen erotuomarina, jos lapsilla on omat aivot joit aosaavat käyttää?

En myöskään seiso pihalla lasten vieressä ja seuraa mitä siellä kulloinkin tapahtuu, teetkö sinä niin?

taustalla ja lopettamassa kaverisuhteita, eivät pojat itse? Kyllähän sellaisessa tapauksessa vanhempi voi toiselta vanhemmalta kysyä missä mennään.

Se että joku jätetään leikkien ulkopuolelle on kiusaamista. Kyllä siihen tulee puuttua.

Eikö tässä juuri noiden kahden kaverin äidit olleet hääräämässä taustalla ja lopettamassa kaverisuhteita, eivät pojat itse? Kyllähän sellaisessa tapauksessa vanhempi voi toiselta vanhemmalta kysyä missä mennään.

omat kinansa ja saavat selvittää riitansa. Puutun jos huomaan, ettei asia etene järjellisesti. Osaavat todellakin olla ihan rakentavia riidoissaan ja pyytävät toisiltaan anteeksi. Miksi siinä tarvittaisiin aikuinen erotuomarina, jos lapsilla on omat aivot joit aosaavat käyttää? En myöskään seiso pihalla lasten vieressä ja seuraa mitä siellä kulloinkin tapahtuu, teetkö sinä niin?

Minä en ymmärrä, että aikuisena saadaan kasvaa erilleen, mutta lapsena ei muka saada. On ihan luonollista, että lapsuusajan kaverit vaihtuvat. Vasta pysyvämmät kaverisuhteet tulevat lukiovaiheessa. Kun lapset kehittyvät, he huomaavat, ettei heillä ole yhteissä villiriehujan kanssa. Näin on käynyt omien lasteno kanssa, eikä olisi tullut mieleenikään vaatia heitä jatkamaan "ystävyyttä"!

Ja jos äiti puuttuu joka asiaan, kukaan ei uskalla, edes olla sellaisen pojan kaveri, jonka äiti jälkeenpäin soittelee ja haukkuu, kun sekin käyttäytyi niin ja näin. Lasta ruvetaan karttamaan, koska hän on trouble, kaikin tavoin.

Se että joku jätetään leikkien ulkopuolelle on kiusaamista. Kyllä siihen tulee puuttua.

[