Lue keskustelun säännöt.
Millaisia ominaisuuksia seurustelukumppanissa olette oppineet varomaan kantapään kautta?
09.01.2013 |
Minä aloitan:
1. Peressävedettävyys - siis se, että mies kyllä on halukas parisuhteeseen, mutta ei tee aloitteita esimerkiksi tapaamisten suhteen. Ei ole kovin mieltä ylentävää kantaa yksin vastuuta suhteen kasassa pysymisestä.
2. Sosiaalisten kontaktien puute ja huomattavat vaikeudet niiden muodostamisessa. Ensinnäkin oli kurjaa, että mies oli onneton, mutta ei toisaalta syystä tai toisesta osannut tehdä asialle mitään. Toisekseen kontaktit omiinkin ystäviini jäivät turhan vähälle, kun mies ei voinut olla lainkaan tekemisissä heidän kanssaan. Koen, että aikuisillakin olisi tärkeää olla edes yksi ystävä kumppanin lisäksi.
3. Taipumus kasata asioita sisälleen. Eräs mies oli sellainen, että jos pyysin häntä vaikka lenkille, hän ensin yritti vaihtaa puheenaihetta usempaan kertaan ja sitten lopulta töksäytti, että en tule, koska et silloin 3 vuotta sitten lähtenyt minun kanssani lenkille, vaikka pyysin! Se oli aika pelottavaa, sillä mies todella kantoi kaunaa minulle vuosien takaisista "pikkuasioista", joista en lainkaan tiennyt hänen loukkaantuneen. Samoin hän saattoi illalla yhtäkkiä räjähtaa jostakin aamulla tekemästäni, vaikka itse tilanteessa mistään ei voinut päätellä hänen ottaneen nokkiinsa. Haluan, että asiat käsitellään mahdollisuuksien mukaan saman tien ja että itse tilanteessa kyetään vähintään sanomaan, että minä loukkaannuin tuosta - se on mielestäni aikuista toimintaa.
Millaisia kokemuksia teillä on ollut?
Kommentit (59)
Oon myös oppinut, että jos joku tyyppi ei fyysisesti vedä puoleensa jo ekoilla treffeillä, niin ei se tule sitä tekemään suhteessakaan (vaikka olis muuten miten kiva).Tyyppi on tosi mukava, juttua riittää, on samoja harrastuksia, on muutenkin kivaa yhdessä, mutta fyysisesti....ei oikein vedä puoleensa. Mutta ajattelin antaa suhteelle mahdollisuuden, koska ajattelin että ajan mittaan ehkä totun hänen ulkonäköönsä ja siihen että on hoikka. Mutta ei kait sitten???
No mä oon parikin kertaa antanut suhteelle mahdollisuuden tämmöisten miesten kanssa, kun tosiaan muuten on synkannyt niin huippuhyvin ja moni on valittanut mulle, että olen sinkku, koska olen liian nirso.
Ne suhteet ovat kyllä jossain vaiheessa aina kaatuneet siihen, että en vaan pysty aidosti haluamaan miestä tarpeeksi. Viimeistään siis siinä vaiheessa kun alkuhuuma ja ihastus toisen luonteeseen alkaa karista, lopahtaa kaikki seksihalutkin, enkä muuten ole todellakaan mikään frigidi. Mulla tämä ei ole pelkästään ulkonäköjuttukaan, koska voi olla, että joku mies ei vedä jostain syystä puoleensa, vaikka olisi hyvännäköinenkin ja sit johonkin suht tavikseen voin käydä todella kuumana. Tuoksu tai joku vaikuttaa. On aika riipivää, että oma kumppani ei herätä mitään haluja vaikka miten tahtoisi häntä haluta, mutta sitten jossain kaupungilla näkee koko ajan pilvin pimein ihania miehiä, jotka himottaisivat (pettänyt en ole silti tietenkään ikinä, vaan eronnut).
Niin ei ole kyllä käynyt ikinä, että olisin alkanut pitää puoleensavetävänä miestä, joka ei olisi jollain tavalla sytyttänyt jo alkuun, tai jotenkin tottunut hänen ulkonäköönsä. Tai voihan sitä nyt tottua, mutta ei sitä vetovoimaa kuitenkaan mistään tyhjästä ilmesty, jos sitä ei ole jo aluksi.
Ei sillä, hyviä ystäviä noista existä on tullut. Varmasti olisi tullut loistavia puolisoita ja isiäkin - jos olisivat tyytyneet täysin platoniseen suhteeseen tai siihen, että pidän sängyssä aina silmät kiinni ja ajattelen jotakuta muuta. Nyt oon päättänyt olla mielummin yksin kuin tuhlata kenenkään aikaa enää tuollaiseen "katsellaan jos tästä vielä lempi leimahtaisi" -suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välttelen ehdottomasti just sellaisia mammanpoika tai siskonkultamussu miehiä, jotka esim. arvostavat äidin tai siskon mielipidettä enemmän kuin sinun! Pahin tällainen tyyppi oli antanut siskonsa sisustaa asuntonsakin..
Mutta itse en koe päihteitä suoralta kädeltä ongelmaksi. Mun nykyinen oli ennen seurusteluamme melkoinen ongelmakäyttäjä, mutta nykyään käy humalahakuisesti juomassa kavereiden kanssa maximissaan kerran kolmessa kuukaudessa! Yhtä ollaan pidetty jo 5 vuotta ja meillä on lapsi! Mies siis kasvoi vastuulliseksi aikuiseksi minun myötävaikutuksella! Olen valintaani tyytyväinen joka päivä!
nykyään käy humalahakuisesti juomassa kavereiden kanssa maximissaan kerran kolmessa kuukaudessa! Yhtä ollaan pidetty jo 5 vuotta ja meillä on lapsi! Mies siis kasvoi vastuulliseksi aikuiseksi minun myötävaikutuksella! Olen valintaani tyytyväinen joka päivä!
Ihan totta! Mahtavaa! Taidat tykätä huutomerkeistä!
naiset on noin nirsoja. Minusta ei esim ole paha jos soittaa äidille tai siskolleen usein, useissa maissa nuo läheiset sukulaissuhteet on sääntö ja esim Unelmien poikamiestytössä eräs mies asui isänsä kanssa ja ei tyttö pitänyt pahana sitä.
aika vähiin jää miesehdokkaat. Eikö voisi kouluttaa kuitenkin, ainakin jos kyseessä nuori aikuinen mies?
Mun mies ainakin oli "ihan kehityskelpoinen" kun tavattiin 20- ja 22-vuotiaina. Ei ollut talousihme, äitinsä kun oli kaiken hoitanut aina sillä puolella, mutta nykyisin tekee mitä vain kotihommia siinä kuin minäkin ja kiinnostunut kokeilemaan uusia reseptejä jne. Miehetkin muuttuu suhteen edetessä, ja kun on pakko muuttua varsinkin kun perhe perustetaan.
Ehkä kaikkein olennaisinta on tuo vetovoima, sillä jos sitä ei ole, niin ei oikein voi olla toimivaa parisuhdettakaan. Se on sitten ystävyyssuhde pikemmin.
Te olittekin 20. Kyllä mullakin oli silloin aika erilaiset kriteerit, ihan aiheesta.
Nyt olen 30-vuotias ja tietysti tahtoisin suhteellisen samanikäisen kumppanin. Jos mies ei ole 30-vuotiaanakaan oppinut pitämään huolta omasta taloudestaan ja kodinhoidostaan vaan äiti melkeenpä pyyhkii vielä pyllynkin, alkaa olla jo aika epätodennäköistä, että kauhean radikaalia kehitystä hänessä näissä jutuissa enää tapahtuisi. Jos olisi mitään motivaatiota opetella, ihan varmasti olisi opetellut jo tähän ikään mennessä.
Tietty ihmeitä tapahtuu, mutta mitenkään yleistä se ei ole. Joskus 20-vuotiaana juuri omilleen muutettua taas on ihan normaalia, että monetkin elämän perusjutut voi olla vähän hakusessa. En mä itsekään silloin mikään huippukokki ollut ja välillä oli tili loppukuusta tyhjänä. 20-vuotiaana on ihan normaalia sekin, ettei välttämättä ole yhtä ainutta suhdetta takana, tai vielä töitä tai ei ole lukion jälkeen opiskellut vielä mitään. Jos 30-vuotiaana ihminen on edelleen tässä ihan samassa tilanteessa, siihen on kyllä usein joku semmoinen syy, joka ei suoranaisesti unelmakumppanipisteitä lisää (esim. vakavanlainen ja pitkäaikainen mielenterveys- tai päihdeongelma tai yleinen sopeutumattomuus yhteiskuntaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Mammanpojat jotka soittavat äidilleen ja/tai siskolleen päivittäin. Eksäni soitti aina siskolleen riitamme jälkeen mikä sai minut raivon valtaan ja erittäin loukkaantuneeksi. Halusi kuulema "kuulla siskonsa äänen jotta rauhottuisi". ARGH!
- Pelurit jotka esittää alussa vaikeasti tavoiteltavaa ja/tai luulevat olevansa jumalanlahja naisille. Suhde ei tule toimimaan ellei nainen roiku jatkuvasti miehessä ja vie suhdetta itse aktiivisesti eteenpäin. Ei kiitos.
- Miehet joilla maistuu alkoholi liian hyvin suurina kerta-annoksina. Sikakännissä tullaan yöllä himaan baarista vaikka kävisikin harvoin.
- Miehet joilla vain muutama lyhyt suhde takana: etsivät jotain mitä ei ole olemassakaan.
jos mies korostuneen usein mainostaa ettei petä tai hyväksy pettämistä tai yli kaksi kertaa suhteen alkukuukausina erikseen kertoo ettei koskaan voisi lyödä naista eikä ole lyönyt niin aivan selvä tapaus.
Jos et lyö tai petä, et ajattele juurikaan koko asiaa etkä varsinkaan vakuuttele sitä muille.
Nää on nähty omasta ja ystävien kokemuksesta.
Pahin "en voisi koskaan lyödä naista"-tapaus oli aggressiivinen minua kohtaan jo tapaamisiltana :O
Minä menin tyhmyyttäni tähän lankaan, ja psykopaatti hakkasi kasvoni mustaksi mm. Rintakehäni päällä istuen!
Ja jaksoi kyllä mainostaa, "ettei koskaan voisi lyödä naista!" Eikä jälkeenpäinkään myöntänyt tehneensä mitään väärää. Harmittaa vieläkin, että peruin tekemäni rikosilmoitukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka ovat päässeet lähelle 30ä ilman, että ovat koskaan olleet kenenkään kanssa. Tällaiset ovat kivaa seuraa eikä sänkyhommissakaan ole vikaa, mutta pysyvään suhteeseen niistä ei ole: kun ovat kerran saaneet pään auki, niiden pitää saada muitakin kokemuksia naisista ja pettävät 100% varmasti. Eli älä tuhlaa aikaasi tällaisiin jos etsit oikeaa rakkautta!
Toinen no-no ovat nämä oman kunnollisuutensa vakuuttelijat: eivät petä, hakkaa naista, valehtele koskaan. Justjoo.
Kolmas kategoria ovat sitten nistit: kämpästä lähtee kaikki, mikä ei ole ruuvattu kiinni. Alkkarit voivat vielä tehdäkin parannuksen, mutta yhteen en muuttaisi sellaisenkaan kanssa.
Neljäs varoitusmerkki on läheinen suhde siskojen kanssa: tämän miehen sydämessä mikään ei mene siskon edelle ja siskokin koittaa sinua kampittaa koko ajan, useimmiten sittenkin vaikka kuinka koittaisit mielistellä molempia.
Ja viides: mies, jolla ei ole mitään omaa juttua. Työttömyyskään ei haittaa ihmistä, jolla on elämässä mielekästä tekemistä, enkä ole elättäjää etsimässä. Mutta sellainen, joka vain ansaitsee työssä rahaa voidakseen istua sohvalla töllöä katsomassa, edes kirjojen lukeminen ei kiinnosta, on aivan kamala kumppani. Jos haluat mennä jonnekin, saat itse järjestää aina kaiken ja usein mies vielä kieltäytyy.
Päätäsä
Ihanmitenhaluut
Ihansamamulle
Jos kaikki pitää mun päättää, jos ihmisellä ei oo yhtäkään omaa mielipidettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidissä roikkuvat, jotka pitävät äitiä läheisempänä kuin tyttöystäväänsä. Eivät ole miehiä vaan lapsia, kannattaa pysyä kaukana.
Vastaanväittäjät, inttäjät, kritisoivat ym. joiden seurassa on epämiellyttävä olo. Ei se siitä paremmaksi muutu.
Juopot ja työnvieroksujat, niihin ei kannata haaskata elämäänsä.
jos ei yhtään suostu puhumaan vaikkapa exästä ja eron syistä, niin ei lupaa hyvää.
En nyt tarkoita, että ekoilla treffeillä pitäisi ruotia tällaisia, mutta jos suhde menee vakavaksi, niin joku keskustelu näistä asioista pitäisi pystyä käymään. Jos mies on asunut jonkun kanssa ja ei suostu puhumaan asiasta yhtään mitään, niin silloin ei oikein ole sinut jonkun asian kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Ämmämäinen tunteidensa vatvominen ja niistä ylenmäärin puhuminen. Minä olen jostain syystä sattunut törmäämään vain miehiin, jotka jatkuvasti pohtivat sitä miltä heistä nyt tuntuu ja mistä se nyt johtuu (jostain lapsuuden jutuista tms). En minä jaksa tuollaista jatkuvaa vatvomista kyllä kuunnella, ja mitä olen tuollaisten kanssa seurustellut, ei siitä ole ikinä mitään valmiimpaa tullut, vaikka itse he ilmeisesti ovat uskoneet että ne on asioita jotka jossain vaiheesas tulisivat käsitellyiksi ja sitten ei tarvisi enää vatvoa.
2. Kovin läheisyydenkipeät. Olen itse aika paljon tilaa vaativa ja minä tiedän kokemuksesta että minua ahdistaa tyypit, jotka haluavat KOKO AJAN olla lähellä ja kyhnätä sylikkäin. Exäni oli oikein paha tapaus, nimittäin kun siirryin huoneesta toiseen, käveli perässä kuin joku uskollinen koira.
3. Päihdeongelmaiset. Ei tarvi olla edes varsinainen alkoholisti, kun käyttö voi jo häiritä suhdetta pahasti. Olen tullut "juhlijamiesten" kännissä pettämäksi ja hakkaamaksi, ja olen kyllä hyvin varovainen humalahakuisen alkoholinkäytön suhteen siksi.
4. Kovin ekstrovertit ja meneväiset ja sosiaaliset. Ei niissä sinänsä mitään vikaa ole, mutta minulle he eivät sovi, ksoka olen itse introvertti kotihiiri. Menevä mies pitäisi minua vaan tylsänä tyyppinä.
Huono merkki on myös se, ettei ole sinut menneisyytensä kanssajos ei yhtään suostu puhumaan vaikkapa exästä ja eron syistä, niin ei lupaa hyvää.
No, erot voi tietysti olla vaikeitakin mutta ehkä aistii kuitenkin toisessa sen, onko ero tai muu vaikea asia elämässä vain mönttyränä sisällä, asiana, jota ei pysty käsittelemään. Huono juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Puhuu rumasti muista ihmisistä ja haukkuu heitä ominaisuuksista, joita henkilöllä itsellään kuitenkin on vähintään yhtä lailla
-Jonkinasteiset psyykenongelmat loistavat kilometrin päähän jokaisesta sanasta ja koko olemuksesta, mutta henkilö pitää itseään erinoimaisen tasapainoisena. Valtava ja ilmeinen tuen ja hyväksynnän tarve, jonka olemassaolon kuitenkin kieltää.
-Huomattava oman sivistystason yliarviointi
-Normaalien sosiaalisten taitojen puute; ruma ja sivistymätön käytös ystäville esiteltäessä; hämmästyttävän huono käytös myös minua kohtaan
-Puheissa vilahtelee katkeruus ja kateus naissukupuolta kohtaan
-Kokemattomuus naissuhteissa
Mm. tällaisia piirteitä varoisin, jos vielä joskus uutta suhdetta aloittaisin.
-Jonkinasteiset psyykenongelmat loistavat kilometrin päähän jokaisesta sanasta ja koko olemuksesta, mutta henkilö pitää itseään erinoimaisen tasapainoisena. Valtava ja ilmeinen tuen ja hyväksynnän tarve, jonka olemassaolon kuitenkin kieltää.-Puheissa vilahtelee katkeruus ja kateus naissukupuolta kohtaan
Todellakin nykyään on niitä kovin katkeroituneita miehiä, joilta paistaa taustalta naisia syvästi halveksuva asenne. Olen itsekin törmännyt näihin, joiden kuva naisista on lähinnä että ollaan miehiä hyväksikäyttäviä rahan perässä juoksijoita joille ei tavis kelpaa. Ei oikein kiva asenne elämänkumppanille, jos hän ajattelee että olen sukupuoleni takia hyväksikäyttäjä röyhkimys joka jos nyt hänen kanssaan suhteeseen alankin, varmasti koko ajan vilkuilen varakkaampaa elättäjää tai jotain mitä lie alfaurosta.
- Ja nuo psyykenongelmat, joo. Kun noin nelikymppisenä olen deittaillut miehiä, niin aika ongelmaista väkeä tosiaan on tullut tavattua. Yksi jopa ekoilla treffeillä alkoi itkeä ja kertoi että kun hänellä on skitsofrenia ja hän on niin yksinäinen, niin hän TARVISI nyt naisen kun hän on liian herkkä yksin elämään. Jotenkin tuli kylmät väreet eikä oikein napannut :-o Ja toinen tosiaan mainosti omaa tasapainoisuuttaan ja haukkui monia ihmisiä, tuntui jakavan kaikki ihmiset joko täysiin enkeleihin tai täysiin paholaisiin, ei välimuotoja. Vaikutti heti ensi tapaamisella hyvin epätasapainoiselta ihmiseltä.
-Kokemattomuus naissuhteissa
mutta se ei kuitenkaan muodostunut suhteen esteeksi, hän oli ihan kehityskelpoinen.:) Eron syyt olivat muut kuin tuo. Riippuu varmaan ihan tapauksesta.
Lipevä käytös (moni kakku päältä kaunis)
Jatkuva ristiriitoihin joutuminen muiden kanssa
Itseään erinomaisena pitäminen
Jyrkät mielipiteet mihin tahansa suuntaan
Työnvieroksunta
Päihdeongelmat
normaalius. Joku voisi luonnehtia myös täydellisyydeksi. Olen itse sen verran outo (maallikon mielestä varmaan hullu), että suhteet normaaleihin miehiin kestää juuri niin kauan kuin pystyn teeskentelemään, että ei mua mikään vaivaa. En periaatteessa näe mitään syytä miksei täysin normaalikin mies voisi ymmärtää ja sietää epänormaalia naista, jostain syystä vain ei ole koskaan sellaista sattunut kohdalle. Enää en aio ottaa riskiä.
Jos mies haluaa hallita koska soitellaan, koska tavataan jne niin on suuri vaara, että miehellä on muitakin naisia.
- Ei puhu tunteistaan tai ajatuksistaan
Ja liika alkoholin käyttö sekä kavereiden tapaaminen vain humalatilassa (ei pysty muodostaa kunnollisia ihmissuhteita). Tapa vääristellä asoita ja tehdä numero turhasta.
aika vähiin jää miesehdokkaat. Eikö voisi kouluttaa kuitenkin, ainakin jos kyseessä nuori aikuinen mies?
Mun mies ainakin oli "ihan kehityskelpoinen" kun tavattiin 20- ja 22-vuotiaina. Ei ollut talousihme, äitinsä kun oli kaiken hoitanut aina sillä puolella, mutta nykyisin tekee mitä vain kotihommia siinä kuin minäkin ja kiinnostunut kokeilemaan uusia reseptejä jne. Miehetkin muuttuu suhteen edetessä, ja kun on pakko muuttua varsinkin kun perhe perustetaan.
Ehkä kaikkein olennaisinta on tuo vetovoima, sillä jos sitä ei ole, niin ei oikein voi olla toimivaa parisuhdettakaan. Se on sitten ystävyyssuhde pikemmin.