Mun elämä on pilalla
koska oon ujo ja hiljainen ja yli 30v ja väärällä alalla. Olen työpaikkani hiljaisin kaiken lisäksi. Uudessa työpaikassa voi olla aivan sama juttu. Olen nyt asiakaspalvelussa töissä. En vaan pääse ujoudestani eroon vaikka olen yrittänyt "reipastua"
Saa koko ajan pelätä, että saa potkut. En tiennyt elämää tälläiseksi kun olin lapsi. Ujoutta tai hiljaisuutta ei kyllä yhtään siedetä tässä maassa. Pelottaa jo omien lastenkin takia. Onneksi mies on sanonut ettei jätä, mutta eihän sekään ole varmaa.
Kommentit (14)
Tuppisuuna asiakaspalvelija, ei toimi
kirjanpitokin on asiakaspalvelua, ainakin tilitoimistoissa. Tarvitaan hyviä ihmissuhdetaitoja, kun käsitellään toisten ihmisten talousasioita.
Terveisin yli 20-vuotta alalla ollut.
kirjanpitokin on asiakaspalvelua, ainakin tilitoimistoissa. Tarvitaan hyviä ihmissuhdetaitoja, kun käsitellään toisten ihmisten talousasioita.
Terveisin yli 20-vuotta alalla ollut.
Jos kouluttaudun joksikin muuksi niin en voi tietää työpaikasta kuitenkaan. Sinä toinen ujo missä olet töissä? Olen pahoillani puolestasi, sinulla vielä aikaa etsiä ja löytää mies.
Ap
Jos kouluttaudun joksikin muuksi niin en voi tietää työpaikasta kuitenkaan. Sinä toinen ujo missä olet töissä? Olen pahoillani puolestasi, sinulla vielä aikaa etsiä ja löytää mies.
Ap
En ole töissä vielä, opiskelen. Tosin ala on ehkä väärä, mutta toisaalta, aika monella alalla ujous on huono piirre. Että fiksummat sitten voi kertoa, mihin kannattaisi kouluttautua, siivoojaksi?
Asiakaspalvelu on todella raskasta minulle henkisesti :/
olen ujo ja tosiaan myös työpaikan ujoin. Mutta ei se mua haittaa ollenkaan. Mun työkaverit aivan selkeästi tajuavat, etten ole mikään äänessä oleva tyyppi. Asiakaspavelusta uskon, että selviäisin, silloin ottaisin roolin, mutta onneksi saan tehdä työtäni yksin...
Esikoinen on myös ujo, mutta toinen on ihan tavallinen :)
Minä olen myös ollut toivottoman ujo. Hyvä, että kassalle uskalsin mennä kaupassa.
Olen kuitenkin uskaltautunut erilaisiin töihin, josta on kertynyt varmuutta. Ennen jouduin aina skarppaamaan tosi paljon, mutta nykyään kontaktit eivät ole lainkaan niin vaativia ja toisinaan onnistun jopa suoriutumaan tilanteista ilman stressiä.
Aikoinaan olin töissä mm. puhelinhaastattelijana, vaikka puhelimeen tarttuminen tuntui joskus ylivoimaiselta.
Eli kehoittaisinkin vain uskaltautumaan erilaisiin tilanteisiin ja sitä kautta kerryttämään itseluottamusta ja varmuutta siitä, että kyllä tuostakin selvitään, kun on tästäkin selvitty.
Mielestäni elämänlaatu on nyt parempi kuin aikoinaan, joilloin ujouden takia jäi moni asia tekemättä.
Hyvänen aika noita juttuja. Ujoja ihmisiä on pilvin pimein, ja he pärjäävät työelämässä ja pariutuvat siinä missä muutkin. Ja että ei muka "saa miestä", onko tämä vitsi? Ujolla naisella on ensiksikin oma erityiskohderyhmänsä eli ujot miehet, ja lisäksi kaikki muut, jotka myös voivat aivan hyvin tykästyä ujoon naiseen. Oletteko ikinä tulleet ajatelleeksi, että ujous tai intraversio ei määritä teitä kokonaan? Ettekö ole muutakin kuin ujoja?
Voidaan sinusta pitää, vaikka et niin ulospäinsuuntautunut olekaan. Ilmeisesti et ole myöskään ilkeä tai tyly muita kuin itseäsi kohtaan. Sopisivatko sinulle tsemppikirjat, jotka ohjaavat positiiviseen ajatteluun?
Jos kouluttaudun joksikin muuksi niin en voi tietää työpaikasta kuitenkaan. Sinä toinen ujo missä olet töissä? Olen pahoillani puolestasi, sinulla vielä aikaa etsiä ja löytää mies.
Ap
Olen IT-alalla koodarina. Eipä tarvi juuri ihmisiä nähdä, vaan päivät pitkät saa yksikseen koodia näpyttää :) Kommunikointi muiden kanssa tapahtuu lähinnä sähköpostilla, hyvin harvoin täytyy ihan naamakkain kohdata toisia. Istun kyllä avokonttorissa, mutta esim. nyt on viikkoja että kukaan olisi puhunut mulle mitään tai minä niille. Ihan unelmaduuni kaltaiselleni :)
tai sitten jotain kirjanpitohommaa, etsit sellaisen työpaikan, missä olet vain suorittava taho. Joku palkanlaskenta tai laskureskontra -homma voisi myös olla itsekseen tehtävää. Tai vaikka lomittaja tai hevostenhoitaja. Tai varastotyöntekijä. Kielenkääntäjä.
Se on vähän erikoista, että sanot, ettei ujoutta ja hiljaisuutta siedetä. En oikein tuota usko, mutta pitäähän se osata järjellä ajatella, ettei asiakaspalvelijaksi ehkä se maan hiljaisin sovellu, ja hankkia jotain sellaista työtä, mikä itselle sopii.
Jos mietit noita "mies jättää" asioita, niin mulle tulee mieleen, että sulla on isompaakin ongelmaa kuin ujous. Ehkä jotain masennusta tms? En minäkään ajattele, että mies jättäisi jonkin henkilökohtaisen ominaisuuteni vuoksi, sillä tällainenhan olen aina ollut ja tulen olemaan. Tällaisena olemme toisillemme sopineet ja tulemme sopimaan, ja jos muutos asioihin joskus tulee, se ei ainakaan perusluonteesta johdu.
Itsellä sama juttu, tosin olen vähän nuorempi, enkä varmasti tule saamaan miestä.
Introverttius on kirous...