aikuisten AMK-pääsykokeet.

En tiedä onko samanlainen kuin ns. nuorten puolella. Meillä oli kaksivaiheinen pääsykoe eli ensimmäisen päivän tehtävien perusteella jatkoon päässeet kutsuttiin jonkun viikon kuluttua toiseen vaiheeseen. Slloin oli tehtävien lisäksi psykologiset testit yms. Pääsyvaatimuksena (ainakin meillä) oli myös, että omalta alalta on työkokemusta useiden vuosien ajalta. Yllättävän monella oli myös toinen ammattikorkea-/yliopistotutkinto alla. Ikähaitari oli noin 25-50.



Opiskelu oli erittäin rankkaa ihan fyysisestikin, kun muutama päivä viikossa venähti helposti 12-tuntiseksi. En välttämättä suosittelisi kenellekään, jolla on sen lisäksi vaativa työ.

sisälti soveltuvuuskokeet, psykologisettestit, psykologin haastattelut, opettajan haastattelun ja ryhmätilanne haastattelun.



Pohjavaatimuksena yli 2 vuotta työkokemusta

oma pääsykokeeni tietojenkäsittelyn puolelle on varmasti ollut erilainen kuin vaikka insinöörilinjojen tai sairaanhoitajalinjojen pääsykoe. Ja varmasti erilainen kuin jossain toisessa AMK:ssa samaan koulutusohjelmaan.



Mutta kyllähän tuon saa suoritettua työn ohessa, vaatii toki venymistä niin itseltä kuin perheeltä. Itse suoritin tietojenkäsittelyn tradenomiopinnot kolmessa vuodessa työn ohessa (normaaliaika 3,5 v). Minulla tosin oli jonkin verran hyväksilukuja ensimmäisenä vuonna, mutta käytännössä tuo ei nopeuttanut valmistumistani kuin puolella vuodella: pystyin valinnaisia ja vaihtoehtoisia opintoja suorittamaan nopeammassa tahdissa mm. virtuaali- ja kesäopinnoin. Nopeamminkin olisin pystynyt valmistumaan, jos minulla olisi ollut mahdollisuus osallistua päivätunneille, mikä ei työssäkäyvänä kuitenkaan ollut mahdollista.

Tradenomiopinnot siis ois kysessä, suoritettuna on jo lukio ja merkonomitutkinto. Hakijoita varmasti hirveenä, ja kai vähän epäluuloja itseä kohtaan, että miten sitä vuosien jälkeen taas osais opiskella :) Mutta olen kyllä päättänyt yrittää! Jos en pääse sisään, niin sitten en pääse, onpahan yritetty niin ei tarvi loppuelämää jossitella!



ap

Minäkin halusin taannoin kouluttaa itseäni ja hain AMK:n. Epäilin huonojen koulukokemusteni ja huonon itsetuntoni vuoksi kykyjäni jo hakiessa ja vielä koulutusohjelmassa ollessani jatkuvasti vertasin itseäni muihin. Otin kuitenkin sen asenteen, että en luovuta, katsotaan kuinka pitkälle pääsen. No, kuukausi sitten valmistuin, ja ihan hyvin paperein vielä. Olipa kiva kalauttaa sitä "Sinusta ei ole mihinkään" -äänen huutelijaa joka elämääni on sabotoinut :)