Jos istut lapsesi huoneessa hänen nukahtamiseensa asti

4v vain peitellään sänkyyn ja toivotetaan hyvät yöt. Hänen huoneessaan pitää joskus käydä vielä 1-2 kertaa peittelemässä uudelleen tai etsimässä unilelua, mutta suht nopeasti hän kyllä nukahtaa.

edellinen

Lapset 6v ja 5v..meillä on aina toimittu näin, lapset eivät ole sitä vaatineet. Minusta on mukavaa ja lempeää lapsen nukahtaa kun luen unisadun, sitten jutellaan hetki menneestä ja tulevasta päivästä ja lapset nukahtavat..koko hommaan menee 15-20min satuineen. Ei minusta mitenkään vastenmielistä?

se välillä otti kupoliin ihan mahottomasti! Nyt 7v ekaluokkalainen ja välillä murehti ja stressaa niin paljon, että uni tulee vasta kun pääsee meidän sänkyyn. 5v. tyttäreni ei sen sijaan ole ikinä tarvinnut apua nukahtamiseen, alkoi 6-viikkoisesta nukkua yöt läpi ja aina on riittänyt, että hänet vain peittele sänkyyn ja toivottaa hyvät yöt. Kuopus nyt 3v haluaa sen 5min. kädestäpitoa ja oikeastaan vasta tätä ketjua lukiessani tajuan kuinka kaipaankaan sitä esikoisen nukuttelua. Kaikki lapset ovat samoista vanhemmista, mutta temperamenteiltaan niin erilaisia, miksi ihmeessä minun pitäisi yrittää mahduttaa heitä samaan muottiin? Ja ei, auktoriteettia meiltä ei lainkaan puutu, olemme ehkä jopa liiankin tiukkoja hyvän käytöksen suhteen, mutta ei se pois sulje sitä, että antaa lapselle turvallisuuden tunteen, läheisyyttä ja sitä mitä hän tarvitsee.

Poika, 9 v. Ainokainen.

paternaalinen separaatio...



ja tarkoitan tuota 9 vuotiasta ainokaista

4v vain peitellään sänkyyn ja toivotetaan hyvät yöt. Hänen huoneessaan pitää joskus käydä vielä 1-2 kertaa peittelemässä uudelleen tai etsimässä unilelua, mutta suht nopeasti hän kyllä nukahtaa.

Meillä 5v:lle luetaan satu ja toivotellaan hyvät yöt, ei tartte muuten nukuttaa.

2v haluaa, että samassa huoneessa on joku kun nukahtaa. Syksyllä jouduin sairauden takia olemaan pois kotoa viisi yötä. Sitä ennen 2v nukahti itsekseen omassa huoneessa. Mutta ei mua haittaa, jos se jotain turvaa tulla. Enää ei jaksa olla niin ehdoton kaikissa asioissa, niin joskus aikasemmin.

ja oppia pärjäämään yksin jo ennen yksivuotissyntymäpäivää. Se on suuri kauhistus, jos lapsen huoneessa istutaan ja annetaan hänelle turvallinen olo nukahtaa mahdollisesti väsyttävän ja pitkän päiväkotipäivän jälkeen. Ai niin, tärkeämpäähän on se vanhempien oma-aika, jota se lapselle turvallisen iltahetken antaminen syö ikävästi.

Nukutan kaikkia kolmea lastani. Saavat nukkua kanssamme niin kauan kuin itse haluavat. Minusta iltaisin ihana jutella, silitellä ja nauttia lapsistani. Niin vähän aikaa siinä ovat riemunani. Muistelen vanhana näitä hetkiä elämäni parhaimpia. Lapset eivät todellakaan tästä pilalle mene.

ja oppia pärjäämään yksin jo ennen yksivuotissyntymäpäivää. Se on suuri kauhistus, jos lapsen huoneessa istutaan ja annetaan hänelle turvallinen olo nukahtaa mahdollisesti väsyttävän ja pitkän päiväkotipäivän jälkeen. Ai niin, tärkeämpäähän on se vanhempien oma-aika, jota se lapselle turvallisen iltahetken antaminen syö ikävästi.

Kyllähän siinä syntyy turvattomuuden tunnetta, jos hylätään jo vauvana muiden hoidettavaksi.

Olen itse hoitanut kaikki lapset kolmivuotiaaksi asti kotona, lapset ovat tottuneet kodin turvallisuuteen ja siihen, että äiti tai isä ei jätä mihinkään laitokseen. Siksipä meillä ei varmaan nukahtaminenkaan ole koskaan ollut mikään kauhunäytelmä, että pitäisi itkeä ja huutaa.

Ehkä n. 5-vuotiaaksi istuin. Luin aina samalla jotain hyvää kirjaa (siis itsekseni), joten välillä en edes tajunnut, että lapsi oli nukahtanut ajat sitten.

että saan ottaa kainaloon iltakylvyn jäljiltä puhtoiset ja hyvältä tuoksuvat lapset puhtaissa pyjamissaan, ja aloittaa iltasadun lukemisen. Siitä ei ole kiire minnekään. En ole koskaan nähnyt mitään kauniimpaa kuin pienet lapset, jotka nukahtavat pikkuhiljaa makeasti haukotellen, kumpi kippuraan, kumpi pitäen kädestäni kiinni pienillä sormillaan. On ne niin suloisia, että mieluummin minä heitä ihailen kun katson telkkaria. :)

ja oppia pärjäämään yksin jo ennen yksivuotissyntymäpäivää. Se on suuri kauhistus, jos lapsen huoneessa istutaan ja annetaan hänelle turvallinen olo nukahtaa mahdollisesti väsyttävän ja pitkän päiväkotipäivän jälkeen. Ai niin, tärkeämpäähän on se vanhempien oma-aika, jota se lapselle turvallisen iltahetken antaminen syö ikävästi.

Kyllähän siinä syntyy turvattomuuden tunnetta, jos hylätään jo vauvana muiden hoidettavaksi.

Olen itse hoitanut kaikki lapset kolmivuotiaaksi asti kotona, lapset ovat tottuneet kodin turvallisuuteen ja siihen, että äiti tai isä ei jätä mihinkään laitokseen. Siksipä meillä ei varmaan nukahtaminenkaan ole koskaan ollut mikään kauhunäytelmä, että pitäisi itkeä ja huutaa.

Meillä lapset hoidettu kotona 3-vuotiaiksi ja ei ole tarvinnut huudolla ja itkulla mennä nukkumaan koskaan (pl. vauva-aika ajoittain). Äiti tai isä lukee iltasadun, jutellaan hetki ja sitten odotellaan lasten vieressä yhdessä unen tuloa. Yleensä ovat unessa viidessä minuutissa. Joskus jos menee kauemmin, voin silitellä ja hyvräillä ja se helpottaa unen saantia. Mulle ei ole rasite antaa omaa aikaani lapsilleni ja luoda heille turvallinen olo.

ja oppia pärjäämään yksin jo ennen yksivuotissyntymäpäivää. Se on suuri kauhistus, jos lapsen huoneessa istutaan ja annetaan hänelle turvallinen olo nukahtaa mahdollisesti väsyttävän ja pitkän päiväkotipäivän jälkeen. Ai niin, tärkeämpäähän on se vanhempien oma-aika, jota se lapselle turvallisen iltahetken antaminen syö ikävästi.

Kyllähän siinä syntyy turvattomuuden tunnetta, jos hylätään jo vauvana muiden hoidettavaksi.

Olen itse hoitanut kaikki lapset kolmivuotiaaksi asti kotona, lapset ovat tottuneet kodin turvallisuuteen ja siihen, että äiti tai isä ei jätä mihinkään laitokseen. Siksipä meillä ei varmaan nukahtaminenkaan ole koskaan ollut mikään kauhunäytelmä, että pitäisi itkeä ja huutaa.

Meillä lapset hoidettu kotona 3-vuotiaiksi ja ei ole tarvinnut huudolla ja itkulla mennä nukkumaan koskaan (pl. vauva-aika ajoittain). Äiti tai isä lukee iltasadun, jutellaan hetki ja sitten odotellaan lasten vieressä yhdessä unen tuloa. Yleensä ovat unessa viidessä minuutissa. Joskus jos menee kauemmin, voin silitellä ja hyvräillä ja se helpottaa unen saantia. Mulle ei ole rasite antaa omaa aikaani lapsilleni ja luoda heille turvallinen olo.

tai pötkötän lastenhuoneen sohvalla.

Lapset 3 v tyttö ja 5 v poika. Jos nuorempi nukahtaa ensin, niin sitten poistun paikalta. Vanhempi on vain tyytyväinen, jos saa sitten vielä ekstrahalit siinä vaiheessa. Nuorempi pelkää pimeää ja muutenkin kokee olonsa turvattomaksi muuten.



Myös mies jää vuorollaan odottamaan huoneeseen nuoremman lapsen unen tuloa.

ja oppia pärjäämään yksin jo ennen yksivuotissyntymäpäivää. Se on suuri kauhistus, jos lapsen huoneessa istutaan ja annetaan hänelle turvallinen olo nukahtaa mahdollisesti väsyttävän ja pitkän päiväkotipäivän jälkeen. Ai niin, tärkeämpäähän on se vanhempien oma-aika, jota se lapselle turvallisen iltahetken antaminen syö ikävästi.

Kyllähän siinä syntyy turvattomuuden tunnetta, jos hylätään jo vauvana muiden hoidettavaksi.

Olen itse hoitanut kaikki lapset kolmivuotiaaksi asti kotona, lapset ovat tottuneet kodin turvallisuuteen ja siihen, että äiti tai isä ei jätä mihinkään laitokseen. Siksipä meillä ei varmaan nukahtaminenkaan ole koskaan ollut mikään kauhunäytelmä, että pitäisi itkeä ja huutaa.

Meillä lapset hoidettu kotona 3-vuotiaiksi ja ei ole tarvinnut huudolla ja itkulla mennä nukkumaan koskaan (pl. vauva-aika ajoittain). Äiti tai isä lukee iltasadun, jutellaan hetki ja sitten odotellaan lasten vieressä yhdessä unen tuloa. Yleensä ovat unessa viidessä minuutissa. Joskus jos menee kauemmin, voin silitellä ja hyvräillä ja se helpottaa unen saantia. Mulle ei ole rasite antaa omaa aikaani lapsilleni ja luoda heille turvallinen olo.

Mulla on se kuva, että Suomessa lapsen pitää itsenäistyä hyvin varhain ja tulla toimeen omin nokkineen ja oppia asiat mahdollisimman nopeasti. Ja tämän oli noin niinkuin yleinen asia, joihin liittyy mahdollisimman nuorena opittu itsekseen nukahtaminen omaan huoneeseen.

Toinen aiheeseen liittyvä asia oli sitten se, että musta on ainakin kiva luoda lapsille turvallinen olo nukahtaa ja itsellekin se on ihana rauhallinen hetki. Ja tämä ei liittynyt millään muotoa alle yksi vuotiaan päiväkotiin viemiseen, vaan koskee kaikkia lapsia olivat sitten hoidossa kotona tai kodin ulkopuolella ikään katsomatta.

Meillä 1v 2kk vieressä makaillaan unen tuloon saakka (päiväunilla ihan 5 min, iltaunilla vielä vähemmän), ja 5-vuotias jää iltasadun jälkeen yksin sänkyynsä (ja nukahtaa heti). Päiväunilla usein nukahdan itsekin vähäksi aikaa;).



Mä en myöskään ole oikein ymmärtänyt sitä, että jos mulla on aikaa (miksei olisi?), niin miksi ihmeessä mä en voisi olla siellä lapsen huoneessa siihen saakka kun lapsi nukahtaa? Miksi se on niin tavoiteltava asia ja jumalaton hyve, että lapsi oppii nukahtamaan yksikseen? En tajua.



Toisaalta, mä en kyllä yhdistäisi kotihoitoa/päivähoitoa tähän asiaan. Omat lapseni on (tai toinenkin on kohta) "jätetty laitokseen" päiväksi, mutta silloin kun emme ole töissä, olemme oikeasti läsnä. Iltapalat, -pesut ja -sadut hoidetaan rauhallisesti ja yhdessä koko perheen voimin, joten tilanne on jos ei rauhallinen, niin ainakin tuttu ja turvallinen. Ja jos yöllä alkaa pelottaa, viereen saa tulla.

miten lapset ovat niin erilaisia tässä asiassa. Meillä molemmat lapset ovat aina nukahtaneet ilman aikuista sänkyynsä omia aikojaan.



Esikoinen olisi valvonut varmasti niin pitkään sängyssä kuin mitä siinä vieressä olisi ollut. Tarvitsi saada olla yksin nukahtaakseen. Esim. anoppi teki kerran sen virheen että yritti nukuttaa lasta ja oli istunut 1,5 tuntia huoneessa sängyn vieressä ja lapsi väsyneenä vain valvonut ja ihmetellyt :D



Kuopus olisi ehkä saattanut jossakin vaiheessa kaivata nukahtamiseen aikuista, mutta sisarukset jakavat huoneen joka on tuonut turvaa pienemmälle. Esikoista ei pikkusisaruksen läsnäolo tunnu haittaavan.



Nostan kyllä hattua teille, jotka jaksavat vanhemman läsnäoloa nukahtamiseen tarvitsevien lasten vieressä istua!

että olenko kokeillu nukahtaako 1v8kk itsekseen.

mitäs luulet kun kirjoitin, että huutaa vaikka 5 tuntia? nykyään jopa nukahtaa omaan sänkyyn...meillä on 3 muutakin lasta jotka tarvitsevat unta. heitä ei ole koskaan tarvinnut nukuttaa, vaikka olemme heidät laitoksiin "sulkeneet" ennen kahta ikävuotta. tämä 4. on varsinainen tuittupää ja ei nukahda ilman mua ja on kotihoidossa

välillä istun vieläkin, en aina.



Minäkään en ymmärrä, miksi lapsen pitäisi itsenäistyä ennen aikojaan. Mitä pahaa on mukavassa yhteisessä hetkessä?



Meillä usein jutellaan päivän asioista/mieltä painavista jutuista. Lapsi oikein sanoo, että tule tänne, niin jutellaan. Olen ajatellut, että mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä parempi, että tuollainen keskusteluyhteys säilyy.



Toki perheet on erilaisia. Jos on 6 lasta, niin ei siinä jokaisen vieressä voi äiti olla joka ilta. Mutta jos on mahdollisuus, niin miksi ei olisi.



Joskus vielä luetaankin yhdessä, vaikka 8v. nyt lukee jo itsekin. Sekin on mukavaa yhdessä oloa ja rauhoittumista.