Voisitko naida oman serkkusi?
Kuulin äskettäin eräs tuttavani on serkkunsa kanssa naimisissa ja lapsiakin jo on. Eivät siitä kyllä yleisesti huutele itsekään.
En arvostele ketään mutta en voinut sille mitään kun ajattelen menisinkö itse oman serkkuni kanssa, ajatuskin on liian ällöttävä. Tulisi vähän outoja sukulaisuussuhteitakin. Voisitko sinä mennä?
Kommentit (211)
ei kannata, serkut liian läheisiä,
Tällein sitä syntyy kehitysvammaisia ääliöitä.
En. Ihan jo siitäkin syystä, että mulla ei ole serkkuja.
Mikset kysynyt suoraan voisitko sukurutsata ?
Ei serkkuus sinänsä minulle olisi este, mutta serkuissani ei ole yhtäkään, joka siinä mielessä kiinnostaisi.
En. Rakastan serkkujani mutta kuten veljiäni, en pystyisi tuntemaan sellaisia tuntemuksia että parisuhteeseen haluaisin. Onneksi, ei tule sydänsuruja koska naimisiin en menisi ihan mahdollisten lasten terveyden takia.
Kätevää kun olisi kaikilla yksi sama isoäiti.. -Hyi v..ttu !
En, ei taida olla mahdollistakaan lain puitteissa.
En voisi, olemme liian erilaisia luonteeltamme ja muutenkin. Sen lisäksi serkkuni on naimisissa. Pikkuserkut ovat aivan liian nuoria. Näitä, mitä nyt ajattelen, en ole tavannut kertaakaan, sillä he eivät asu Suomessa. Täällä asuvat pikkuserkut ovat kaikki naisia. Yksi mies oli, mutta hän on jo edesmennyt.
Meijän kylällä puhuttiin naisesta joka harrasti autossa serkkunsa kanssa.
serkut saa naida, mennä avioliittoon jne
Perusjuttu izlammaissa. Puolet serkusten liittoja.
Kyllä psykologisesti voisin ja mulla on ihan sopivan ikäisiä hyvännäköisiä miesserkkuja. Jotta lapsia alettaisiin tehdä, jonkin pitäisi kyllä naksahtaa päässä. Pohtisin varmaan jotain sellaista vaihtoehtoa että tehtäisiin privassa kalliilla kaksi, toinen luovutetuilla siittiöillä ja toinen luovutetulla munasolulla. Olisihan se kyllä vähän ällöllä tavalla tuttua, että meillä olisi puoliksi ihan samat sukulaiset. Jotenkin myös sellainen yhteisten lapsuusmuistojen olemassaolo automaattisesti on vähän ällöä, vaikka niitä olisikin minun tapauksessani vain suht pieni osuus kaikista lapsuusmuistoista.
en todellakaan