Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voisitko naida oman serkkusi?
08.01.2013 |
Kuulin äskettäin eräs tuttavani on serkkunsa kanssa naimisissa ja lapsiakin jo on. Eivät siitä kyllä yleisesti huutele itsekään.
En arvostele ketään mutta en voinut sille mitään kun ajattelen menisinkö itse oman serkkuni kanssa, ajatuskin on liian ällöttävä. Tulisi vähän outoja sukulaisuussuhteitakin. Voisitko sinä mennä?
Kommentit (211)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää. Ovat kaikki jo liian vanhoja ja rupsahtaneita.
Lapsuus tuli vietettyä kylässä, jossa moni asukkaista kuului samaan isoon sukuun. Useampi serkuspariskunta syntyi sen suvun piirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman muuta jos olisi aika kutkuttavaa, jos vain olemassa jokin rinnakkaisklooni serkustani, sellainen puolitodellinen olio, jonka olemassaolo on minun varassani. En minä sitä oikeaa tohtisi naita, vaan jos olisi jokin täyskopio aidosta, jonka saa katoamaan ja tulemaan esiin silloin kun haluaa. Myöskin olisi kiva ettei hän tietäisi muusta maailmasta mitään vaan luulisi meidän olevan ainoat ihmiset maan päällä eikä myöskään hän tuntisi minua.
Vielä niin että häntä ei saisi katoamaan ellei tekisi hänen kansssaan kaikkea mitä ei koskaan kehtaisi. Ellei suostuisi kaikkeeen mikä tulee mieleen, muuttuisi hän todelliseksi ihmiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oo rehellisesti koskaan käynyt mielessä.Liian läheistä sukua vaikka sallittua onkin.
Voisihan sellainen vahinko käydä, kun en tunne serkkujani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No hyi he lvetti, en todellakaan.
Serkut on minulle lähes kuin sisaruksia ja rinnastan serkun kanssa olevat ihmiset lähinnä insestiiin, pedøfiliaan ym. täysin sairaisiin juttuihin.En voisi olla tekemisissä ihmisen kanssa joka nai serkkuaan, sen verran oksettavan sairaana sitä pidän. Yäk.
Niin, sinulle ovat kuin sisaruksia. Kaikille eivät ole. Kuten todettu, kaikki eivät edes tunne serkkujaan tai ainakaan ole heidän kanssaan läheisiä. En ymmärrä, miten voit rinnastaa kahden aikuisen, ei-lähisukua olevan ihmisen yhteisymmärryksessä tapahtuvan seks. kanssakäymisen perversioihin. Mutta sinulla on siihen oikeus :)
Pienillä maalaispaikkakunnilla todella monet ovat sukua tietämättään, eivät nyt välttämättä 1. tai edes 2. polven serkkuja, mutta etäserkkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs kansanedustaja ja entinen ministeri on naimisissa serkkunsa kanssa. Siitä ei vaan ole puhuttu julkisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuisi todella oudolta, jos olisi puolison kanssa yhteiset isovanhemmat. Ja anoppi tai appiukko olisi hänelle/minulle myös täti, setä tai eno.
Vierailija kirjoitti:
Sukututkimusta tehdessä olen törmännyt tähän mennessä vain yhteen 1. polven serkusten avioliittoon. Säätyläisten piirissä tuo ei ollut ihan harvinaista joitakin vuosisatoja sitten.
Euroopan kuninkaallisten historiaan kun perehtyy niin sieltä näitä serkusavioliittoja löytyy paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
Aika kummallista seurustelua, jos koskaan ei tule puhetta isovanhemmista ja muista sukulaisista. Tällöin serkkuus tulee huomatuksi.
Voihan se serkkuus jossakin vaiheessa tulla puheeksi, mutta jos ajattelen omia seurustelusuhteitani, niin kaikissa olen kyllä ihastunut ennen kuin on ruvettu sukulaisista puhumaan. Mutta se olikin ennen Tinder-treffikulttuuria, eli kaikki olen tavannut jossakin muualla kuin treffeillä, joilla pitää väkisin keksiä jutun juurta vaikka mummoista sitten. Ja tosiaan myös sänkyyn on päästy ennen sukuselvityksen tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan käsittämätöntä, ettei tiedä omia serkkujaan, varsinkin jos asuvat lähellä toisiaan. Ovatko vanhempanne riidoissa keskenään, vai miten voi olla mahdollista, etteivät he ole tapaa toisiaan lastensa läsnäollessa. Entäs isovanhemmat? Jos ette tunne serkkujanne, oletteko isovanhempiensa kanssa missään tekemisissä? Eikö mummolareissuilla koskaan tule mummon lapsia perheineen käymään, tai eikö mummo tai pappa koskaan heistä puhu tai näytä kuvia? Eikö teitä yhtään kiinnosta, millaisia serkkuja teillä on?
Ihmiset voivat elää eri tavalla kuin sinun perheessäsi on ollut tapana. Minulla on aika paljon serkkuja, ja osan heistä olen tavannut vasta aikuisena. En ole tuntenut mitään erityistä tarvetta tutustua heihin. Kai se on riittänyt, että joitakin serkuistani olen tuntenut paremmin.
Mitään kummempia riitoja ei tietääkseni ole ollut, mutta ei kaikkea minulle välttämättä ole kerrottu. Myöhemmin olen saanut kuulla, että yhden enoni vaimo on kokenut siirtokarjalaisena tulleensa jotenkin syrjityksi; ehkä se on sen enoni perheen kohdalla vaikuttanut asioihin. Isäni puolestaan ei hirveän hyvin tainnut viihtyä äitini sukulaisten seurassa - riitoja ei ollut, mutta ei oikein yhteistä puhumistakaan. Reissut sinne jäivät lyhyiksi, eikä niiden aikana välttämättä serkkuja perheineen ehtinyt samaan aikaan paikalle tulla. Etenkin kun meillä serkuksilla oli ikäeroakin, vanhimmat jo nuoria aikuisia eikä mitään lapsia enää.
Tuliko sinulle mieleen, että isovanhemmat voivat kuolla ennen kaikkien lastenlasten syntymää? Äitini isä kuoli ennen kuin äitini oli kouluikäinen. Ja en tosiaan muista kertaakaan, että mummoni - kumpikaan heistä - olisi esitellyt minulle serkkujani valokuvista.
Jos nyt ajattelen vasta aikuisiällä tapaamaani miespuolista serkkuani, niin minulla olin jonkinlainen käsitys, missä hän asuu ja mitä tekee työkseen. Jos olisi muuttanut toiselle puolen maata opiskelemaan uutta ammattia ja olisimme tavanneet siellä ja meidät olisi esitelty vain etunimillä, niin ei varmasti olisi mieleeni juolahtanut, että henkilö on serkkuni. Sukunimestä olisin hoksannut ruveta epäilemään, se ei ole tavallisimpia. Mutta jos oltaisiin jotain tyyliin Matti Virtanen oltu kumpikin niin ei nimikään ehkä olisi paljastanut. Nimensäkin voi tietysti muuttaa, ja yksi serkkuni ottikin harvinaisemman toisen nimensä kutsumanimekseen erottuakseen kaikista kokonimikaimoistaan.
En. Olen vahingossa tapaillut serkkuani ja oon onnellinen, että asia selvisi ennen kuin mentiin sänkyyn tai homma muuttui vakavammaksi. En tunne isäni sukua, tai oikeastaan edes isääni muuten kuin hyvin pinnallisesti. En ole ikinä tavannut yhtään hänen siskoistaan tai heidän lapsiaan. Selvisi, kun lisättiin toisemme Facebookissa ja mun isä oli yhteisissä kavereissa. Kysyin mistä hän tuntee isäni ja vastaus oli että isäni on hänen enonsa. Hän puolestaan ei tiennyt että hänen enollaan on lapsi. Isä on salannut mun olemassaolon täysin koko sen puolen sivulta.
Vierailija kirjoitti:
On vähän liian läheisiä sukulaisia!
Aikamoinen riski saada vammaisia lapsiakin.
Toi vammaisten lasten saaminen on todella vahvasti liioiteltu. Serkun kanssa sillä "sukulaisuudella" ei ole enää mitään merkitystä
Riski epämuodostumiin sekusten lapsilla on kaksinkertainen eli alle 10 prosentin luokkaa.
En, mutta jos kysyisit voisitko naida serkkuasi, vastaisin kyllä.
Alue: Aihe vapaa
Väärin. Sinun ystäviesi karvapäiden maissa on suurimmat sukurutsa-%:t.