Onko myöhäistä aloittaa uusi elämä 33-vuotiaana?

hae opintotukea (opintoraha+asumislisä). Sossuun toimitat pankista kielteisen päätöksen opintolainahakemukseesi. Sossun täytyy maksaa se osuus toimeentulostasi, jota opintoraha ja asumislisä (+ lapsilisät jne.) eivät kata.



Jos asia ei hoidu ongelmitta, ei muuta kuin valitus hallinto-oikeuteen. Lue ennakkopäätöksiä.



Vituttaa tuollainen tietoon perustumaton "ei kai ne anna" -asenne, jolla tuhoat oman tulevaisuutesi.

ja toimi sen mukaan!!!!



laske mitä saat, opintoraha ja asumislisä, lapsilisät ja vähintään sossun elatustuki. sitten varaat ajan sinne suoraan etkä soittele. ota se status joka sulle kuuluu, kyllä sua autetaan!!!

Haluaisin papiksi. Ap

hae opintotukea (opintoraha+asumislisä). Sossuun toimitat pankista kielteisen päätöksen opintolainahakemukseesi. Sossun täytyy maksaa se osuus toimeentulostasi, jota opintoraha ja asumislisä (+ lapsilisät jne.) eivät kata.

Todellakin saat sossusta rahaa, kun sulla on kielteinen päätös opintolainasta.

Unohda yliopistot ja opiskele itsenäisesti jokin kiinnostava ammatti. Osaamisella pääsee töihin paremmin kuin tittelillä. Tosin on varsin alakohtaista, miten hyvin sen osaamisensa saa tuotua esille, mikäli muille pyrkii työntekijäksi.



Itse opiskelemalla tahti on juuri se minkä itse haluaa. Rahaa säästyy, kun yliopistollakin voi käydä tai olla käymättä (ei ne siellä kyttää, että kuka on kirjoilla, jos luennoille yms. osallistut), joten säästät matkustuskuluissa ja -ajassa. Oppikirjoja voit lukea kirjastossa silloin kuin niitä siellä sattuu olemaan, joten niitäkään ei tarvitsisi ostella deadlinejen takia.



Myöhemminhän voi aina pyrkiä viralliseksi opiskelijaksi ja itseopiskelun turvin erilliskokeilla varsin nopeasti hankkia paperit.

Totta kai menet opiskelemaan. Selvitä mahdollisuuksia pitää velanmaksusta taukoa, että maksat pelkät korot tms. Yliopistossa on myös tosi hyvät tukitoimet. Aikuisopiskelija voi jopa saada opiskella työttömyystuella (paljon parempi kuin opintotuki). Terveyspalvelut, myös mielenterveys, on myös hyvät YTHS:lla. En nyt keskittyisi siihen, olenko WT vai jotain muuta, vaan siihen mitä itse haluan elämältä ja miten sen voi saavuttaa.



Yhden "äidillisen" neuvon annan: yritä jättää viina kokonaan (säästyy rahaa ja mielenterveydelle parempi).

Haluaisin papiksi. Ap

OK, hyvä homma, teologeilla taitaa olla ihan hyvä työllisyystilanne ja on hyvä, että valmistut suoraan tiettyyn ammattiin. Työnhaku selkeämpää niin.

Ei vaikutakaan siis ihan mahdottomalta. Te ette arvaa miten huono itsetunto mulla on. Lapsia olen aina rakastanut ja hoitanut heidät hyvin, mutta oman itseni kanssa olen sotkenut asiat täysin. Tuo yliopistolle pääseminen unelma-alalleni oli vain niin sykähdyttävä onnenpotku, että en vieläkään usko sitä todeksi.



Ap

saa opintolainaa niin sossujen velvollisuus on auttaa. Jos et ole käynyt terapiassa niin hakeudu sinnekin saman tien, minua ainakin auttoi jäsentämään ajatuksiani kun olin hankalassa elämänvaiheessa. Hanki kunnon ammatti ja sitten hoidat ne raha-asiat kuntoon, alkoholin käyttöä kannattaa vähentää, se ei ole mielenterveydelle hyväksi ja sitä käyttäessä tulee helposti sössittyä kaikenlaista. Tsemppiä!

Haluaisin papiksi. Ap

ja tolla elämänkokemuksella susta tulee hyvä teologi! varmasti osaat arvostaa tiettyjä asioita ja on omakohtaista kokemusta. silloin ymmärrät muita. ja pääset auttamaan. GO GIRL GO

Jos on, milloin on liian aikaisin? Ainoa este on oma itsesi ja itse tiedät, miten sen harmaan kiven, eli itsesi läpi pääsee.

kukapa täällä ei virheitä tekisi, ja kyllä aikuisetkin niitä tekee. joten jätät kaiken taaksesi ja nyt loppuelämä kuntoon. menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuteen aina vaikuttaa. ja tosiaan, eikö siellä yliopistollakin ole joku sosiaalineuvoja. ja hei ota yhteys omaan seurakuntaasi....

ole esteenä papin viralle.

Selvitä nyt ettei taustasi tai terveysongelmasi ole esteenä papin viralle.

Niin kuin ei ole hyvässä hoidossa oleva bipolaarinen mielialahäiriö este muihinkaan töihin.

Se eka kommentoija.

Niin se on nyt antanut eväät. Käytä ne, kaikki ei ymmärrä noin selvää tilaisuutta!

ei ole liian myöhäistä aloittaa uusi elämä.

Nythän opintolainaan on tullut sellainen muutos, että valtiontakauksen saa silloinkin kun luottotiedot ovat menneet. Eri asia tietysti on, antaako pankki lainaa.



Olen itse opiskellut yhden tutkinnon ilman opintorahaa tekemällä osa-aikatyötä. Siivonnut neljä tuntia illassa, jolloin olen saanut asumistuen. Sinä saisit päälle vielä elatusmaksut ja lapsilisät. Uskoisin, että sossu auttaa helpommin jos teet osa-aikatyötä. Jotkuthan ovat voineet opiskella toimeentulotuella, mutta noin pitkään koulutukseen voi olla vaikea sitä saada muutoin kuin ihan loppuvaiheessa (graduvaiheessa).



Toinen vaihtoehto on avoin yliopisto: hgin yo:n opiskeijat saavat opiskella kesällä ilmaiseksi ja talvella puoleen hintaan kursseja. Voit suorittaa lähes kaikkea aina aineopintoihin asti. Sinun tulee kuitenkin ilmoittautua tällöin läsnäolevaksi.



Onnea opintoihin! Älä missaa elämäsi tilaisuutta.

Moi. Satuin ihan sattumalta huomaamaan tämän ketjun ja piti tulla kommentoimaan.

Olen ollut vähän samankaltaisessa lähtötilanteessa kanssasi. Tulen alemmasta työväenluokasta ja koska kotona keskityttiin enemmän viinan vetämiseen kuin lasten kirjasivistämiseen, ajauduin itsekin ammattikoulun kautta "suorittavan tason työhön". Tuosta huolimatta lueskelin huvikseni kaikenlaista vapaa-aikanani, mitä rälläämiseltäni kerkesin. Yhteiskuntaa, historiaa, kirjallisuutta jne. Lopulta mielessäni alkoi itää ajatus, että monet noissa lukemissani kirjoissa käsitellyt asiat olivat lopulta ihan helposti ymmärrettävissä ja että minulla voisi olla edellytykset johonkin muuhunkin kuin tuohon suorittavaan työhön. Niinpä hakeuduin iltalukioon 27-vuotiaana ja lopulta kirjoitin ylioppilaaksi.

Tämä ei kuitenkaan riittänyt minulle. Olin saanut kuulla opettajilta ensimmäistä kertaa elämässäni kehuja ja huomannut, etten ole muita huonompi; ne paremmasta sosiaaliluokasta tulleet olivat vain saaneet monia asioita helpommalla, kyse ei ollut älystä. Valmistauduin yliopiston pääsykokeisiin suorastaan hullun raivolla, luin kaikki vapaa-ajat ja lopulta pääsin opiskelemaan valtiotieteelliseen, jossa opinnot ovat nyt loppusuoralla.

Muutama varoituksen sana: opiskelu tulee olemaan kovaa ja monet asiat saattavat tuntua jossakin vaiheessa.todella hankalilta, varsinkin kun lähtötilanteesi on erilainen kuin monilla suoraan lukion penkiltä tulleilta. Älä anna sen kuitenkaan masentaa; kaikki on omaksuttavissa ja avainsana on kova työnteko. Kun homma alkaa luistaa, tie tasoittuu ja homma helpottuu. Älä missään nimessä anna periksi.

Yliopistolla ketään ei kiinnosta, mistä sosiaaliluokasta tulet, ellet siitä itse ala meteliä pitämään ja nöyristelemään. Sieltä löytyy yhtä lailla kusipäitä kuin kivoja ihmisiä, nuorempia ainakin. Sen sijaan varaudu siihen, että monet tuon sinun entisen elämäsi tyypit saattavat olla yllättävän katkeria ja yrittää' mitätöidä yritystäsi, itsekin sain kokea tämän moneen otteeseen. Älä välitä siitä, kyseessä on joko kateus tai ennemminkin ymmärryksen puute. He ovat tyytyväisiä omaan paskaduuniinsa ja jos joku heidän "omistaan" yrittää ponnistella ylöspäin, se täytyy mitätöidä. Toisenlaisiakin tyyppejä toki on, kuten tässäkin ketjussa on ollut.

Onnea matkaan sinulle!

Selvitä nyt ettei taustasi tai terveysongelmasi ole esteenä papin viralle.

Niin kuin ei ole hyvässä hoidossa oleva bipolaarinen mielialahäiriö este muihinkaan töihin.

onko lopulta mikään sairaus este millekään työlle? Siis kun vaaditaan lääkärintodistus terveydentilasta, ennenkuin voi ottaa viran vastaan.