ekaluokkalainen tyttäreni kirjoitti rakkauskirjeen pojalle...

Ja hän suhtautui asiaan hiukan nolostuen, mutta EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA kertonut asiasta muille kuin äidilleen, joka NÄKI KIRJEEN. Minä luulen, ettei kukaan täysjärkinen ekaluokkalainen poika hiisku asiasta sanakaan, joten sen suhteen voit olla ihan rauhassa. Toisaalta oma poikani oli hyvin otettukin, ja kirje on tallessa edelleen. Välit tähän tyttöön ovat yhtä hyvät kuin ennenkin. Leikkivät salaa yhdessä.

"hei!

tässä kirjeessä kerron tunteistani. olet komea ja päättäväinen. minä rakastn sinua. mutta en tiedä rakastatko sinä minua. nyt kysn etä rakastatko sinä minua. vastaisitko tähän kirjeeseen. jos et vastaa ei haittaa. kiitos "

mitähän poika tuumaa?

ap

Voih, "komea ja päättäväinen". Sulla ap on onnekas tyttö kun tuommoisen miehen on löytänyt.. Moni vanhempikaan ei siinä onnistu =)

yhden "kasvonsa" menettäneen kanssa. Minulla on samanlaisia kokemuksia, että kaikki on sitten levitelty, tosin myös vanhempana kuin ekaluokkalaisena. :D Itse sain myös salaisen kirjeen ala-asteella, eikä tullut mieleenkään levitellä, tosin en vastannut tunteisiinkaan, niin tuli sitten hetken päästä "oot läski" -kuraa niskaan. Ei sekään kivaa ollut, huoh.

että miksi lapsia niin aikaisin rohkaistaan tuollaisiin ihastumis juttuihin. Varsinkin tyttöjen äideillä tuntuu olevan kiire saada tytölle ensimmäinen ihastus ja poikaystävä. Minä olen ainakin kumonnut lasteni ihastumis höpinät (joita oppivat tarhassa muilta lapsilta ja hoitajilta) että eihän se Ville sinun mikään poikaystävä ole kun ihan ystävä vain. Ystäviä on sinun ikäisilläsi vielä monia. Omat lapseni ovat ainakin ihan selvästi muuttaneet ajatustaan kun olen heille puhunut tuohon tyyliin, että kaikki ystävät, niin tytöt ja pojatkin ovat lapsille samanlaisia ystäviä. Joku voi toki olla paras ystävä, mutta ei mitään seurustelujuttuja vielä tuossa iässä tarvitse olla. Meillä se on toiminut hyvin. Piirrustuksia ja kirjeitäkin on pojille lähetetty, mutta ne ei ole olleet millään tavalla rakkaus aiheisia. Lapsillani on monta hyvää ystävää, niin tytöissä kuin pojissa ja ne ihastumis höpinät on jääneet.

Näihin voitte vanhemmat oikeasti itse vaikuttaa.

Te jotka suhtaudutte todella kielteisesti noihin ihastumisiin ja kerrotte sen vielä lapsellennekin, niin oletteko tulleet ajatelleksi, että tuollaisesta käytöksestä saatte lapsenne vaan vetäytymään niin, ettei taatusti kerro äidilleen enää tulevaisuudessa mitään vastaavista asioista!

Minä annan tyttäreni avoimesti kertoa kaikesta, kuuntelen häntä ja sitten tarpeen vaatiessa neuvon, mutta en missään tapauksessa lyttää hänen ihastumisiaa ja jankuta, että "tuon ikäisenä ei mitään ihastumisia, kavereita vaan". Oma äitini oli juurikin tuollainen kielteinen ja kas, minä teinkin sitten kaiken häneltä salassa! Avoi suhde kannattaa säilyttää!

Toki neuvoa saa, mutta ei kannata olla liian jyrkkä. :)

Ihana kirje!!!

Minusta voit jutella tytön kanssa ja kysyä, miltä hänestä tuntuisi, jos koko luokka saisi tietää asiasta. Sano, että sinusta tuollainen kirje on henkilökohtainen ja itse saajana pitäisit kirjeen sisällön omana tietonasi, mutta kaikki eivät ehkä toimi näin. On mahdollista, että poika kertoo asiasta kavereilleen tai näyttää kirjettä muille. Miltä tämä tytöstä tuntuisi?

Komea ja päättäväinen:)

[quote author="Vierailija" time="06.01.2013 klo 20:12"]omalle luokkatoverilleen. annako nyt tytön sitten antaa sen sille pojalle?

vai? joutuuko naurunalaiseksi?

auttakaa nyt joku? en muista itse noin pienenä "rakastuneeni"..

[/quote]

Minä ainakin rakastuin eka luokalla. Ja kirjoitinkin rakkauden kohteelleni kirjeen. Anna, minä ainakin olisin tykännyt huonoa how äiti olisi estänyt. Viatontahan se on tossa vaiheessa.