ärsyttävän pihi mieskaveri

Jälleen hieno esimerkki kuinka naiset kiinnittävät aivan suhteettomasti huomiota täysin toisarvoisiin asioihin. On vaikea kuvitella, että miesporukassa pohdittaisiin tällaisia.



Me elämme tasa-arvossa, ja feministit kiljuivat vuosikymmeniä halutessaan naisten olevan taloudellisesti riippumattomia miehistä. Nyt se on toteutunut, joten on aika ottaa vastuu. Tässä tapauksessa vastuu maksaa itse omat laskunsa, ja mies toki maksaa omansa kuten ennenkin.



Sukupuoleen katsomatta loisimista älköön hyväksyttäkö.

jos se pitää sinua pihinä, kun kotonasi ei tarjota ruokaa, aamiaista ja jääkaapissakn pelkkä valo? Ja miettii että hänpä ei noin pihiä muijaa ala ruokkimaan..

Oletko varma ettet itse ole pihi. Onpas mukava miehenkin olla yökylässä jos ei koskaan ole tarjolla aamupalaa, edes viikonloppuna.

Tapailen miestä, joka käy minun luona kylässä. Tai niin, että aina ollaan minun luona. Yleensä en tarjoa mitään kummempaa, mutta joskus olen tarjonnut suklaata tai viiniäkin ihan anteliaasti, jos itsellä on sattunut olemaan siinä niitä. Mies ei koskaan kuitenkaan tuo mitään itse tullessaan, eikä yleensä baarissakaan tarjoudu tarjoamaan mitään.

Minua on alkanut tällainen epämiesmäinen pihiys ärsyttää. En kuitenkaan haluaisi kokonaan lopettaa tapailua, koska muuten kiva ihminen ja viihdymme yhdessä. Onko siis parasta vaan etten tarjoa yhtikäs mitään. Minun mielestä kylääntulijan kuuluisi joskus tuoda jotain, vallankin kun itsekin joskus nauttii talon antimia. Toisaalta en viitsisi tällaisesta asiasta sanoa, ihmisen kuuluisi se muutenkin oppia.

Olisiko sitten sellainen pihiys hyväksyttyä naiselle?

Olen pitänyt omaa poikaystävääni pihinä, mutta hän sentään suhteen alussa minua liehitellssään tarjosi baarissa ja ravintolassa, ja pihiys kävi ilmi vasta myöhemmin :)



Tuo on ihan hyvä testi pyytää häntä tuomaan jotakin ja sitten katsoa miten suhtautuu. Jos teette vaikka ruokaa yhdessä, niin en kuitenkaan pyytäisi tuomaan viiniä koska se on mun mielestä vähän "ylimääräistä" vaikka aterialle kuuluukin, mutta sen voi hyvin jättää tuomatta eikä ateria mene pilalle ("ei mun tehnyt mieli viiniä", "olen autolla, niin ajattelin että juodaan vettä" tms.). Ennemminkin vaikka että pyydät tuomaan jotain tiettyjä ihan spesifejä ruoka-aineita, mutta kuitenkin sellaista mitä joka kaupasta voi saada. Ettei vaan voi keksiä mitään tekosyitä :) Jos tuntuu että se on kovin hankalaa, niin sitten heivaisin pihalle :)

Olette molemmat outoja.

Me ollaan mun tai miesystävän luona tilanteesta riippuen ja sanaton sopimus, joka toimii loistavasti on se että se jonka luona ollaan, hankkii sinne ruoka- ja aamiaistarpeita valmiiksi. Usein yhdessä suunnitellaan mitä kivaa kokataan tai voi tehdä ruuan valmiiksi jos toinen tulee myöhemmin.

Kumpikaan ei loisi toisen siivellä tai koe itseään hyväksikäytetyksi. Kokkaillaan yhdessä ja tehdään eväät töihin mukaan.

Normaalipainoisia ollaan ja molemmat halutaan syödä aamiaista ;)

Olisiko sitten sellainen pihiys hyväksyttyä naiselle?

En ole ap mutta ymmärrän tuon ajatuksen, mutta ei pihiys minusta ole naisellistakaan. Minusta sekä miesmäisyyteen että naisellisuuteen kuuluu se, että osaa tilanteen tullen nauttia elämästä. Itse naisena tarjoan miehelleni jos siltä tuntuu ja esim. juhlatilanteissa (jos on hänen synttärit, on saanut ylennyksen/palkankorotuksen/muuta hyvää töissä tms.) on itsestään selvää että tarjoan esim. ravintolassa. Vastavuoroisesti oletan että hänkin tarjoaa silloin tällöin, ja jos ei sitä tekisi niin pitäisin moukkamaisena, ja kyllä, jotenkin epämiehekkäänä käyttäytymisenä.

Psykoanalyytikko Kaj J. Davidkinin mukaan pihiys, kateus ja ahneus liittyvät toisiinsa. Kitsastelun taustalla on huono itsetunto, joka johtuu suurelta osin varhaislapsuuden traumaattisista kokemuksista. Lapsi on jäänyt vaikeiden tunteidensa kanssa liian yksin. "Pihi tuntee itsensä riittämättömäksi ja kadehtii toista, koska kokee tiedostamattaan, että toisen hyvä on hänen puutteensa. Tyydyttääkseen pohjatonta psyykkistä nälkäänsä pihi haalii itselleen monenlaista hyvää ja varjelee sitä vain itseään varten", Davidkin sanoo. Äärimmäinen nuukuus näkyy myös tunneasioissa. Turvattomaksi itsensä tunteva ihminen ei luota itseensä eikä muihin. Hän kitsastelee tunteissaan eikä ota huomioon toisen tarpeita ja tunteita – hänellä ei ole siihen varaa. Läheisyys ja sitoutuminen on vaikeaa, ja ihmisestä tulee eristäytynyt ja yksinäinen. Pitkälle mennyt pihiys on joskus suorastaan psyykkistä taistelua hengissä säilymisestä, suoja ahdistusta, ja avuttomuutta vastaan. Pihi näkee toisen ihmisen ahneena ja kateellisena, koska ei siedä nähdä näitä ominaisuuksia itsessään. "Epäluuloisen tunteen vallassa hän uskoo, että toinen varastaa hänen ajatuksensa ja omaisuutensa, sen pienenkin hyvän, joka hänellä on, ellei hän kaiken aikaa ole varuillaan", Davidkin sanoo. Jotkut ovat pihejä itseään kohtaan. Heidän on vaikea suoda nautintoa itselleen alituisten syyllisyydentunteidensa vuoksi.

Olipas aikamoista keittiöpsykologiaa, paksua huttua.

Tunnen monta "pihiä" ihmistä, jotka ovat muuten elämässään avoimia, tunteellisia, helliä ja avomielisiä. Kukaan heistä ei kärsi riittämättömyyden tunteesta.

Pihiys, saituus, ylisäästäväisyys ym. saattaa johtua monesta syystä. Usein syyt ovat aivan konkreettisia: rahaa ei ole, tai jos on, niin velkaa on niin paljon, että on pakko olla säästäväinen.

Tämä tilanne voi olla jo takanapäin, mutta monille pihiys "jää päälle": jos on elämänsä aikana joutunut _todella_ lujille, seuraa tätä kokemusta usein epärationaalinenkin pelko "puille paljaille" jäämisestä.

Näin ainakin minun suku- ja tuttavapiirissäni on käynyt monelle: sekä edellinen lama-aika että myöhempi ylivelkaantuminen, yllättävä työttömyys ja muut ongelmat taloudessa ovat olleet tällaisen käyttäytymisen taustalla usealla sukulaisellani. Esimerkiksi veljeni "pelästyi", jouduttuaan tilapäisesti edellisen laman aikana parikymppisenä yht'äkkiä taloudellisesti todella tiukkaan tilanteeseen muutaman vuoden ajaksi. Hän kuitenkin selvisi nopeasti, mutta tämä rankka kokemus jätti häneen pysyvät jäljet, ja sen jälkeen hän on ollut erittäin säästäväinen, jopa pihi, saita jne.

Se ei ole kuitenkaan vaikuttanut hänen tunne-elämäänsä, vaan hän on mielestäni iän myötä oppinut entistä enemmän arvostamaan läheisiä ihmissuhteita ja ottamaan huomioon kumppaninsa, läheisensä ja ystävänsä. On myös auttavainen ja tukee muita, jotka apua tarvitsevat, tekemällä esimerkiksi vapaaehtoista työtä vanhuksia auttamalla.

ja eihän halvin viini maksa kuin just muutaman euron.



Mielummin tosiaan käske tuomaan tiettyjä ruoka-aineita.

aamiastarjoulu toimii sillon kun ollaan vuoroin vieraissa mutta jos aina toisen luona, ei voi olettaa että toinen kustantaa kaikki aamiaiset... se on jo hyväksikäyttöä silloin. Moukkamaista olla tuomatta jotain mukanaan. Jos on aina yötä vaan toisen Luona. Voi ostaa vaikka viikon tarpeet yhdessä...

Ja jos näin on, ollaan jo aivan toisella tasolla.

Pummi käyttää häikäilemättä hyväkseen ja taitava osaa verhoilla käytöksensä hurmaavasti niin, ettei "uhri" ehdi tajuta mitä taas tapahtui.

Hän on ollut aina tuollainen...ikää jo paljon??

Minkä ikäisistä ihmisistä nyt on kyse ja kauanko olette seurustelleet? Miten tapasitte? Onko kummallakaan omistusasuntoa, minkälaiset työsuhteet?

ettei kotona ole koskaan ruokaa, ei syödä eikä tarjota aamupalaa, iltapalaa, ruokaa... Yleensä ihmiset ainakin jossain vaiheessa ovat nälkäisiä.



Itse tajoaisin tosiaan ruokaa, ja jossain vaiheessa sanoisin tyyliin "voisit tulla kaupan kautta, täältä puuttuu sitä tätä ja tuota."

joskus olen tarjonnut suklaata tai viiniäkin ihan anteliaasti

Menikö miehen syömiin suklaisiin 0,85€ ja viiniin 4,80€ vai jopa muutama euro enemmänkin? Laskeeko näitä oikeasti joku edes ajatuksen tasolla? Tai no, saattaahan joku pidemmän aikaa köyhyydessä elänyt niin tehdäkin, mutta tuskin se on niin yleistä, että normiksi pitäisi olettaa. Nälkävuosina asia saattoi ollakin eri.

Itsehän olen siinä mielessä pihi (mies), että ostan lähes aina sieltä mistä halvimmalla saa. Otan myös mäkkärissä ylijääneet paperit taskuun talteen tulevaa nenän niistämistä varten. Korjaan kaiken mieluummin itse, vaikka ei siinä aina tuntiansioille pääsisikään. Mutta saatan myös ostaa 300€ kameran veljelle lahjaksi hetken mielijohteesta ja 400€ puhelimen avokille, vaikkei olisi edes syntymäpäivä tai joulu.

Ei siis oikeastaan piheydestä ole kyse omalla kohdallani, vaan eräänlaisesta hyötysuhteesta rahankäytössä. Ns. piheyttä on todennäköisesti useampaakin laatua siis.

AP:n mainitsemassa tilanteessa en annettujen tietojen perusteella leimaisi pihiksi, en yhtään minkään asteen tai laadun. En itsekään pyytämättä veisi naiselleni viiniä tai kukkia, tosin sillä ei ole mitään tekemistä rahan kanssa sinänsä, en vain ole sellaista toivetta kuullut häneltä. Toki jos sellaisesta vartavasten olisi joskus maininnut ilahtuvansa, niin sitten toki veisin.

Kukaan ei kuitenkaan ole ajatuksenlukija, vaan tekee asiat kuten maailmansa itse hahmottaa, jolloin ei aina tule analysoineeksi naisen kulmakarvojen asennosta, että olisi varmaan jotain pitänyt tuoda, ja että nimenomaan viiniä/rahanarvoista, että nyt se luulee mua pihiksi, jos en ymmärrä antaa sille taskurahoja tai ostaa niillä jotain kiiltävää tai tuoksuvaa. En itse kaipaa keneltäkään tuliaisia, joten en osaa arvata, että joku muu jostain syystä kaipaisikin. Yllätyksiä sen sijaan kaipailisin, joten itse jemmailen naiseni takin taskuun suklaapatukoita tai kahvipurkkiin sydänkarkkeja.

Luulen, ettei AP:n mieskään yksinkertaisesti havainnoi maailmaa AP:n kaltaisesti, eikä ymmärrä, että AP kaipaa jonkinlaista epäpiheyden osoitusta.

Kyse onkin siitä että jos jatkuvasti punkkaa toisen kotona ja syö siellä,olisi kohteliasta tuoda jotain evästä EIKÄ OLETTAA vaan toisen ruokkivan. Ihan tämmönen normaali huomaavaisuus pitäisi olla kaikille sisäänrakennettu asia. Ei tietenkään niin että jos joskus on,mutta jos pääsääntöisesti niin kyllä se melko kummallisen vaikutelman toisesta antaa jos ei edes kysy VOIKO TUODA JOTAIN?

Ihan tämmönen normaali huomaavaisuus pitäisi olla kaikille sisäänrakennettu asia.

AP:n aloitusviestin lähinnä luin, josta saa käsityksen, ettei heppu kovin usein paikalla syö. ("kun itsekin joskus nauttii talon antimia"). Myöhemmistä viesteistä käy näköjään ilmi, että useamminkin pöpertää.

Huomaavaisuus on kuitenkin eri asia kuin piheys ja paljon helpompi korjata kuin piheys. Eli AP:n varmaankin kannattaisi mainita, että "jätkä syö mut perikaatoon tällä menolla, et haluais välillä hankkia safkoja?"

Itse en ihan hirveästi välittäisi, jos nainen söisi luonani joka päivä ilman rahallista osallistumista, eikä sitä rahanmenoa hirveästi vähentäisi joku satunnainen viinipullo tai edes kokonainen ruokakassi. Mutta jos minimipalkalla eläisi, niin täytyisi ne pelisäännöt jossain välissä sopia, jos yhdessä asutaan ja samaa ruokaa syödään joka päivä.

Oletko varma ettet itse ole pihi. Onpas mukava miehenkin olla yökylässä jos ei koskaan ole tarjolla aamupalaa, edes viikonloppuna.

Kuka syö edes aamupalaa? En tunne ketään!

Onpas sinulla pieni tuttavapiiri.

"Yleensä en tarjoa mitään kummempaa, mutta joskus olen tarjonnut suklaata tai viiniäkin ihan anteliaasti, jos itsellä on sattunut olemaan siinä niitä."



Se, että kokee mainitsemisen arvoiseksi sen, että on JOSKUS on tarjonnut SUKLAATA ihan anteliaasti - ei hyvää päivää! Kuinka pihi voi ihminen olla!



Olette ehkä kumpikin samalla tavoin hieman kitsaita ihmisiä - tällainen vaikutelma syntyi.