Täällä sanotaan usein naisia marttyyreiksi.

Kun mun käsitys marttyyriäidistä on just se, että se tekee yksin kaikki hammasta purren ja vähän vaan v-ttuilee ja mulkoilee miehen suuntaan.

Välillä kauniisti pyytämällä ja välillä nalkuttamalla. Ikävä ilmapiirihän siitä tulee, mutta musta on vaan törkeetä, että joku luistaa yhteisistä hommista. Ukkoa kiinnostaa vaan tv:n katselu. Tällaisissa tilanteissa täällä naiset aina leimataan marttyyreiksi. En vaan suostu ilolla tekemään kaikkea yksin ja siitä sitten tulee sitä riitaa. Huoh...

ap

Kun mun käsitys marttyyriäidistä on just se, että se tekee yksin kaikki hammasta purren ja vähän vaan v-ttuilee ja mulkoilee miehen suuntaan.

että just: "no täytyy mun sit tehdä kaikki yksin ku ketään täällä ei kiinnosta"

Oikea toimintatapa on temperamentin mukaan joko: a) "PERSEET YLÖS PENKEISTÖ NIIN KU OLIS JO JA IMURI KÄTEEN, LAUTASET+ PYYKIT KONEESEEN!!!"

tai b) "Olen kyllästynyt siihen, että joudun tekemään kaiken yksin. Tästä lähtien en enää suostu siihen. Muiden kuuluu tehdä osansa ja aion pitää huolen, ettei minua kohdella enää tässä taloudessa minään palvelijana"

Että tekee ja tekee ja tekee, siivoaa kaapitkin jouluksi, ja sitten vetää itkupotkuraivarit kun kukaan ei arvosta!

Olen kotona lapsien kanssa. Teen kotitöitä niihin on pääosin 4 syytä ja näin ne kuuluu.



1) Olen pois työelämästä ja mies on siellä.

2) Olen kotona joten miten käytän aikani, minulla on 8 h enempi aikaa kotona kuin miehelläni.

3) Jos siivoan pitkin päivää, se ei ole raskasta koneet tekee miltei kaiken siivoamisen ja pesemisen ja lapset auttaa paljon. Alle vuoden ikäinenkin nostaa leluja lelukoppaan ja kun oppii kävelemään niin kantaa vaippoja roskiin. Puhumattakaan mitä isompi osaa.

4) Kun siivoilen päivällä, on meillä illalla omaa aikaa. Ei tartte kenenkään skitsota kun toinen vaan on. Itseäni lähinnä ihmettelee teidän toiminta -tai siis lähinnä sen puute- ettekö te muuta tee kuin tappele kuka nostaa tiskit koneeseen ja kenen perä on sohvassa? Huomenna lähtekää lapsienne kanssa ulos. :( No, niin me ainakin tehdään. Ja mies siinä samalla heittää kuusen ulos ja minä imuroin neulaset. Yhteistyötä!



Mutta vähän hei armoa sinne joka käy töissä. Jos olet itsekin työelämässä mukana niin olisi keskustelun paikka. Tai mies voisi kuitata "osuutensa" hakemalla lapset ja käy kaupassa?

Pitäähän sitä arvostaa. Kaikkea pitää.

Kyllä minä ainakin arvostan jos ukko siivoisi komerot. :)



Mutta jos on pitkään kotona niin alkaa elämä muuttua pieneksi ja voi alkaa vertaamaan omaa tekemistä vähemmän arvokkaaksi. Siitä se lähtee "ettei kukaan arvosta" jos ei itse itseään arvosta!

Koska se tarkoittaa että ei saa sanallista arvostamista, kehuja ja kommentteja vaikka miten tekee. Se oma toiminta alkaa kääntymään itseään vastaan.

Ja tottakai toinen saattaa aina pitää kumppaniaan itsestäänselvänä mutta se ei liity tähän kotiäidin kunnioittamiseen.

Koska ei sitäkään huudella, miten mies ei arvosta että käyt työssä ja hoidat perheen ja työn.



Jos alkaa riehumaan kunnioittamisen puutteesta niin se on ihmisen omassa päässä, tai toinen töistä tullessaan sanoo miten huonosti olet viikannut pyykit kaappiin.



6

Kyllä minä pistän porukan hommiin, mutta on se kyllä niin pirun rasittavaa olla aina komentamassa ja nalkuttamassa kun mitään ei muuten tapahdu. Ja samalla kyllä tunnen itseni marttyyriksikin kun teen niin paljon enemmän kuin mies. Pakotan miehen tekemään jotain, mutta eihän se riitä. Jos ukko imuroi niin eihän se ole mitään verrattuna siihen, että minä siivoan muuten, puunaan vessat ja pesen aamusta iltaan pyykkiä jne. Pitäis kai vaan oppia olemaan onnellinen edes siitä vähästä mitä saan mieheni tekemään.

Käyn itse myös töissä. Työpäivien jälkeen koitan harrastaa liikuntaa kolme kertaa viikossa, jotta en painaisi sataa kiloa (mitä kohti olen kovaa vauhtia menossa), kuskaan lapsia harrastuksiin, teen tokaluokkalaisen kanssa läksyjä (lähes joka päivä)jne. Viikonloput eivät ole lepoa vaan ainaista pyykinpesua ja siivousta...

Kiitos kun saan valittaa :)

ap

ps. nauti sinä kotiäiti noista vuosista, niin minkäkin tein. Arki koittaa silloin kun menet töihin.

Että tekee ja tekee ja tekee, siivoaa kaapitkin jouluksi, ja sitten vetää itkupotkuraivarit kun kukaan ei arvosta!

(oletuksena että jonkun se täytyisi kuitenkin tehdä) niin se ei ole ok?

Mut entäpä jos mies menee OMA-ALOITTEISESTI (UUH!!!) siivoamaan sen kaapin.... !!! Silloin naisella onkin unelmamies, joka hipoo suorastaan täydellisyyttä.

Miksi näin?

Eikä muutenkaan kulkea hammasharjan kanssa harjaamassa jalkalistoja puhtaaksi ja mitä kaikkea nyt voikaan keksiä, että siivoaminen menee mahdollisimman överiksi.



Komeuden kruunasi joka joulunalusviikko äidin uikutus siitä, että hän lähtee valmistelemaan avustusjärjestön köyhien joulua kun kukaan ei kotona arvosta!



Se olisi ollut suorastaan täydellinen joulu, jos marttyyrikuningattaremme kerrankin olisi mennyt...

Ei, kyllä tämä on minun arkea, olen kotona ja tämä on minun valintaa olla kotona lapsien kanssa. Mutta meidän arkea näin.



Olen joskus käynyt perheellisenä työssä ja taas onni olla kotona mutta arkea tämäkin.



6

joita tekee, ei siksi, että mies (tai kukaan muukaan perheenjäsen) niitä arvostaisi. Ja tämän vuoksi nainen vaatii arvostusta tekemistään asioista myös muilta ja arvostaisi suuresti sitä, jos mieskin niitä tekisi.

No, mies arvostaa erilaisia asioita, ja kenties tekeekin niitä, mutta sitähän ei nainen huomaa, koska arvostaa itse vain omia asioitaan. Ja sittenhän se on soppa valmis. Kun suuremman arvostuksen perhepiirissä ansaitsisi aina vain ne naisen tekemät (ja arvostamat) asiat. Get it?

Että tekee ja tekee ja tekee, siivoaa kaapitkin jouluksi, ja sitten vetää itkupotkuraivarit kun kukaan ei arvosta!

(oletuksena että jonkun se täytyisi kuitenkin tehdä) niin se ei ole ok?

Mut entäpä jos mies menee OMA-ALOITTEISESTI (UUH!!!) siivoamaan sen kaapin.... !!! Silloin naisella onkin unelmamies, joka hipoo suorastaan täydellisyyttä.

Miksi näin?

Minä en tarvitse arvostusta niinkään (olisi sekin toki kiva) vaan OSALLISTUMISTA!

Eikä meillä kukaan siivoa kaappeja jouluksi! Tässä ei ole nyt kyse mistään suursiivouksesta vaan ihan tavallisesta arjesta.

ap