Minkälainen ihminen kelpuuttaa puolisokseen vain tietyn koulutustason omaavan?

Itse olen naimisissa huomattavasti huonommin koulutetun kanssa, ja kyllä sitä yleissivistyksen puutetta on välillä aika vaikea kestää.

En ole ikinä ymmärtänyt miksi joillekin toisen ihmisen koulutus on itseisarvo.

mutta kummasti ne vahemmankoulutetut karsiutuivat jo kattelyssa.

Mä olen aika tavalla tuota mieltä. Syitä siihen on varmaan kolme.



Ensinnäkin katson, että jokainen mies haluaa, että nainen katsoo häntä ihaillen ja jotta voin katsoa miestäni ihaillen, niin hänen tulee olla älykäs.



Sitten jos mies on älykäs, niin katson, että jokaisella on nykySuomessa mahdollisuus opiskella haluamaansa ammattiin, koska täällä saa ilmaisen koulutuksen ja ei tarvitse esim. perheen köyhyyden takia jättää opiskelematta.



Kolmas syy on se, että mielestäni opinnot vaativat tiettyä sinnikkyyttä. Jos saa suoritettua esimerkiksi akateemisen loppututkinnon, niin sen eteen on joutunut tavallaan ottamaan itseään niskasta kiinni töiden tekemisessä muutaman kerran, koska kukaanhan ei tuolla yliopistolla kyllä perään katso, jos opinnot eivät etene. Arvostaan ihmisissä sitä, että jos he jonkun aloittavat, niin että saavat sen nyt loppuunkin. En nyt tässä yhteydessä tarkoita villapaitaa tai vaikka harrasteauton kokoamista vaan tämmöisiä itsensä kehittämistä ja tutkinnon suorittamista.



Niin ja mainittakoon, että tämmöisiä piirteitä en vaadi esim. ystäviltäni. Ystäväni hyväksyn taatusti juuri sellaisena kuin he ovat koulutustasoon katsomatta. Puoliso on kuitenkin jollain tapaa erilainen tässä kategoriassa. Ei minun ystävien tarvitse olla samalla tavalla esimerkiksi sinnikkäitä, että hyväksyn heidät ystävikseni.



Varsinainen kysymys on siis varmaan vastaamatta, että minkälainen ihminen minä sitten olen. Varmaan vaativa puolisoani kohtaan. Tietoinen siitä, että mikä minut tekee onnelliseksi ja että miten minun tyytyväisyyteni taas vaikuttaa siihen, että minkälaiseksi mies kokee olonsa minun kanssani.



Niin ja mainitaan tässä yhteydessä vielä, että jos eläisi vanhanaikaisessa Suomessa tai vaikka jossain muussa maassa, jossa koulutus ei olisi ilmaista, niin ehkä se koulutus ja vaatimukseni miestäni kohtaan eivät olisi niin suurella korrelaatiolla.

Itse olen naimisissa huomattavasti huonommin koulutetun kanssa, ja kyllä sitä yleissivistyksen puutetta on välillä aika vaikea kestää.

Kyllä sitä usein ihan eri aaltopituuksilla miehen kanssa liikutaaan. Vaikea välillä kunnioittaa omaa puolisioon.

No mitäs läksin. Onneksi sitä älyllistä seuraa löytyy muualta.

Saahan sitä ihmisellä muutenkin kriteerejä olla puolisolle, joillakin ne voivat olla niin tiukkoja, että hyviä tyyppejä karsiutuu sen takia.



Oma miehenikään ei muuten ole tutkintoaan suorittanut, ja kyllä tietty sinnikkyyden puute ja kyvyttömyys hoitaa ikäviäkin velvollisuuksia suhteessamme näkyy. Mies oli katsottuna jo ennen kuin keskeytti opintonsa, mutta minulle nyt sattuu olemaan tärkeää, että mies on älykäs, keskustelutaitoinen ja tiedonhaluinen. Joo joo, voi näitä olla duunareissakin, mutta suuremmalla todennäköisyydellä korkeammin koulutetuilla.

miehelläni on tunneälyä. En enää jaksa niitä, jotka ovat vain akateemisesti koulutettuja mutta eivät ymmärrä arkielämästä ja tunne-elämästä yhtään mitään.

mun exä 0n 37v. suoritti akateemisen loppututkinnon,. mutta mikään työ ei ole toistaiseksi kelvannut. ainakaan sellainen työ, jossa joutuisi "likaamaan kätensä". ei ole juurikaan töitä 15 vuoden aikana tehnyt, mutta ei tarviikaan, kun aina joku muu on elättänyt. no, onnex on exä . ikävää vaan, että kaiken keskeyttänyt armeijasta lähtien.

miehelläni on tunneälyä. En enää jaksa niitä, jotka ovat vain akateemisesti koulutettuja mutta eivät ymmärrä arkielämästä ja tunne-elämästä yhtään mitään.

Tämäkin on totta, mutta akateeminen koulutus ei poista ymmärrystä arkielämästä ja tunne-elämästä eikä kouluttautumatta jättäminen / heikompi koulutus lisää ymmärrystä arkielämästä ja tunne-elämästä.

Minullakin on toive, että puoliso

- pystyisi keskutelemaan kanssani monista asioista

- osaa perustella omat näkemyksensä

- pystyy elättämään itsensä (minäkin vastaan tästä omalta osaltani, perusduunarin tulot riittävät mieheltä)

- ymmärtää (vaikka ei itse harrastaisikaan samaa) harrastuksiani kuten lukemista, muidenkin kuin Hollywood-elokuvien katsomista, teatterissa, museoissa ja taidenäyttelyissä käymistä

- suhtautuu myönteisesti koulutukseen

- ei halveksi minun humanistista koulutustani tai työtä jota teen



Näitä toivomuksia eivät kaikki akateemiset täytä, toisaalta en ole tavannut kouluttamatonta, joka täyttäisi. Kouluttautunut ihminen todennäköisemmin sopii näihin spekseihin. Lisäksi on niitä ehdottomia vaatimuksia, joista ei jousteta.

ole tae mistään.

pääasia, että on nyt toivottavasti edes joku ammatti :D Exä kävi peruskoulun, meni kymppiluokalle, lopetti kesken ja teki hanttihommia. Jätinpäs tuon sitten, kun perhe ei kiinnostanut, mutta alko ja naiset kiinnosti. Nykyinen mies on käynyt peruskoulun jälkeen amiksen, saanut ammatin. Hän haluaa elättää perheensä ja jää meiltä rahaakin säästöön. Enkä vaihtaisi miestäni kehenkään, vaikka olisi kuinka korkeastikoulutettu! Oma mieheni on ihana, huomioiva, romanttinen, herkkä, hellä, rakastava ja vaikka mitä muuta, noita harvoin saa edes koulutuksella :)

vaikea ymmärtää miksi koulutettu nainen ei löydä miestä muka siksi että koulutettuja miehiä on niin vähän. Sietää sitten ollakin yksin jos se on tittelistä kiinni.



Itse olen korkeakoulutettu ja naimisissa korkeakoulutetun kanssa. Koulutus ei meitä yhdistänyt.



Meillä on samanlainen huumorintaju, mutta niin mulla on monen muunkin kanssa kouluista huolimatta.



Minulla ei ihmeemmin ole sivistystä esim yleistietoni on aika heikko, miehelläni todella hyvä. Ei ole häntä haitannut. Ja siis eikö matalammin koulutettu osaa perustella mielipidettään? Ihanko totta?

Peruskoulu olisi hyvä olla suoritettuna ja sit sen verran jotain muuta koulutusta, että on ammatti. Itse olen filosofian tohtori, naimisissa oppisopimuksella ammatin hankkineen kanssa. Onnellisesti ja pitkään.



Jos peruskoulu on jäänyt kesken eikä myöhemminkään ole sitä täydentänyt, se on jo huono merkki.

Ja siis eikö matalammin koulutettu osaa perustella mielipidettään? Ihanko totta?

Mielipiteitään osaavat perustella monenlaiset ihmiset. Puhun nyt todennäköisyyksistä. Eri ammatteihinkin hakeutuu hieman erityyppisiä ihmisiä kuin toisiin. Ehdottomasti arvostan kaikkea työntekoa ja kaikkia ammatteja. Tunnen mm. pari mukavaa rekkakuskia, joiden kanssa on hauskaa viettää aikaa ja jutella niitä näitä, mutta arvomaailma on todella erilainen. Eivät hekään haluaisi mitään "humanistihörhöä" kumppaniksi.

Ihmistyyppinä sellainen tavanomainen diplomi-insinööri ei myöskään kiinnosta. Ihmiset nyt vain arvostavat eri asioita. Esimerkiksi minulle tai miehelleni ei ole millään tavalla tärkeää, että puoliso on käsistään kätevä. Kuitenkin sattumalta molemmat olemme.

Vaikka sen takia, että lapset ottaa mallia vanhemmistaan, mieti sitä sitten....

Tarkoitatko, että ellei molemmilla vanhemmilla ole akateemista loppututkintoa, ei lapsikaan sellaista hanki? Tai että akateemisen perheen lapsesta ei voi tulla koulupudokasta? Että duunariperheen lapsesta tulee automaattisesti työläinen ja opisto/amk-tason vanhempien lapsesta keskitason toimihenkilö? Vai vain hieman suurempaa tilastollista todennäköisyyttä, että näin käy?

Akateeminen loppututkinto ei todellakaan ole tae mistään.

Jonkinlaisesta pitkäjänteisyydestä ja keskivertokyvystä omaksua tietoa se uuden rakenteen mukaisen tutkinnon suorittaneiden kohdalla kertoo, "vanhoina hyvinä aikoina" valmistuneista tai opiskelunsa aloittaneista ei siitäkään.

Muuten akateemisuus ei ole mikään tae sivistyneisyydestä tai etenkään älystä. Kuka tahansa juuri ja juuri normaalille IQ-tasolle yltävä voi lukea itsensä vaikka tohtoriksi. Yliopiston käyneellä saattaa myös olla - ja monesti onkin - todella suppea yleistietämys oman erityisalansa ulkopuolisista asioista ja ns. common sense täysin kateissa.

Minullakin on toive, että puoliso

- pystyisi keskutelemaan kanssani monista asioista

- osaa perustella omat näkemyksensä

- pystyy elättämään itsensä (minäkin vastaan tästä omalta osaltani, perusduunarin tulot riittävät mieheltä)

- ymmärtää (vaikka ei itse harrastaisikaan samaa) harrastuksiani kuten lukemista, muidenkin kuin Hollywood-elokuvien katsomista, teatterissa, museoissa ja taidenäyttelyissä käymistä

- suhtautuu myönteisesti koulutukseen

- ei halveksi minun humanistista koulutustani tai työtä jota teen

Näitä toivomuksia eivät kaikki akateemiset täytä, toisaalta en ole tavannut kouluttamatonta, joka täyttäisi. Kouluttautunut ihminen todennäköisemmin sopii näihin spekseihin. Lisäksi on niitä ehdottomia vaatimuksia, joista ei jousteta.

Mies on ylioppilas, opintonsa keskeyttänyt hanttihommissa oleva konttoriduunari, mutta täyttää nämä ehdot. Mulle on tärkeää tiedonjano, aikansa seuraaminen, yleissivistys ja keskustelutaito, ei varsinainen koulutus.

on älykkyyden ja yleissivistyksen tae?



Tyhmä jokatapauksessa jos noin ajattelee.

Pitää osoittaa paperilla, että muulla olemuksella että on kykeneväinen elättämään itsensä ja mahdolliset jälkeläiset. Kaikenlainen siipeily ja vätystely puistattaa, kun tosiaan on mahdollisuus kouluttautua niin pitkälle kuin pää kestää.

Pitää osoittaa paperilla, että muulla olemuksella että on kykeneväinen elättämään itsensä ja mahdolliset jälkeläiset. Kaikenlainen siipeily ja vätystely puistattaa, kun tosiaan on mahdollisuus kouluttautua niin pitkälle kuin pää kestää.

Korkeasti koulutettuko ei voi olla työtön tai huonopalkkainen? Täysin kouluja käymätön ei voi tienata hyvin? Tervetuloa sieltä 1900-luvulta nykypäivään.