Kaksi lasta, ikäeroa 8 vuotta?? Onko täällä ketään

ja ihan sopiva, olin kotona vauvan kanssa kun esikoinen eka-tokaluokkalainen ja se oli oikein hyvä asia. Esikonen tykkäsi hoitaa vauvaa, opetteli vaihtamaan vaipat ja antamaan pulloa ja mielellään osallistui vauvan hoitoon koko ajan. Nyt ovat sydänystäviä, vauva jo 8 v ja esikoinen kohta 17 v. Ikäero tuli luonnostaan, aikaisemmin vaan ei onnistunut (mulla vaikea endometrioosi).

minulla on 8 vuotta ikäeroa nuorempaan siskooni. Mulla myös vanhempi sisko, joten tämä nuorin on ihan perinteinen iltatähti. Sama isä meillä kaikilla on.



Itse tykkäsin, oli kiva hoivailla vauvaa ja että äiti oli kotona. Itse olin siskon syntyessä tokaluokkalainen. En muista tunteneeni mustasukkaisuutta. Sisko oli pitkään perheessä se "vauva", eli perinteinen paapottu kuopus ;)



Äitini jaksoi kertomansa mukaan ihan hyvin, tai siis ei ole ainakaan maininnut mitään negatiivista. On muutenkin energinen ihminen ja tykkää lapsista. Siskon saadessaan oli 40v.



Siitä vaan ap, jos tällaista suunnittelet!

Mulla on myös kokemusta nimenomaan sisaruksena, samoin miehelläni. Minulla ja nuorimmalla sisaruksellani on siis 8 vuotta ikäeroa, ihan perinteinen iltatähti kuvio kolmilapsisessa perheessä. Minusta oli ihana opetella vauvanhoitoa ja olemme edelleen todella läheisiä sisaruksen kanssa. Äitini jaksoi hyvin ja jotenkin tuntuu että hän oli paljon rennompi kuin silloin kun olin itse ihan pieni. Pelattiin paljon yhdessä yms.



Miehelläni on myös kahdeksan vuotta nuorempi sisarus, heitä on siis kaksi lasta. Hänen äitinsä taas oli iän myötä tullut erittäin varovaiseksi, ylisuojelevaksi. Pienempänä mieheni oli saanut kokeilla eri urheilulajeja, mutta sisaruksen kasvaessa ne kiellettiin molemmilta. Mies oli siinä vaiheessa jo varhaisteini ja kyllähän tuo koville otti ettäesim. skeittaus kiellettiin kokonaan. Sisarukselle passattiin valmiiksi ihan kaikki, ettei vaan satu mitään. Mieheni on ollut erittäin tarkka että meidän lapsillemme ei tule liian pitkiä ikäeroja. Hän siis koki että äitinsä stressaantui ja väsyi toisen lapsen myötä ja se heijastui koko perheen hyvinvointiin.

Olin 24 v. kun sain esikoisen. Mieheni 32 v. Mieheni oli tyytyväinen yhteen lapseen. Hänellä ei kuulemma ollut aikaa tarpeeksi yhteen lapseen, miten sitten kahteen.

Lopulta kävi onnellisesti niin, että keskeytetty yhdyntä ei toiminut ehkäisynä. Olin 32 v. ja mieheni täytti 40 v.

Minä jaksoin vauvan kanssa hyvin. Hän oli helppo. Ei turhia itkuja ja nukkui hyvin. En ole kummankaan kanssa joutunut valvomaan.

Esikoinen oli innoissaan vauvasta ja on edelleen innoissaan pikku sisaruksesta viiden vuoden jälkeenkin. He ovat läheisiä. Kumpikin tyttöjä.

aiemmin ei vain onnistuttu saamaan toista. Jännittää oman jaksamisen puolesta ja se miten esikoinen reagoi, kun on saanut niin paljon huomiota koko elämänsä tähän asti.

ikäeroa isoveljeeni (joka on tosin velipuoli). Ollaan läheisiä.