Onko vanhanaikaista pantata vauvan nimeä ristiäisiin/nimiäisiin asti?
Kun olette päättäneet vauvan nimen, kerrotteko sen heti kaikille? Jos ette, niin miksi ette? Meidän vauva on pian syntymässä ja tässä mietin, onko tämä nimenpanttaamistraditio enää vallalla.
Kommentit (24)
Ihan siksi, koska haluttiin pitää nimi salaisuutena h-hetkeen asti. Ekan nimen kertominen opetti. Tää on sarjassa sukulainen vei lapsemme nime. Ja sekin seikka, että jos nimi olisikin ollut jotain muuta.
Ja onhan se hauskaa kuulostella mitä muut arvuuttelee.
Itse asun Euroopan maassa, jossa nimi on oltava 3 päivää syntymästä. Synnärille tultaessa annetaan lomake, johon täydennetään lapselle tuleva nimi. Tosiaan viimeistään kolme päivää syntymästä se on pakko kertoa. Mielestäni tämä on ihan oikein. Vauva on heti henkilö, ihan oma persoonansa, joka ansaitsee tulla kutsutuksi omalla nimellään.
Mutta kun lapsi syntyi, nimi tuntui väärältä. Ei sitä voi tietää etukäteen mikä nimi vastasyntyneelle sopii. Meillä ei kolme päivää riittänyt sen oikean nimen löytämiseen. Sitten kun nimi keksittiin, sitä ei pantattu, vaan nimeä käytettiin ihan avoimesti. Lasta ei kastettu eikä mitään erityisiä nimiäisiäkään vietetty. Nimipäivä sattui niin sopivasti siihen noin 2kk ikään, että päätettiin esitellä tuore tulokas suvulle vähän laajemmalla sakilla vietetyillä nimipäivillä. Nimi selvisi kaikille lopuillekin viimeistään siinä vaiheessa, kun saivat kutsun lapsen ensimmäisille nimipäiville.
ollaan kerrottu vasta ristiäisissä, siskollani on ollut vähän vihiä nimistä. Nimen päättämiseenkin meni luonnollisesti oma aikansa mutta halusin myös vältää anoppin päivittelyä " tuollaisen nimenkö meinaatte antaa?". Miehen veljelle on juuri vauva tulossa, nimi on julkistettu aikoja sitten ja taas viime viikolla sai kuulla anopin ihmettelyä että miksi lapselle on tulossa ruotsalainen nimi (äidin äidinkieli on ruotsi...)! Meidän lapsilla on varsin eksoottiset nimet, mutta niistä ei ole kuulunut mitään negatiivista kommenttia anopin taholta...
Ilmeisesti vain Islannissa on samanlainen laki, että nimeä ei tarvitse antaa kahteen pitkään kuukauteen. Juontanee juurensa ajalta, jolloin oli kiertävät papit ja kesti aikansa, ennen kuin pappi saatiin paikalle peräkyliin. Ja sen myötä juuri tämä nimen panttaaminen, ettei paholainen lasta saisi kutsuttua.
Itse asun Euroopan maassa, jossa nimi on oltava 3 päivää syntymästä. Synnärille tultaessa annetaan lomake, johon täydennetään lapselle tuleva nimi. Tosiaan viimeistään kolme päivää syntymästä se on pakko kertoa. Mielestäni tämä on ihan oikein. Vauva on heti henkilö, ihan oma persoonansa, joka ansaitsee tulla kutsutuksi omalla nimellään. Musta oli kiva saada onnitteluja lapselle hänen omalla nimellään, lääkärit ja hoitajat puhuivat vauvasta oikealla nimellä jne. Olisimme myös kertoneet lastemme nimet heti, mikäli olisimme asuneet Suomessa.
Kyllä se nimi yleensä tulee yllätyksenä ainakin suurimmalle osalle vieraita. Mäkin olen aina muutamalta kysynyt mielipidettä (siskoiltani sillä he kyllä sanovat oikean mielipiteen), tosin heillekään en ole sanonut nimeä/nimiehdotuksia varmaksi vaan hekin ovat saaneet varmuuden vasta tilaisuudessa.
koska kuvittelee, että nimi "annetaan" kastetilaisuudessa.
Oikeastihan nimi annetaan silloin, kun vanhemmat tekevät siitä päätöksen. Kasteen antaminen lapselle on ihan eri asia.
Meillä lapsilla on ollut nimet valmiina ja ne kerrottiin kaikille heti lasten synnyttyä. Kivempi kutsua lasta oikealla nimellä heti, onhan hän oma persoonansa heti alusta lähtien.
Ilmeisesti vain Islannissa on samanlainen laki, että nimeä ei tarvitse antaa kahteen pitkään kuukauteen. Juontanee juurensa ajalta, jolloin oli kiertävät papit ja kesti aikansa, ennen kuin pappi saatiin paikalle peräkyliin. Ja sen myötä juuri tämä nimen panttaaminen, ettei paholainen lasta saisi kutsuttua. Itse asun Euroopan maassa, jossa nimi on oltava 3 päivää syntymästä. Synnärille tultaessa annetaan lomake, johon täydennetään lapselle tuleva nimi. Tosiaan viimeistään kolme päivää syntymästä se on pakko kertoa. Mielestäni tämä on ihan oikein. Vauva on heti henkilö, ihan oma persoonansa, joka ansaitsee tulla kutsutuksi omalla nimellään. Musta oli kiva saada onnitteluja lapselle hänen omalla nimellään, lääkärit ja hoitajat puhuivat vauvasta oikealla nimellä jne. Olisimme myös kertoneet lastemme nimet heti, mikäli olisimme asuneet Suomessa.
Me kutsuimme lapsia nimillään syntymästä lähtien ja kerroimme nimet myös esim. neuvolassa ja lääkärissä. Synnärillä tai lääkärin vastaanotolla eivät kuitenkaan kertaakaan kutsuneet lasta nimeltä vaan "vauvaksi", kun ei ole vielä virallista. Neuvolantäti taisi kutsua jo nimellä.
Ihan siksi, koska haluttiin pitää nimi salaisuutena h-hetkeen asti. Ekan nimen kertominen opetti. Tää on sarjassa sukulainen vei lapsemme nime. Ja sekin seikka, että jos nimi olisikin ollut jotain muuta.
Ja onhan se hauskaa kuulostella mitä muut arvuuttelee.
Onko niillä nimillä jokin tietty kiintiö, kuinka monta saman nimisiä voi olla?
Minä en antaisi moisen itseäni häiritä.
Siskoni on tyyppiesimerkki. Minä olen saanut kolme lastani ennen häntä. Hän olisi halunnut antaa tytölleen toiseksi nimeksi Helena (äidin toinen nimi). Minä ehdin antaa sen kolmannen lapseni kolmanneksi nimeksi. Hän joutui sitten muuttamaan oman lapsensa toisen nimen muotoon Helen, kun ei voinut antaa samaa nimeä. OMG.
Mies on niin taikauskoinen, tuo kuulemma huonoa onnea jos nimen ottaa käyttöön ennen sen siunaamista.
Minä en halunnut kertoa siksi koska kahdella ystävälläni oli omien lastensa ristiäiset hiukan aikaisemmin kuin meillä, ja meillä on tosi samanlainen nimimaku. Toinen suoraan jopa ilmoitti, että jos vain kuulee kauniin osuvan nimen, niin ihan sama vaikka se olisi jo jollain tutulla.
mutta mielipidettä kannattaa kysyä ainakin muutamalta ihmiseltä. Varsinkin jos eksoottisempaa nimeä suunnittelet.
Me emme ole koskaan kertoneet etukäteen. En tiedä miksi, mutta ei vain ole tullut kerrottua.
etunimi heti kun se keksittiin. Toiset nimet paljastettiin nimiäisissä, se oli tavallaan yksi ohjelmanumero.
Mä en näe mitään syytä pantata, paitsi tietysti sen, että nimestä ei ole vielä varma. Mulle tulee aina näiden panttaajien kohdalla mieleen, että kuvittelevatko he, että muita kiinnostaa se nimi niin kauheasti...
etenkin kun nimet ovat nykyään tyyliin Amalia-Camalia Cassandra-Kissanminttu mistä kukaan ei kastehetkellä saa selvää.
Nimeä ei anneta kasteessa vaan kasteessa lapsi kutsutaan nimeltä seurakunnan jäseneksi. Lapsen nimen jännääminen pilaa tämän tilaisuuden varsinaisen tarkoituksen kaikilta vierailta.
Se, miksi nimi on aikanaan oltu kertomatta, juontaa siihen, että aikoinaan uskottiin paholaisen voivan kutsua lapsen luokseen jos tiesi tämän nimen. Siksei nimeä voitu ääneen sanoa ennen kuin lapsi oli suojaksi kastettu.
Uskotko sinä moiseen?
Mutta monet panttailevatkin vielä. Molemmat tavat ovat yhä käytössä. Tee vain niin kuin hyvältä tuntuu juuri teidän perheelle.
Me ilmoitettiin heti syntymän jälkeen että "tänään on klo 9 syntynyt Niko Petteri, 4kg, 54cm"
Ja moni odottaa nimiäisiin/ristiäisiin. Tee niin kuin hyvältä tuntuu. Onnea viime metreile! :)
pantattiin ristiäisiin asti, myös sukupuolta syntymään asti. Muuten vain, huvikseen, kun muutkin suvusta olivat niin tehneet :) Meillä onkin ollut tapana laittaa vauvaveikkaus eli syntymäpäivä ja sukupuoli ja lähimmäksi (päivää) veikannut sai sit jonkun pienen lahjan :)
Toisen lapsen nimi jäi panttaamatta lähinnä siksi että se varmistui viikko ennen ristiäisiä kun ei oikein osattu päättää :D
Ilmeisesti vain Islannissa on samanlainen laki, että nimeä ei tarvitse antaa kahteen pitkään kuukauteen. Juontanee juurensa ajalta, jolloin oli kiertävät papit ja kesti aikansa, ennen kuin pappi saatiin paikalle peräkyliin. Ja sen myötä juuri tämä nimen panttaaminen, ettei paholainen lasta saisi kutsuttua.
Itse asun Euroopan maassa, jossa nimi on oltava 3 päivää syntymästä. Synnärille tultaessa annetaan lomake, johon täydennetään lapselle tuleva nimi. Tosiaan viimeistään kolme päivää syntymästä se on pakko kertoa. Mielestäni tämä on ihan oikein. Vauva on heti henkilö, ihan oma persoonansa, joka ansaitsee tulla kutsutuksi omalla nimellään. Musta oli kiva saada onnitteluja lapselle hänen omalla nimellään, lääkärit ja hoitajat puhuivat vauvasta oikealla nimellä jne. Olisimme myös kertoneet lastemme nimet heti, mikäli olisimme asuneet Suomessa.
olen samaa mieltä, joten hänen nimeään ei voi tietää etukäteen. Siinä sitä on tutustuessa hyvä miettiä.
Kunhan muistat EHDOTTOMASTI kysyä av-raadin mielipidettä tulevasta nimestä. Täytyyhän teidän tietää onko lapsi ja vanhemmat wt vai ei.
jouduimme palaamaan sairaalaan vajaa viikko synnytyksen jälkeen. Katsellessani poikaa tehohoidossa, nimi tuli vahvana mieleen. Miehen vakuuttamiseen meni melkein kuukausi, mutta nimi sopii pikkumiehelle kuin nenä päähän.