Talokaupat exän uuden kanssa, en ole nähnyt tyyppiä vielä

ihmiseen, joka tulee olemaan lapsillesi läheinen ja joka heitä kasvattaa?

Eikö ylpeys kestä? Pidätkö häntä uhkana?

tässä asiassa. Se on laiha, hyvin koulutettu ja hyvätuloinen. Mä en ole mitään noista. Kyllä mä tiedän, että se on varmaan hyvä roolimalli mun lapsille ja varmaan mä pelkään sitäkin, että mä en livenä vihaakaan sitä. Jostain syystä mä tunnen sitä kohtaan vihaa, katkeruutta ja ties mitä, vaikka se ei meidän eroon syynä ollutkaan. Tai ehkä noi tunteet onkin mun exää kohtaan ja ne heijastuu sitten tuohon naiseen. Tietysti ajattelen, että se vie mun paikan lasten elämässä.



ap

Hymyilet ja kerrot että on kiva tutustua ihmiseen, jonka kanssa lapset viettävät aikaa. Et kuitenkaan puhu yhtään mitään henkilökohtaista talosta tms. Hymy pysyy kasvoilla koko ajan. Nurkan takana sitten itket, huudat tai vaikka revit lampputolppia irti maasta, mutta ei näiden ihmisten edessä. Sinun on oltava väleissä, jotta tärkeimmät asiat eli lasten asiat hoituvat. Ihan sama mitä takanapäin ajattelet.



Been there, done that.

Toivottavasti exäsi uusi nainen on fiksu ja mukava, hänhän lapsianne kasvattaa exäsi kanssa. Kertoo aika paljon sinusta myös että lapset asuvat exäsi luona...

Kertoo musta sen, että halusin, että lapset saavat elämän hyvällä asuinalueella, hyvässä koulussa, semmoisen elämän, mitä mä en pysty tarjoamaan. Ja järjellä ajatellen exän uusi on varmasti oikein hyvä ihminen lasten elämään.



ap

Toivottavasti exäsi uusi nainen on fiksu ja mukava, hänhän lapsianne kasvattaa exäsi kanssa. Kertoo aika paljon sinusta myös että lapset asuvat exäsi luona...

Kyllä mä ymmärrän ap:n tunteita, ei ole varmastikkaan helppo tilanne. Mäkin kannataisin ystävällistä suhtautumista kaupantekotilanteessa ja jälkeen päin saa vaikka karjua ym. Eiköhän aika auta asiaa. Tsemiä ap!!

kaikki epävarmuus itsestäni karisi kun näin exän uuden ja olin ihan iloinen oma itseni :). Mitään katkeruuksia tai kadefiiliksiä ei ole enää sitä kohtaan :)



ap

:(

aivan samat tunteet. Mä olen vain "puhunut" niistä ääneen :).



Mä olen oikein tyytyväinen nykytilanteeseeni :)



ap

Olen joskus kuullut sanottavan, kun mies jättää perheensä hän on sika, mutta kun nainen jättää perheensä hän tekee rohkean itsenäinsen valinnan...



Nyttekin on naiset empaattinen olkapää edellä, mutta minusta tuntuu ihan valtavan pahalta pieneten lasten puolesta.

oveliin paikkoihin.

kysyn miksi jätit lapsesi miehelle?

Toivottavasti löydät asusteesi...

eli mitään kepposia ei ole tarpeen sinne tehdä. Lapset jäivät isälleen, koska hän pystyy tarjoamaan niille paremman elämän ja lähtökohdat kuin mä. Eivät ole mielestäni kovinkaan traumatisoituneet tilanteesta, vaikka toki ikävä onkin puolin ja toisin.



ap

Se että nimittelee toisia ihmisiä edes mielessään rumasti, on aika outoa. Kukaan mies ei pidä sellaisista ihmisistä jotka valittaa. Pitää olla reipas ja yrittää ja yrittää tehdä asioille jotakin, mutta ei todellakaan pidä valittaa.

paljoakaan. Mutta jos se mua helpotti niin onko siinä jotain pahaa :). Minusta ei kyllä ole. Moniko teistä kritisoijista on eronnut? Itsekin olin joskus parikymppisenä aika mustavalkoinen ja naiivi, mutta kyllä vuosien ja elämänkokemuksen myötä mielipiteet on muuttunut ja olen tullut sallivammaksi myös omille tunteilleni :)



ap

Moniko on eronnut...Jos lapsiperheistä yli puolet vuositasolla eroaa niin eiköhän aika moni tiedä mistä puhuu.



Aikuinen toki saa olla itsekäs ja salliva omille tunteilleen. Kuten jo aiemminkin sanoin, onnea asusteen etsimiselle.

että tälleen aamusella palstailijoista suurempi osa semmoisia, jotka ovat perhe-elämän alussa vielä ja ruusunpunainen tulevaisuus edessä. Olihan mulla itsellänikin silloin ja nyt on taas :) No hard feelings :)



ap

Toivottavasti elämä nyt siitä teillä tasaantuu vaikka ei sinkkuelämästä noin helpolla kannata luopua. Lapsetkin kasvaa ja alkaa pärjäämään, kun näkee, että aikuiset pärjää. Ja ei kannata murehtia mitä tuskaa heille ehkä olette tuottaneet, kyllä se tulee kaikki takaisin, kun pääsevät murrosikään ;)

En yleensä tykkää blogeista, mutta nyt kahlasin tän kerralla läpi, pari tuntia meni :)



Paljon tunnistin omia tunteita ja tuollaista ristiriitaisuutta mistä olit kirjoittanut.

Hymyilytti lukea, posiitivisessa hengessä ilmaistu kipeätkin asiat.



Oma tilanne oli siinä mielessä erilainen kun aikoinaan erosin, että meillä ei ollut omaa taloa ja minä jäin lasten kanssa meidän vanhaan asuntoon, nykyisin välit isään ovat katkenneet oikeastaan kokonaan.



Me olimme myös 10vuotta yhdessä ja erosimme -98, hyvin muistan vielä noita huumaavia tunteita ja katkeria pettymyksiä joista myös kerroit.



Nykyisin olen uudessa suhteessa ja meillä on myös yhteisiä lapsia ja vasta valmistunut omakotitalo.

Aloin miettimään tuota koti/tavara asiaa ja jos nyt kävisi niin, että tässä suhteessa tulisi ero ja joutuisin tästä kodista luopumaan olisi se todella vaikeaa, saati, että tähän tulisi joku uusi nainen elämään "minun" elämääni.



Hyvin olet pärjännyt, uskaltanut elää,heittäytyä ja tehdä rohkeita valintoja, mm.muutto pidemmälle ja oman talon(remontoitavan!!) ostaminen, nostan hattua!



Kaikkea hyvää ja varmasti käyn jatkossa blogiasi kurkkaamassa :)