Voiko psykoosin jälkeen elää normaalia elämää?

Kyllä varmastikin voi.

ap

Ilmeisesti kyse oli väliaikaisesta psykoosista, ei niinkään kroonisesta psykoosisairaudesta. Voit toiput täysin ja jatkaa normaalia elämää, mutta pidä mielessä oireet jotka ennakoivat psykoosia. On olemassa riski että jokin asia laukausee sen uudestaan, mutta tietämättä taustatietoa ei voi tehdä mitään ennusteita.

psykoosiin johtaneet asiat ovat poistuneet elämästä. Nyt kuitenkin pelottaa mm töiden etsiminen ja uuteen työpaikkaan meno.

En ikinä halua kokea psykoosia, aivan kauhea kokemus

Etenkin jos psykoosi on tullut aika yllättäen ja on ollut paljon ns. positiivisia oireita (harhoja) suhteessa negatiivisiin oireisiin (ajatusten jumiutuminen, lamaannus, tunteiden lamaantuminen).

Jos taas psykoosi on kehkeytynyt pikkuhiljaa vuosien varrella (ensin jonkinlaista masennuksen tapaista, lamaannusta, eristäytymistä, mielenkiinnottomuutta jne) niin riski on suurempi, että sairaudesta tulee kroonisempi ja sairausjaksoja tulee uusia vielä. Tosin niidenkin kanssa voi oppia elämään. Kun alkaa tiedostaa ensioireita, niin voi heti hakea apua ja huono vaihe voidaan ohittaa nopeasti. Eli hyvä sairaudentunto on aina plussaa.

Onko sulla lääkitys?

Mun läheisellä on ollut jo monta psykoosia, ja pahalta tuntuu. Tosiaan se olotila on kuulemma aivan helvetillinen. Nytkin hän meni huonompaan kuntoon todella hyvän jakson jälkeen. Hänellä tila on selkeästi jo krooninen (vaikka hyviä jaksoja on), sinulla ilmeisesti on ollut vain yksi psykoosi joten tilanteesi voi olla aivan hyvä. Kannattaa kuitenkin hakea apua heti, jos alkaa tuntua tuttuja oireita. Siten se paha vaihe voidaan ennaltaehkäistä tai ainakin lieventää, ettei tulisi sitä kaikista pahinta oloa.

ja ahdistus. Minua vainottiin.. kaikki puhuivat minusta.



Psykoosin oireet ovat kamalin asia minkä olen kokenut elämässäni. Henkilö joka on psykoosissa on niin yksin, ettei sellaista voi mitenkään käsittää. Pää käy koko ajan ylikierroksilla ja oireet ovat usein sellaisia, että ne vääristävät täysin kuvaa itsestä ja läheisistä. Koin olevani hirviö, jota kaikki, mukaanlukien lähipiirini inhoavat. Nykyään minulla on jonkinlainen käsitys siitä, mistä tällaiset oireet kumpusivat, mutta psykoosi on niin monimuotoinen, ettei joitakin oireita voi millään selittää. Minulla yksinäisyyttä pahensi se, ettei kukaan tiennyt mikä minulla oli, en minä itsekään. Oireet aiheuttivat niin suurta ahdistusta että tunsin välillä olevani paniikin partaalla.



Psykoosiin vaipuminen kävi pikkuhuljaa. En edes tajunnut tilani olevan niin vakava. Elin rinnakkaistodellisuutta. Pystyin ihan normaalisti ajamaan mm autoa. Jossain vaiheessa ymmärsin, ettei kaikki ole kohdillaan.

ja ahdistus. Minua vainottiin.. kaikki puhuivat minusta.

Psykoosin oireet ovat kamalin asia minkä olen kokenut elämässäni. Henkilö joka on psykoosissa on niin yksin, ettei sellaista voi mitenkään käsittää. Pää käy koko ajan ylikierroksilla ja oireet ovat usein sellaisia, että ne vääristävät täysin kuvaa itsestä ja läheisistä. Koin olevani hirviö, jota kaikki, mukaanlukien lähipiirini inhoavat. Nykyään minulla on jonkinlainen käsitys siitä, mistä tällaiset oireet kumpusivat, mutta psykoosi on niin monimuotoinen, ettei joitakin oireita voi millään selittää. Minulla yksinäisyyttä pahensi se, ettei kukaan tiennyt mikä minulla oli, en minä itsekään. Oireet aiheuttivat niin suurta ahdistusta että tunsin välillä olevani paniikin partaalla.

Psykoosiin vaipuminen kävi pikkuhuljaa. En edes tajunnut tilani olevan niin vakava. Elin rinnakkaistodellisuutta. Pystyin ihan normaalisti ajamaan mm autoa. Jossain vaiheessa ymmärsin, ettei kaikki ole kohdillaan.

Samantapaisia kuvauksia olen minäkin kuullut läheiseltäni, erityisesti tuosta yksinäisyydestä.

Tuosta ennusteesta vielä, että se psykoosin syntyminen hiljalleen tarkoittaa käsittääkseni sitä, että se tosiaan ihan vuosien aikana alkaa kehkeytyä pieninä persoonallisuusmuutoksina ym. Oma läheiseni esim oli ensin vuosia vaisu, ärtynyt ja aikaisempaa epäsosiaalisempi ennen kuin varsinainen psykoosi puhkesi. Eli oma tilasi on kuitenkin voinut olla aika akuutti verrattuna tuollaiseen hitaasti kehittyvään versioon?

6

Jos psykoosissa tappaa jonkun, pitäisikö vain unohtaa koko juttu ja antaa palata normaalielämään?

Itsellänikin on ollut ihan riittämiin masennusta, ahdistusta, kaikenlaista pelkoa sekä kovaa jännittämistä ja paniikkiakin, joten välillä olen omalla kohdallanikin todella pelännyt tuon rajan ylittymistä. Lähellä on varmasti ollut eikä niin helppoa tosiaan ole edelleenkään. Elämä voi joskus olla niin käsittämättömän vaikeaa.

Jos psykoosissa tappaa jonkun, pitäisikö vain unohtaa koko juttu ja antaa palata normaalielämään?

Valtaosa jonkun psykoosin kokeneista ihmisistä ei kuule todellakaan tee kenellekään yhtään mitään pahaa, lähinnä itselleen jos jollekin. Että sä olet tyhmä jos mitenkään yhdistät _tähän kyseiseen_ aloitukseen tuon epäempaattisen kommenttisi.

Itsellänikin on ollut ihan riittämiin masennusta, ahdistusta, kaikenlaista pelkoa sekä kovaa jännittämistä ja paniikkiakin, joten välillä olen omalla kohdallanikin todella pelännyt tuon rajan ylittymistä. Lähellä on varmasti ollut eikä niin helppoa tosiaan ole edelleenkään. Elämä voi joskus olla niin käsittämättömän vaikeaa.

onneksi kohdalleni sattui erittäin ammattitaitoista porukkaa ja sain lääkkeet sekä kunnon sairasloman (yli vuosi)

Toipuminen käy vaan niin pienin askelin ja itse olen kovin malttamaton. Haluan töihin, mutta järki sanoo etten todellakaan tämän kuntoisena voi mitään töitä tehdä (olen sh)

Alkuun ajattelin Kelan tehneen virheen, kun sain lääkkeet erityiskorvattavana ja pitkän sairasloman.. ajattelin ensin, etten minä nyt noin sairas ole =(

Nyt on kuitenkin vain myönnettävä itselleen, että kunnossa en ollut enkä sitä ole vieläkään. Minua väsyttää jatkuvasti, en halua liikkua kotoa mihinkään, en jaksa oikeastaan kuin pakolliset kotityöt.

Minä luotan siihen, että aika on myös puolellani. En haluaisi jäädä puolikuntoiseksi