Kiukuttaa ja varmaan ihan tyhmä juttu, mutta ärsyttää silti
Yksi sinkkututtu päivitti fb:ssä kuin oli ollut kamalan sairas 3 pvää ja kuinka ihanaa oli kun ystävät toi ruokaa ja piti huolta. Ja taudinlaatu: KUUME.
Jos mulla on kuumetta, otan särkylääkettä ja kuume laskee aina. Jos nousee uudestaan, otan lisää särkylääkettä. Pelkän kuumeen takia en ole edes poissa töistä ( kun sijaisia ei asiantuntijahommissa ole ja työt on vaan pakko sitten hoitaa myöhemmin) saati että kokisin että kenenkään ulkopuolisen pitäisi hoitaa minulle ruokaa. Ehkä se on äitiyden myötä tullutta mutta ei vaan ole mahdollista maata 3 päivää sängyn pohjalla pelkän kuumeen takia. Pyykin on pestävä ja lapset ruokittava ja kummasti ne hoituu kun on pakko.
Suurenteleeko jotkut oireitaan/ sairauksiaan vai onko tavallista että aikuinen ei selviä kuumeesta ilman ulkopuolista apua?
Kommentit (14)
Kuumeen pitäisi antaa mennä itsekseen ohi. Särkylääkkeitä ei kannata käyttää jos ei muuten ole niille tarvetta.
Itselläni on tosi harvoin kuumetta ja silloin on kyllä tosi voimaton olo. Kuumeisena ei ole mitään järkeä mennä töihin, siinä vaan altistaa itsensä vakavillekin jälkitaudeille.
Eikös se ole vain ihanaa, että on kavereita jotka välittävät ja auttavat. Minusta tuo on vain ja ainoastaan hyvä asia, jos ihmiset auttavat toista, vaikka ei vielä ihan kuoleman kielissä olisikaan.
En edes kehtaisi päästää ketään kotiini jos olen sairas ( jos tulija itse sairastuu ta sairastuttaa lapsensa tms. )
Viimeisin kuumeeni oli 40C, näin joka paikassa outoja värejä ja valoja. Tärisin, oksentelin. Koko ajan oli kylmähaude otsalla. Minulla oli influenssaa ja siis "pelkkä kuume". Asiantuntijatehtävissä minäkin olen, mutta olen sen verran asiantuntija, että tiedän, että särkylääkeet vain pitkittävät tautia ja kuume on olemassa syystä. Juuri sinunlaisesi marttyyrit ovat niitä jotka päätyvät jonkin normiflunssan jälkeen sydänlihaksen tulehduksen takia 3kk saikulle kun urpoina kuumeessa työskentelevät.
antaa kuumeen mennä ohi itsekseen, eikä käytä mitään lääkkeitä siihen. Sanoi tämän silloin, kun olin yksin lapsen kanssa ja minulla oli flunssa, mikä nosti sitten kuumetta. Minä vain nappailin burana c:tä ja totesin, ettei ole nyt aikaa sairastaa. Hoidin lapsen, tein kotiaskareet yms. Viikonloppu kun koitti, äitini tuli käymään ja nappasi lapsen heille yöksi ja käski minun levätä :)
Tuntuu, että kaikki kaverit, ketkä on yksin lapsien kanssa, kun sairastuvat tyrkkäävät lapsen heti hoitoon ja sairastavat taudin pois. Kaikilla kun ei ole sitä mahdollisuutta, että vanhemmat olisi eläkkeellä ja ottaisivat lapsen hoitoon keskellä viikkoa...
Mun äidilläni ja naapurin työhululla isännällä, jotka molemmat aina kuumeen tullessa ottivat vaan asperiinia ja jatkoivat hommia, on molemmilla nyt vikaa sydämessä. Äidilläni sydänlihasvaurio, jonka takia ja sillä naapurin isännällä sydänlihaksen tulehdus. Se oli sen tulehduksen takia vuoden verran sairaslomalla ja vaikka saikut on nyt ohi, ei enää pysty entiseen ammattinsa. Koittakaa nyt uskoa, että mikään työ ei ole niin tärkeää, etteikö yhtä flunssaa ehtisi sairastamaan rauhassa kotona.
Kaverini on todella sairas heti kun on lämpöä yli sen 37 astetta, itse olen ihan toimintakunnossa vielä yli 39 asteessa.
Se kertoo ihmisestä jotain, että kaverit haluavat auttaa sairastuessa. Jos on vaan pakko selvitä hampaat irvessä voisi pohtia, miksei kukaan ole halukas tulemaan avuksi. Jos taas torjut avun ja haluat hampaat irvessä selvitä yksin niin omapahan on häpeäsi. Turha sillä on hurskastella jos ihan itse tekee elämänsä hankalaksi.
on eri asia jos on vaan joku 37 astetta kuumetta, kun jos on 40. Ei sillon lähetä tuosta noin vaan ostamaan kauppaan ruokaa. Ihanaa, että hänellä on semmoisia ystäviä, jotka viitsivät auttaa.
Kuume pitää saada alenemaan, keinolla jos toisella. Entisaikaan laitettiin jääkylpyyn kun muita keinoja ei ollut levon lisäksi. Särkylääkkeet on yhä ja turvallinen tapa.
Rasitus kipeänä voi sitten aiheuttaa sen sydänlihastulehduksen, eikä se ole leikin asia. Toi ap:n ajattelu on ihme marttyyritouhua, eikä siitä kukaan häntä kiitä.
ajatellut, että jonkun pitäisi olla kuoleman kielissä ennen kuin hän pyytäisi apua ja minä auttaisin häntä. Minusta on päin vastoin erittäin tervettä, että kun on hätä, pieni tai isompi, niin sitä apua haetaan muilta läheisiltä eikä yritetä hammasta purren selvitä aina yksin, koska olisi häpeällistä kertoa että nyt tarvitsisi apua ja huolenpitoa. Tuollaiset ihmiset säilyvät terveempinä ja heillä on enemmän lämpöä ja empatiaa ihmissuhteissaan (olettaen siis, että hekin huolehtivat muista).
Minä olen kuskaillut kavereitani lääkärille ja päivystykseen, ollut lapsenvahtina ja käynyt apteekissa tms. ja se on minusta ihan normaalia elämää. Sillä myös minua on kuskailtu ja autettu paljonkin, varsinkin sinkkuna jolloin ei ollut omaa perhettä auttamassa.
ja hän osaa ja voi höllentää tahtia sairaana. Sinä marttyyrina meet kipeänä töihin ja selittelet että pakko on jne. Eikö tosiaan kukaan välitä susta?
Toisaalta onko siinä väärää, että ystävät välittävät?
Olet vain kateellinen, sitä se on.
Juu ja harvinaisen typerä kun menet kuumeessa töihin, hautausmaat ovat täynnä korvaamattomia ihmisiä.."asiantuntija"
Mun äidilläni ja naapurin työhululla isännällä, jotka molemmat aina kuumeen tullessa ottivat vaan asperiinia ja jatkoivat hommia, on molemmilla nyt vikaa sydämessä. Äidilläni sydänlihasvaurio, jonka takia ja sillä naapurin isännällä sydänlihaksen tulehdus. Se oli sen tulehduksen takia vuoden verran sairaslomalla ja vaikka saikut on nyt ohi, ei enää pysty entiseen ammattinsa. Koittakaa nyt uskoa, että mikään työ ei ole niin tärkeää, etteikö yhtä flunssaa ehtisi sairastamaan rauhassa kotona.
Ei särkylääke hidasta paranemista, mutta tottakai sitäkin ottaessa on levättävä.
Sitkeästi jaksoin lapsen kanssa kuumeessa kuumelääkkein. Kunnes alkoi sydän hakkaamaan, heikotti ja olo olemaan niin hirveä, että oli pakko käydä makaamaan lattialle ja soittaa mies kotiin. Mietin jo sairaalaan lähtöä, mutta onneksi olo helpotti ja mies pääsi kotiin. Sairaana kannattaisi levätä, elimistö ei jaksa kuten terve, vaikka särkylääkettä söisikin.
Sitäpaitsi, onko sillä mitään väliä oliko kaveri todella sairaana vai suurenteliko oireitaan? Eikös se ole vain ihanaa, että on kavereita jotka välittävät ja auttavat. Minusta tuo on vain ja ainoastaan hyvä asia, jos ihmiset auttavat toista, vaikka ei vielä ihan kuoleman kielissä olisikaan. Tässä maassa ei ole tippaakaan liikaa toisista huolehtimista, enemmänkin tarvittaisiin.