Punastuminen noloa!

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 22:30"]

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 22:27"]

Mulla ei ole punastuminen vielä loppunut, vaikka ikää on 54 vuotta. Propral on edelleen mun pelastus. 

[/quote]

Millä annostuksella? Syötkö päivittäin?

[/quote]

Vastaanpa nyt, vaikka kysymys näkyy eilen tulleen: annostus on 40 mg kaksi kertaa päivässä, siis syön säännöllisesti, koska olen ihan armoton jännitttäjä. Silti joudun vielä erityisjännittäviin tilanteisiin, kuten lääkärissä käyntiin, ottamaan vielä yhden ylimääräisen pillerin. Silloin pystyn keskittymään itse asiaan enkä tarkkaile omaa kehoani ja nolostele punastumista.

Minä kun punastun niin sanon "piipaa piipaa, täytyy lähteä sammuttamaan tulipaloa!"

Se on ihan hirveetä! Varsinkin jos joku komea mies tulee juttelemaan, meen automaattisesti punaseks ku rapu. Inhoan sitä.

Minä en ymmärrä noita punastelijoiden kiusaajia. Joillakin se pintaverenkierto on vain herkempi ja aktivoituu esim, silloin, kun kyseinen henkilö vaikkapa innostuu kovasti jostakin (mm. allekirjoittanut). Hyvin subjektiivisen elämänkokemukseni perusteella näitä punastelijoiden härnääjiä ovat usein sellaiset ihmiset, joilla on kova huoli omasta imagostaan ja ehkä siksi yrittävät kääntää huomion aina "nolomman" oloiseen ihmiseen, jotta itse saisivat olla rauhassa. Poskien helotuksen sijaan kun saattaisi jollain näistä tyypeistä päästä vaikkapa pieru varren kanssa skarppaamisen hetkellä :D

Mä punastun, mua ahdistaa sen takia mennä koneeseen, kouluun ja kaikkiin paikkoihin jossa on paljon ihmisiä.. :( se alkoi kun menin ylä asteelle.. en oo vielä kerinny ostaa joe blascoa kun ei ole rahaa.
Puhastumisessa ärsyttää jos joku kaveri tai luokkalainen sanoo siitä tai jos joku tuijottaa.. Ja vielä ahdistavampaa on se, että punastun vieläkin koska luokkalainen sanoi mulle että tietää kenestä tykkään.. vaikka en tykkää kenestäkään..
Koulu ahdistaa :|

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 21:43"]

Hain Propralia ja yritän sitä kautta ratkaisua. Pari kertaa oon ottanu, mut en vielä oo huomannu suurta eroa. Miten teillä se on alkanu vaikuttaa? Vai onko mulla liian pieni annos. 10mg puolikas aamulla ja puolikas päivällä.

[/quote]

Mulla annoksena on 40mg aamulla ja tarvittaessa lisää myöhemmin päivällä, jos joku tosi jännittävä tilanne tulossa. Auttaa tosi hyvin.

En ole lääkäri enkä haluaisi kannustaa ihmisiä nappailemaan pillereitä, mutta ei niitä pidä turhaan pelätäkään. Jos pieni annos ei auta, niin lääkärin kanssa voi keskustella sen suurentamisesta. Ei pidä kärsiä turhaan, jos vaivaan on saatavilla apuakin.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 21:23"]

Mä punastun, mua ahdistaa sen takia mennä koneeseen, kouluun ja kaikkiin paikkoihin jossa on paljon ihmisiä.. :( se alkoi kun menin ylä asteelle.. en oo vielä kerinny ostaa joe blascoa kun ei ole rahaa. Puhastumisessa ärsyttää jos joku kaveri tai luokkalainen sanoo siitä tai jos joku tuijottaa.. Ja vielä ahdistavampaa on se, että punastun vieläkin koska luokkalainen sanoi mulle että tietää kenestä tykkään.. vaikka en tykkää kenestäkään.. Koulu ahdistaa :|

[/quote]

Kuulostat ihan minulta nuorena. :) Koulusta selviät kyllä ja kaikesta muustakin, vaikutat tosi herkältä ja lämpimältä ihmiseltä. Keskity hyviin puoliisi ja vaikka muihin ihmisiin, älä kiinnitä niin paljoa huomiota negatiivisiin asioihin.

Mulla ei ole punastuminen vielä loppunut, vaikka ikää on 54 vuotta. Propral on edelleen mun pelastus. 

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 22:27"]

Mulla ei ole punastuminen vielä loppunut, vaikka ikää on 54 vuotta. Propral on edelleen mun pelastus. 

[/quote]

Millä annostuksella? Syötkö päivittäin?

Mulle tulee itselle vaivautunut olo, kun toinen punastuu. Ei siis mikään sellanen, että "höh, onpas toi säälittävä" vaan sellanen, että haluis jotenkin jelpata tilanteessa, mutta ei itse keksi miten. Siis toisin sanoen, musta punastuminen on hyvin luonnollista, tavallista ja normaalia. Ikävää se on sille, joka sitää kokee. Itsekin nuorempana punastelin aika paljon mutta ikää myöten on itsevarmuus kasvanut tai jotain, eikä samat tilanteet enää punastuta.

Punastuminen on rajoittanut elämääni paljon. En halua olla huomion keskipisteenä, minkä vuoksi en aloita keskusteluja esim. koulussa, töissä vaikka haluaisinkin puhua! Siis nimenomaan keskusteluja, jotka viittaavat minuun itseeni. Punastelu alkoi 10-vuotiaana ja nyt olen 23v.. Minua ei ole koskaan kiusattu punastumisesta, mistä olen kiitollinen (mua todella harmittaa niiden murrosikäisten puolesta, jotka joutuvat koulussa pilkan kohteeksi...). Pari kertaa on kyllä sanottu jotain "olet ihan punainen..." Ja en ymmärrä miten joku voi sanoa noin toiselle! Kai se nyt itsekin tietää että on punainen. Sanat voi jäädä kaivamaan mieltä pitkäksi aikaa...

Toivon että joskus pääse punastelusta kokonaan eroon. Jännitän ihan tietämättäni niin paljon esiintymistilanteita ja huomion keskipisteeksi joutumista tai esimerkiksi itseni esittelyä, että on aivan kauheeta kun joutuu jättämään lauseita sanomatta, joita haluais sanoa... Punastumisen pelossa.

Tsemppiä kaikille, ette ole yksin!

Minäkin punastelija jo pienestä pitäen. Koulu meni aivan pieleen punastumisen takia. Armeija meni tosi hyvin. Olin kersantti, kun pääsin pois. Olen hyvä piirtämään. Hain Lahteen alalle opiskelemaan. Lähetin näytetyöni. Kun kuulin, että se piti esitellä koko luokalle en uskaltanut mennä. Kävin 27 vuotiaana stressihermosalpausm leikkauksen ( SHS ). Se auttoi jonkin verran. Kävin 28 vuotiaana ryhmäspsyköterapiassa 3 vuotta. Siitä oli paljon apua. Nyt oon 59 vuotias, enkä saa naamaani punaiseksi mitenkään.