Lue keskustelun säännöt.
Onko kohtuutonta olettaa, että jos kouluikäinen lapsi on avioeron jälkeen
02.01.2013 |
vanhemmillaan viikko-viikkosysteemillä, niin molemmat vanhemmat kantaisivat täyden vastuun lapsesta, kun on se "oma viikko"?
Olenko kohtuuton ja ilkeä äiti, kun minua ihmetyttää ja välillä suututtaakin, kun
*lapsi "isäviikollaan" tulee 2-4 aamuna / viidestä kouluaamusta minun luokseni hakemaan sitä ja tätä unohtunutta kirjaa
*tulee koulun jälkeen isäviikolleen hengailemaan tänne minulle, jättää likaisen liikkakassin eteiseen iloisesti tervehtimään, tavarat täällä hujanhajan
*isäviikot eivät toteudu muutoinkaan koskaan täysin, isällään on työreissuja useasti ja lapsemme on minun luonani noin 65/35%. Tämä ei näy esim elatusmaksuissa, en ole halunnut enkä viitsinyt niitä alkaa edes tarkastuttaa, koska tietäisin sen kireyttävän lapsen isän välit välittömästi minuun. Nyt välit ovat asialliset.
En haluaisi tietenkään antaa lapselle mallia, että tänne kotiin EI SAA TULLA, mutta minua suututtaa enemmän isän malli, että hänen luonaan voi hengata ja tehdä kivoja juttuja ja kaikki vastuuasiat on minulla...kuten nuo unohtuneet kirjat yms...jos joku ymmärtää, niin kiva.
Asiallisia vastauksia toivoisin...
Kommentit (33)
Lapsen isä kun itse halusi kokeilla tätä viikko-viikkoasumista, asumme lähekkäin.
T: ap
yritä olla lapsellesi ÄITI. Harva mies pystyy tuollaiseenkaan vastuunottoon eron jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yritä olla lapsellesi ÄITI. Harva mies pystyy tuollaiseenkaan vastuunottoon eron jälkeen.
Päävastuu on AINA äidillä. Isiä ei kiinnosta, eikä ne myöskään osaa lapsia hoitaa/kasvattaa.
vain, et puhuisi (suomeksi miehelle nalkuttaisi?) lapsen isälle - olisit tyytyväinen, että edes ottaa ja hoitaa lasta tavallaan?
Päävastuu on AINA äidillä. Isiä ei kiinnosta, eikä ne myöskään osaa lapsia hoitaa/kasvattaa.
Kyllä hän vaistoaa ettei ole haluttu tuolla tavalla. Eikä ole kivaa.
Toi teidän systeemi ei vain toimi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myös mielipiteensä. Haluaa olla molempien kanssa.
Kyllä hän vaistoaa ettei ole haluttu tuolla tavalla. Eikä ole kivaa.
Toi teidän systeemi ei vain toimi
5 ja 7 vuotiaat, jotka asuvat viikko/viikko systeemillä minun ja isänsä kanssa. Tilanne on suht uusi mutta tuntuu toimivan, isä kantaa vastuun lapsista ihan samalla tavalla kuin minäkin. Lasten isä osti talon aivan läheltä joten lapset voivat vaikka kulkea kävellen kotien välillä. Minun ja ex-miehen suhde on parempi kuin vuosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päävastuu on AINA äidillä. Isiä ei kiinnosta, eikä ne myöskään osaa lapsia hoitaa/kasvattaa.
Haista paska femakkokanttura. T. Iskä
varmaankaan ole tuollaista samaa "rallia kotien välissä" kuin meillä ; siis että isän luona on mukavaa, mutta asioista ei tarvitse juuri kantaa vastuuta, koska äidin kotona voi aina kipaista kun jotain unohtuu tai on likapyykkiä?
Kuulostaa kamalan pikkusielulta kun tätä kirjoitan ja tuntuu pahalta kirjoittaa näin. Mutta tämä ei meillä vain toimi ja se aiheuttaa kitkaa.
T: ap
5 ja 7 vuotiaat, jotka asuvat viikko/viikko systeemillä minun ja isänsä kanssa. Tilanne on suht uusi mutta tuntuu toimivan, isä kantaa vastuun lapsista ihan samalla tavalla kuin minäkin. Lasten isä osti talon aivan läheltä joten lapset voivat vaikka kulkea kävellen kotien välillä. Minun ja ex-miehen suhde on parempi kuin vuosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten aina pitäisi "antaa miehen hoitaa lapsi tavallaan". Miksei mies muka kykene täyspainoiseen vanhemmuuteen? Eikö miehellä oli omia aivoja, millä ajatella? Tässä tietenkin joku tulee syyttelemään äitiä, joka on alunperinkin hoitanut kaiken... Mutta kas kas, ihan yhtä hyvin se isäkin olisi ihan alusta asti voinut ottaa hommia hoitaakseen.
Suuri osa miehistä näyttäisi ainakin tämän palstan perusteella olevan täysiä lapamatoja lastenhoidon suhteen.
Ottaisin asian puheeksi isän kanssa niin että lapsi ei ole paikalla, sano suoraan mitä ajattelet. Meillä lasten isä on esimerkillinen isä ja hoitaa sen puolen moitteettomasti, minua saattaa vielä jonkin verran kontrolloida, mustasukkaisuus oli yksi suhteemme ongelmista. Toivon että tämäkin tasoittuu ajan myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsisit helpommalla.
Ja toisaalta, lapsi käy kotonaan.
lapsi olisi 100% sinulla ja saisi käydä isällä ihan niin paljon kuin haluaa eli "lapsentahtisesti". Isä maksaisi elatusmaksut, koska sinä tekisit hankinnat ja käytännössä huolehtisit niin harkkakassin sisällöstä kuin kaikesta muustakin, ihan kuin nytkin.
Sinä olet eronnut lapsen isästä, välit saavatkin kiristyä, jos isä ei tee osuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä niin päin että "äiti-viikolla"lapset tulevat meille ja äiti reissaa ja retkeilee. Isän perhe hoitaa lapset... Ja lapsilisät menee tälle äidille, joka kuitenkin maksattaa kaikesta vähintäänkin puolet lapsen isillä. Joskus kyllä puhalluttaa, vaikka lapset toki saavat tullakin tänne. Olen ehdottanut, että lapset muuttaisi meille kokonaan, että olis joku selvä tieto siitä missä lapset milloinkin on ja miten heitä kasvatetaan. Meillä on sitä tavallista kotiruokaa ja äiti syöttää mäkkärissä ja milloin missäkin kotipitsassa.
Jotenkin tuntuu hassulta, että kun erotaan niin sitten yhtäkkiä ollaan äitejä ja isejä vain omilla viikoilla. Mutta kuten sanoin, en ihan näitä kuvioita pysty ymmärtämään...
Jos miettii asiaa lapsen kannalta: tähän asti oltu perhe ja on ollut koti, johon voi mennä ja tulla miten vaan. Ja yhtäkkiä vanhemmast eroavat ja ei olisikaan enää "tervetullut" milloin vaan. Kyllä siinä rupeaisi hieman askarruttaa, että onko se äidin/isän rakkaus jotenkin vähentynyt...ei se vaan tunnu yhtä kokonaisvaltaiselta kuin ennen...
lapseen ei ole vähentynyt, varmaan täysin päinvastoin. Rakastan ehdoitta ja haluan, että lapsella on hyvä olla.
Lapsi ja isä ovat molemmat toivoneet myös tätä viikkosysteemiä, aiemmin lapsi oli minulla viikot ja isällä joka 2.viikonloppu ja arki-iltaisin välillä.
Jotenkin minun päässä on nyt ristiriita vastuukysymyksistä. Olen ajatellut, että kaksi aikuista hoitaisi vastuunsa.
Jotenkin tuntuu hassulta, että kun erotaan niin sitten yhtäkkiä ollaan äitejä ja isejä vain omilla viikoilla. Mutta kuten sanoin, en ihan näitä kuvioita pysty ymmärtämään...
Jos miettii asiaa lapsen kannalta: tähän asti oltu perhe ja on ollut koti, johon voi mennä ja tulla miten vaan. Ja yhtäkkiä vanhemmast eroavat ja ei olisikaan enää "tervetullut" milloin vaan. Kyllä siinä rupeaisi hieman askarruttaa, että onko se äidin/isän rakkaus jotenkin vähentynyt...ei se vaan tunnu yhtä kokonaisvaltaiselta kuin ennen...
Vanhemmuutta ei voi koskaan jakaa käytännössä tasan oltiin sitten erossa tai ei.
Ja on ihan turha länkyttää tuubaansa, että isät ovat kykemättömiä vastuun kantoon. Isän ja äidin vaistot ovat erinlaisia.
Äideillä ei todellakaan ole mitään diktatuurimaista valtaa määritellä millaista isyys on.
Meillä on kaksi lapsen kotia, jossa ei ole kellokortteja milloin tullaan ja milloin mennään. Vuoroasuminen ei toimi, jos on äidin koti ja isän koti. Käsi käteen periaatteella sovitaan vastuun jaosta.
lapseni on jo sen ikäinen, että osaa / pitäisi osata huolehtia omista koulutavaroistaan.
Lapsi aika usein itse unohtelee / muistaa väärin koulupäiviä ja kulloisia aineita, mitä milloinkin on ja mitä tarvitaan.
Yritän auttaa ja tehdä osani, mutta kai pitäisi venyä enemmän ja huolehtia??
Jotenkin tuntuu hassulta, että kun erotaan niin sitten yhtäkkiä ollaan äitejä ja isejä vain omilla viikoilla. Mutta kuten sanoin, en ihan näitä kuvioita pysty ymmärtämään...
Jos miettii asiaa lapsen kannalta: tähän asti oltu perhe ja on ollut koti, johon voi mennä ja tulla miten vaan. Ja yhtäkkiä vanhemmast eroavat ja ei olisikaan enää "tervetullut" milloin vaan. Kyllä siinä rupeaisi hieman askarruttaa, että onko se äidin/isän rakkaus jotenkin vähentynyt...ei se vaan tunnu yhtä kokonaisvaltaiselta kuin ennen...
siitä ettei ap tahdo lastaan kotiinsa, vaan siitä ettei isä ota vastuuta ja esim pyykkää omalla viikollaan lapsen vaatteita. Hiukan eri asia.
yritä olla lapsellesi ÄITI. Harva mies pystyy tuollaiseenkaan vastuunottoon eron jälkeen.