Miten kerron että jätän vl-uskon

enkä halua ketään loukata.. Mutta usein av:n juttuja lukiessa olen ihmetellyt miten KUKAAN voi puolustaa tällaista uskontoa ja olla siinä onnellinen (?)

meitä vl uskovaisia on kuule aika paljon...!! ule suviseuroihin niin näet, silloin on 80 000 yhdellä koolla, kuuntelemassa Jumalan sanaa ja tapaamassa uskonystäviä!

Ei sitä pidä jäädä elämään eppäilyksiin jotka on sielunvihollisen sun mieleesi istuttamia katkeria juuria. Sinua auttaa vain nöyrtyminen parannukseen ja saa alottaa aivan alusta uskomisen. Antakoon Jumala voimia sinulle!

Kirjoitin aikoinaan omasta prosessistani tänne:

<a href="http://freepathways.wordpress.com/2011/11/07/laheisten-takia/" alt="http://freepathways.wordpress.com/2011/11/07/laheisten-takia/">http://freepathways.wordpress.com/2011/11/07/laheisten-takia/</a&gt;

Nykyään on jo helpompi hengittää.

mutta miksi ihmeessä usko pitäisi kieltää? Tietysti tässä on nyt ero, että kieltääkö vl- oppien mukaisen uskon, vai joko uskon Jumalaan. Mieluiten kuitenkin tuo ensimmäinen vaihtoehto..

Lestadiolaisuus on "oma heimo" = alakulttuuri.



Johon ihminen kasvatetaan, pienestä lapsesta lähtien, kuten joku kasvatetaan vaikkapa romaniyhteisöön. Ihmiselle muodostuu siten lestadiolainen identiteetti, joka on olemassa vaikka jättäisikin liikkeen.



Uskonon arvomaailma j lähimpien ihmisten etääntyminen saattaa värittää ihmisen elämää ja murentaa itseluottamusta vuosien ajan sen jälkeen kun on liikkeen jättänyt.

Mielenkiintoinen ex-lestadioalisen kirja palkittiin jenkeissä.



http://freepathways.wordpress.com/2013/01/14/hanna-pylvainen/

Itse mietin juuri miehen osaa..kyllä hän tulee samaan sääliä." Voi voi ku vaimo kielsi uskon." Mies on kiltti luonteeltaan, eikä hänellä ole ollu tarvetta käsitellä näitä asioita niin syvällisesti kuin itselläni on ollut. Eniten mietityttää se, miten "osaa" kasvattaa omat lapsensa. Tai hengelliset asiat ja muut, kun ei ole mitään kokemusta kuin se, että pyhät kuskataan ry:n pyhäkouluihin, viikolla päiväkerhoon, jne. Toisaalta koen tämän olevan vastuullisen vanhemman mietintää.

Olette kirjoittaneet kaikki juuri samoja tuntoja kuin itselläni on. Ratkaisun olen päätänyt tehdä lähiaikoina. Ei tätä kaksoiselämää kauan jaksa. Tsemiä kaikille!

Yhtä lailla voit kuskata ev. lut. pyhäkouluun, ks. www.evl.fi. On myös vekkuli- ja päiväkerhoja yli kolmevuotiaille ja perhekerhoja koko porukalle.

Tervetuloa mukaan!

[quote author="Vierailija" time="21.02.2013 klo 22:17"]

Itse mietin juuri miehen osaa..kyllä hän tulee samaan sääliä." Voi voi ku vaimo kielsi uskon." Mies on kiltti luonteeltaan, eikä hänellä ole ollu tarvetta käsitellä näitä asioita niin syvällisesti kuin itselläni on ollut. Eniten mietityttää se, miten "osaa" kasvattaa omat lapsensa. Tai hengelliset asiat ja muut, kun ei ole mitään kokemusta kuin se, että pyhät kuskataan ry:n pyhäkouluihin, viikolla päiväkerhoon, jne. Toisaalta koen tämän olevan vastuullisen vanhemman mietintää.

Olette kirjoittaneet kaikki juuri samoja tuntoja kuin itselläni on. - -

[/quote]  Minua on eniten puhutellut tämän syksyn paras kirja eli Pauliina Rauhalan Taivaslaulu. Siinä puhutaan kauniisti ja kunnioittavasti uskostamme mutta osoitetaan myös ihmissääntöjen julmuus. Ne ovat vääristäneet elävän uskon osaksi. Suosittelen jokaiselle näiden asioiden kanssa kipuilevalle!

Itse elän samanlaisissa tunnelmissa. Olen ajatellut just samoja asioita.

Ristiriitainen olo just tulee siitä kun elää ns. Kaksoiselämää.

Onko sulla sähköpostia.

Voisin kirjoitella sulle ja toisinpäin. Muutkin samassa jamassa olevat voivat kirjoitella. Olisko sulla anonyymiä sähköpostia?

Voisin myös itsekin tehdä jahka tässä nyt ehdin.

Asun itse Uudellamaalla. Päälle kolmekymppinen nainen/vaimo/äiti ;)

Meillä oli sama. Paitsi että miehen kanssa yhdessä tehtiin päätös. Ei oltu edes uskallettu puhua toisille oikeista tunteista, kunnes kerran tuli se hetki kun alettiin puhumaan ja sen jälkeen tuntui että eihän tässä voi enään muille valehdella.



Soitin äidille ja sanoin suoraan, että vaikka kuinka tiedän miten pahalta heistä tuntuu, niin en voi heidän takiaan esittää muuta kuin olen. Jos kerta asiat ei itsestä tunnu enään siltä kuin pitäisi. Sanoin että eikös se ole suurinta syntiä valehdella olevansa muuta kuin on, vain toisten mieliksi?



Kyllä kaikki sen ymmärsi kun sanoin että haluan olla silti rehellinen kaikille. En jaksa esittää muuta. Tuon jälkeen kyllä kukaan ei edes yrittänyt kännnyttää. Sanottiin vielä että meidän oma päätös ja siihen ei voi kukaan vaikuttaa. Ollaan aikuisia ihmisiä ja tiedetään miten ne uskonasiat pitäisi mennä että voi olla oikein vl. Ja että ihan hyvän kasvatuksen ne vanhemmat on antaneet eikä tarvitse heidän itseään syyttää mistään, ihan meidän oma päätös.



Sen jälkeen putosi suuri taakka sydämeltä ja elämä on ollut ihanaa kun ei tarvi esittäää mitään. Suosittelen siis puhumaan asioista. Jännä miten sen jälkeen on helpompi puhua asioista niiden oikeilla nimillä.

joku vuoden päästä siskoni kysyi että onko tuntunut oikealta ratkaisulta ja pari muutakin on kysynyt. Ja mitä enemmän aikaa kuluu niin sitä oikeammalta ratkaisu on tuntunut.



Oikeasti silloin ilmoittaessa äidille, itkin sen takia että jouduin ilmoittamaan sellaista. Itkin, koska tiesin heidän mielipahan. Se oli ainut asia joka siinä tuntui kamalalta. Ja aluksi ajattelin ja ehkä vähän toivoin että asiat vielä joskus tuntuisivat siltä että voisin palata. Mutta enään en sitä toivo, vaan ratkaisu on ollut oikea.



Ja huomaan miten vielä liikkeessä olevien näitä asioita miettivien on helmpompi jutella minulle asioista kun tietävät etten ole tuomitsemassa mistää. En nyt yritä houkutella eroamaankaan liikkeestä mutta sanon silti oman mielipiteeni asioista. Kyllä silti yritän kunnioittaa niitä jotka siihen jäävät. En vain tajua miksi kukaan haluaa enään ...

Kiitos kun kerroit kokemuksistasi. Minäkin olen yksi näitä "uskon kieltämistä" pähkäileviä.... tai siis en tiedä, en kai mitään varsinaisesti aio kieltää, mutta en halua vaan enää kuulua vl liikkeeseen.



Avaaja kertoi tuossa hyvin siitä miten vaikeaa on ottaa asiaa puheeksi. Mun kait tarttee suunnitella nyt seuraavaa askelta koska tein itselleni uudenvuodenlupauksen että tänä vuonna se tapahtuu!



Saa nähdä, mitä teen ensiksi?

Joo, täällä sama tilanne.. ei vaan kiinnosta eikä oikeesti edes merkitse yhtään mitään koko homma... miettiny kovasti että miten sen tekis ja koko ajan siirtänyt asian sanomista muille... ja sen takia vaan ahistaa vielä enempi..

Minulla on liikkeen jättämisestä jo vuosikausia aikaa. En ole katunut.



Jos on alkanut tuntea itsensä vieraaksi ja epämukavaksi tai jopa epärehelliseksi ry:llä niin ei kannata enää jatkaa siellä. Itselleen kannattaa olla täysin rehellinen.



Minusta on todella väärin, että uskon varjolla vl-uskossa rajoitetaan sananvapautta sekä normaalia elämistä, loukataan ihmisoikeuksia ja käytetään henkistä väkivaltaa toisia uskovaisia kohtaan.



Ja esimerkki rajoittamisesta: minulta kiellettiin Raamatun lukeminen ja tutkiminenkin sen varjolla, että ajattelen asioita liikaa.



Olen siis entinen lestadiolainen, päässyt pois ja ollut niistä kuvioista erossa jo viitisentoista vuotta.

olin siellä seurakuntatyössä ja irtauduin matalalla profiililla, 6 kk sapattivapaalle (jolta en koskaan aikonutkaan palata). Oli vain helpompi tylysti lopettaa ihmisten päivittelyt ja voivottelut sanomalla, että tulen kyllä takaisin. Eivät kehdanneet syyttää valehtelusta. Lisäksi ilmoitin, että sapattivapaan aikana käyn ihan toisessa seurakunnassa, jossa kävinkin muutaman kerran - kunnes en tuntenut tarvetta edes käydä siellä. En sitten koskaan palannut takaisin Pelastusarmeijan työhön. Ja uskokin, taakaksi muodostunut, vähitellen putosi harteiltani. Lähteminen oli elämäni paras päätös. (Yhteisönä ihan yhtä ahdistava ja rajoittava kuin vl.)

Ei ketään voi pakottaa uskomaan sehän on jokaisen oma asia. Mutta haluan kuitenkin kertoa kuinka eräs uskonsa kieltänyt naisihminen vaikeroi sitä ,että kun tulikin kiellettyä usko.

Ja mikä minusta oli parasta kun hän sanoi minulle suoraan, että: Älä koskaan kiellä uskoasi.



Kannattaa muistaa myös se, että uskonsa voi kieltää, mutta sitä ei välttämättä saa enää koskaan takaisin. Se on Jumalan kädessä.



"Mua Jeesus auta valvomaan ja tätä aina muistamaan on lyhyt ihmis elämä ja iäisyys on edessä vain askel riittää siirtämään tulemaan toiseen elämään."

Mulla oli 5 vuotta sitten sama tilanne. Neuvoni on, että tee päästös sitten kun olet aivan 100% varma siitä, että se on oikea. Silloin kukaan ei enää voi sinua käännyttää. Toteat, ettet usko niinkuin opetetaan, ei niillä silloin ole asiaan juurikaan nokankoputtamista. Ja puhutteluista on kaikki oikeus kiletäytyä, sanoa ettei halua asiasta keskustella!

Mä laitoin appivanhemmille kylmästi tekstiviestiä jossa kerroin etten enää usko ja toivottavasti se ei muuta meidän välejä. On ihanaa kun ei tarvi valehdella sanomalla Jumalan terve enää. Nyt mun miestä säälitään ko akka kielsi uskon vaikka tuo mies ei vaan uskalla tehä sitä kun perheessä kova painostus. jos joskus hän uskon kieltää nii se laitetaan mun "piikkiin" mutta samapa tuo ko ite tiiän miten asia on. äiti 21v

mutta miksi ihmeessä usko pitäisi kieltää? Tietysti tässä on nyt ero, että kieltääkö vl- oppien mukaisen uskon, vai joko uskon Jumalaan. Mieluiten kuitenkin tuo ensimmäinen vaihtoehto..

Se "kieltänyt uskon" on semmoinen sanontatapa vanhoillislestadiolaisilla ja perustuu siihen ajatukseen, että VAIN vanhoillislestadiolaiset ovat oikeita kristittyjä. Muut uskovat ovat "vääriä vanhurskaita",tms. kadotukseen menijöitä joita ei Jeesuksen ristinkuolema pelasta.