Keitä ne teidän "tuttavapariskunnat" ovat? Missä olette tutustuneet?

meillä ystävyys on laajentunut eli esim. paras ystäväni kouluajoilta - parisuhteiden ja perheiden myötä tapaamme koko porukalla (+ muutama muu ystävä perheineen) ja vietämme esim. uutta vuotta, juhannusta jne. yhdessä. Toki käyn ystäväni kanssa joskus kaksin teatterissa, syömässä jne., mutta tapaamme myös perhekunnittain (ja siis siten, että on useampi pariskunta/perhe koolla).



Ei ainakaan meillä ne ystäväpariskunnat ole mitään pariskuntia, joihin olemme yhdessä tutustuneet vaan elämänvarrelta ystäviä, joiden puolisot ovat tulleet myös ystäviksi. Tai sitten niin, että ystävystyt jonkun kanssa ja myöhemmin tutustut myös hänen puolisoonsa jne.

Monilla mun kavereista on mies. Sitten nähdään toisemme kaikki 4 yhdessä. Samoin miehen kavereilla on vaimot ja nähdään niitäkin. Näin mun ja sun kavereista tehdään tuttavapariskuntia. Etkö oo ite huomannut, miten kätevästi sitä saa molemmille hankittua uusia ystäviä?

Mun kavereiden puolisoilla on usein ihan eri mielenkiinnon kohteet ja ovat erityylisiä kuin mieheni ja samoin voi sanoa monien mun miehen kavereiden puolisoista suhteessa minuun. Toki voimme tavata 4 hlön kokoonpanollakin, ei siinä ongelmaa ole, mutta silloin kaksi on hyviä ystäviä keskenään ja ne loput kaksi vain tuttavia. Jää jutut helposti smalltalk-tasolle.



Mieluummin siis minä tapaan ystäviäni ilman miestä ja mies omia kavereitaan ilman minua.



ap

Enemmän taidamme tällä hetkellä tavata vain "omia" kavereitamme.

Tapailimme yhdessä vaiheessa aika paljon pariskuntina, mutta niistä kaikki kolme pariskuntaa ovat eronneet.

Osalla on jo uudet puolisot, mutta niitä ei olla vielä pariskuntina tavattu. Itse olen esimerkiksi tavannut kaverini uuden puolison, mutta kaikki neljä yhdessä emme ole vielä tavanneet.



Osa taas näistä ei ole vielä uudessa suhteessa, joten niitä sitten tavataan vain erikseen. Toista ei huvita lähteä "kolmanneksi" pyöräksi mihinkään.. Eli annetaan miesten mennä keskenään, tai sitten me naiset lähdemme johonkin.



ja itseasiassa tänään vietämme uutta vuotta puolisoni kanssa eri paikoissa. Molemmille tuli hyvät kutsut, joihin siis puolisotkin olisivat tervetulleita, mutta haluamme kumpikin lähteä sinne oman kaverin luo. Tapaamme toisemme sitten yöllä kotona, mikä sopii meille hyvin. Saammehan viettää muuten niin paljon aikaa yhdessä :)

Mulla on ystäviä ja "ystäväpariskuntia", jotka tunnen lapsuudesta, koulusta, lukiosta, harrastuksesta, entisestä työpaikasta, perhevalmennuksesta... Sitten on vielä oma veli ja miehen veljet ja sisko puolisoineen. Ja vielä miehen lapsuuden ja nuoruudenkavereita, harrastuskavereita ja entisiä työkavereita vaimoineen. Ei näistä siis monikaan ole niin läheisiä että harrastettaisiin jotain pariskuntajuttuja, mutta siis esimerkkeinä missä ihmisiä voi tavata.



Esimerkkinä, olen todella onnellinen että aikoinaan perhevalmennuksessa vaihdettiin yhteystietoja ja tavattiin porukalla useamman parin kanssa. Ollaan oltu yhteyksissä neljän perheen kanssa joilla siis kaikilla samanikäinen esikoinen, ja etenkin yksi näistä äideistä on minulle läheinen. Oikeastaan harmittaa, että en synnytyssairaalassa vaihtanut kenenkään kanssa yhteystietoja vaikka siellä oli kiva jutella osastolla. Pitäisi olla rohkeampi.

Meillä ystäväpariskunnat ovat tulleet osakunnalta. Tavattiin juhlissa, viihdyttiin toistemme seurassa. Toinen oli pariskunta jo tavatessamme ja yksi löysi itselleen miehen myöhemmin. Tavataan heitä sekä pariskuntina että erikseenkin.



Minulle on aina ollut tärkeää, että minun ystäväni ovat myös mieheni ystäviä tai ainakin kavereita. Tuon heidät kotiini ja vietämme porukalla aikaa aina silloin tällöin. Jos nämä ystävät alkavat myöhemmin seurustella, tulee heistä todennäköisesti ystäväpariskunta. Aina niin ei tietysti käy ja muutama ystävyyssuhde onkin mennyt rikki sen takia, että puolisot eivät pitäneet toisistaan. Miehen entinen paras kaveri jäi, kun tämä muutti avoliittoon. Tuore avovaimo ei hyväksynyt lähipiiriinsä miehensä naispuolisia kavereita, joten kaverisuhde väljähtyi, kun ikinä ei voinut nähdä.



Ehkä sinäkin saisit niitä tuttavapariskuntia elämääsi, jos pyytäisit ystäväsi joskus kylään puolisoineen ja pyytäisit miehesikin paikalle. Toki teillä voi olla niin erilainen maku, ettei miehesi pidä ystävistäsi tai toisinpäin mutta se olisi aika erikoista.

Asennoidumme toki ihmisiin avoimesti ja positiivisesti eikä iltaamme pilaa vaikka juttelu jäisikin toisella small talkiksi. Mukavinta on juuri tällaiset juhlapyhät kun voi juhlia perheinä yhdessä.



Tunnin päästä meille tulee miehen lapsuudenystävä vaimonsa ja heidän lastensa kanssa.



Se on itse asiassa aika avartavaa tavata ihmisiä jotka ovat erilaisia kuin itse. Kokeile avoimin mielin.

Mun kavereiden puolisoilla on usein ihan eri mielenkiinnon kohteet ja ovat erityylisiä kuin mieheni ja samoin voi sanoa monien mun miehen kavereiden puolisoista suhteessa minuun. Toki voimme tavata 4 hlön kokoonpanollakin, ei siinä ongelmaa ole, mutta silloin kaksi on hyviä ystäviä keskenään ja ne loput kaksi vain tuttavia. Jää jutut helposti smalltalk-tasolle.

Mieluummin siis minä tapaan ystäviäni ilman miestä ja mies omia kavereitaan ilman minua.

ap

Ei tietenkään aina mutta niiden kanssa, joista tulee ystäväpariskuntia synkkaa. Eikä meillä ainakaan olla kangistuttu mies-mies -juttuihin vaan yhdenkin pariskunnan kanssa minulle menee jutut paremmin miehen kanssa kuin tämän vaimon. On meilläkin kavereita, joiden puolisoiden kanssa ei löydy kunnolla yhteistä säveltä mutta niiden kanssa ei hengailla pariskuntina.

Meidän läheisin ystäväpariskuntamme on sellainen, joiden kanssa en osannut ajatella suurempaa ystävyyttä. Pidin heitä toki mukavina ja näin mutta olin todella yllättynyt, että he kutsuivat meidät päivälliselle. Huomasimme sitten viihtyvämme toistemme seurassa enemmänkin. Lisäksi tapaamme toisiamme myös ilman pariskuntakokoonpanoa tai sukupuolirajoituksia. Saatan käydä lounaalla jomman kumman kanssa tms. Ehkä salaisuus onkin siinä, että kumpikaan ei ole toiselle mikään paras kaveri, vaan molemmat ovat läheisiä. Näin ei synny tuollaista bestikset puolisoineen tilannetta.

tyyppisiä ja eri piireistä, ettei miehen omista kavereista puolisoineen tai minun vastaavista ole yhdestäkään muodostunut sellaista varsinaista ystäväpariskuntaa. Toki ollaan tehty asioita porukalla, mutta vähän laimeaa on ollut.



Vasta kun pariskuntana tutustuttiin naapureihin, joilla sama elämäntilanne, saatiin ekan kerran sellainen todellinen ystäväpariskunta, jonka kanssa mm. kerran vuodessa reissataan ja mökkeillään puolin ja toisin.



Eli naapurista siis :)

sisarukset ja sukulaiset poissulkien meillä on tasan yksi ystäväpariskunta, jonka kanssa mökkeillään, ja pari sellaista että molemmat tulevat kahville.



En ole ajatellut että tämä on ongelma.

minun kavereitani puolisoineen ja miehen kavereita puolisoineen. Aidosti yhteisiä ystäviä meillä ei ole, vaikka tapaammekin pariskuntina.

Tuttavapariskunnat ovat minun vanhoja ystäviäni ja heidän "uusia" puolisoitaan, sekä ihmisiä joihin olemme lasten myötä tutustuneet. Esimerkiksi ennen joulua juhlimme koko perheen pikkujouluja sellaisessa porukassa, että me äidit olemme tutustuneet leikkipuistossa toisiimme, ja sitten ajan kanssa miehetkin ovat tutustuneet toisiinsa.



Miehen ystävät tuntuvat olevan ikisinkkuja, mutta jos he löytävät puolison itselleen, tulee kai heistäkin sitten näitä tuttavapariskuntia?

en ole koskaan olettanut, että mieheni pitää tulla toimeen kavereiden miesten kanssa ja minun pitää yhtääkiä tykätä kaikista miehen kavereiden vaimoista.

Meillä on kummallakin omat kaverit. Minulla on harvan miehen kaverin tyttöystävän tai vaimon kanssa mitään yhteistä.

Joskus meitä on kutsuttu näihin tuttavapariskuntailtoihin. Ne ovat olleet aika lailla näyttämisiltoja.Kuinka meillä menee hyvin ja kuinka parisuhteemme on hieno ja blaa blaa. Vähän kun pariskunnat on ottaneet vinkkua,alkaa se toisille vittuilu ja nalkuttaminen. Tai vapaamielinen yhdessä saunominen ja sekin on nähty kun isäntä panee loppuillasta vaimonsa kaverin kanssa.

Se, että seurustelee kaverin puolison kanssa, on todella harvoin edellytys, että voi tulla aitoa ystävyyttä tai kaveruutta

Eli me vietetään miehen kanssa aikaa perheenä ja sitten kumpikin omien kavereiden kanssa.

Monilla mun kavereista on mies. Sitten nähdään toisemme kaikki 4 yhdessä. Samoin miehen kavereilla on vaimot ja nähdään niitäkin. Näin mun ja sun kavereista tehdään tuttavapariskuntia. Etkö oo ite huomannut, miten kätevästi sitä saa molemmille hankittua uusia ystäviä?

tapaamme mieheni kanssa molempien kavereita puolisoineen toisinaan, mutta ei niistä puolison ystävien puolisoista niin helposti tule ystäviä keskenään. Yksi miehen kaverin puolison on aidosti ystäväni ja soittelemme, tapaamme jne ihan kaksinkin ilman miehiämme.

mutta ei meillä ole mitään tuollaisia ystäväpariskuntia. Siis kyllä kaverit puolisoineen joskus käy meillä tai me heillä mutta ei voida mitenkään sanoa että kaikki 4 olisimme ystäviä keskenään.

Jotenkin vaikea edes kuvitella niin että kaksi olisi jo ennestään pitkäaikaisia bestiksiä ja puolisot tapaisivat tätä kautta ja heistäkin tulisi pysyviä sydänystäviä.

perhevalmennuksessa. Tämäkin niin, että olen ensin tutustunut paremmin naiseen ja myöhemmin sitten myös hänen puolisoonsa. Monista kavereiden puolisoista (sekä minun että puolisoni) on vain tullut kavereitamme.



Joskus vieraillaan perheittäin myös sellaisten ihmisten kanssa, ettei kummankin puolison kanssa huippuhyvin synkkaakaan.



Musta on kiva viettää aikaa sekä perheiden kanssa että kavereideni kanssa, jolloin yleensä lapset mukana. Harvakseltaan tapaan kavereitani myös ilman ketään muuta perheenjäsentä. Se on kyllä ihanaa mutta tähän harvoin mahdollisuus kun on lapsia. Kun oli lapsen kanssa kotona oli lapsi niin pieni, etten kovin usein halunnut jättää häntä miehellekään hoitoon ja nyt vähän isompana joutuvat olemaan kylliksi hoidossa jo meidän vanhempien työpäivien aikana. Hyvin harvoin ovat muuten hoidossa, välillä jompi kumpi vanhemmista hoitaa että toinen pääsee omiin menoihin (arvostan itse myös täysin omaa kaveritonta aikaa) ja silloin tällöin käydään jossain kahdestaan miehen kanssa. Kahdenkeskiseen aikaan on mahdollisuus niin harvoin, että sitä en yleensä haluakaan viettää tuttavapariskuntien kanssa vaikka kai sekin hauskaa voisi olla.

ja siksi pitää tavata kavereitaan perheenä. Lievää kontrollin makua.

Minua harmitti aikoinaan kovasti sinun kaltaiset kaverit. Koskaan ei voinut jättää lasta isälleen. Tekosyitä riitti. Ei osannut hoitaa lastaan(?), pitkä päivä, isä väsynyt jne..

Aina piti raahata mies ja lapset matkaan kun tuli meille. Oma mieheni ärsyyntyi myös tästä, koska ei tykännyt kun viikonloppuisin olisi aina joku minun kaveri perheineen ollut tulossa meille. Minä olisin halunnut mennä kaverini kanssa kahdestaan vaikka shoppaileen tai kahville. Ei käynyt, kun piti raahata mies ja lapset matkaan.

Yleensä näiden taustalta löytyi sairaalloinen mustasukkaisuus ja kyttäämisen tarve. Ei voinut mennä yksin kun sitten olisi mieskin mennyt kavereiden luo yksin. Siis miehen kavereiden luohan raahattiin sitten myös koko perhe matkaan.

perhevalmennuksessa. Tämäkin niin, että olen ensin tutustunut paremmin naiseen ja myöhemmin sitten myös hänen puolisoonsa. Monista kavereiden puolisoista (sekä minun että puolisoni) on vain tullut kavereitamme.

Joskus vieraillaan perheittäin myös sellaisten ihmisten kanssa, ettei kummankin puolison kanssa huippuhyvin synkkaakaan.

Musta on kiva viettää aikaa sekä perheiden kanssa että kavereideni kanssa, jolloin yleensä lapset mukana. Harvakseltaan tapaan kavereitani myös ilman ketään muuta perheenjäsentä. Se on kyllä ihanaa mutta tähän harvoin mahdollisuus kun on lapsia. Kun oli lapsen kanssa kotona oli lapsi niin pieni, etten kovin usein halunnut jättää häntä miehellekään hoitoon ja nyt vähän isompana joutuvat olemaan kylliksi hoidossa jo meidän vanhempien työpäivien aikana. Hyvin harvoin ovat muuten hoidossa, välillä jompi kumpi vanhemmista hoitaa että toinen pääsee omiin menoihin (arvostan itse myös täysin omaa kaveritonta aikaa) ja silloin tällöin käydään jossain kahdestaan miehen kanssa. Kahdenkeskiseen aikaan on mahdollisuus niin harvoin, että sitä en yleensä haluakaan viettää tuttavapariskuntien kanssa vaikka kai sekin hauskaa voisi olla.

en ole koskaan olettanut, että mieheni pitää tulla toimeen kavereiden miesten kanssa ja minun pitää yhtääkiä tykätä kaikista miehen kavereiden vaimoista.

Meillä on kummallakin omat kaverit. Minulla on harvan miehen kaverin tyttöystävän tai vaimon kanssa mitään yhteistä.

Joskus meitä on kutsuttu näihin tuttavapariskuntailtoihin. Ne ovat olleet aika lailla näyttämisiltoja.Kuinka meillä menee hyvin ja kuinka parisuhteemme on hieno ja blaa blaa. Vähän kun pariskunnat on ottaneet vinkkua,alkaa se toisille vittuilu ja nalkuttaminen. Tai vapaamielinen yhdessä saunominen ja sekin on nähty kun isäntä panee loppuillasta vaimonsa kaverin kanssa.

Se, että seurustelee kaverin puolison kanssa, on todella harvoin edellytys, että voi tulla aitoa ystävyyttä tai kaveruutta

Eli me vietetään miehen kanssa aikaa perheenä ja sitten kumpikin omien kavereiden

Meilläkään ei vaan synkkaa miehen machokavereiden ja niiden tyhjäpää bimbotyttisten kanssa, jotka vaihtuukin jatkuvasti. Eikä mieheni ole löytänyt yhteistä säveltä mun kavereiden ja niiden portsari-rekkakuski-sikaniskamiesten kanssa. Niimpä molemmat on omien kavereiden kanssa, yhteisiä kavereita ei ole. Joskus mietin et ois kiva kun olis joku pariskunta jonka kans vois tehdä jotain perheiden kesken, mut eipä ole tullut ongelmaa siitäkään ettei tuttavapariskuntia ole.