Miten hyväksyä se, ettei koskaan tule saamaan kavereita tai ystäviä?

sun pitää vaan olla aktiivisempi.

Koska sinä et oikeasti voi tietää, tuletko KOSKAAN saamaan kaveria tai ystviä. Voi olla ettet saa, voi olla että saat. Olisi virheellinen uskomus uskoa ettet koskaan saa, kun et kerran voi tietää. Lisäksi uskomus olisi rajoittava, se estäisi sinua edes etsimästä kaipaamiasi itsekontakteja.



Sen sijaan voi olla järkevää hyväksyä NYKYHETKI sellaisena kuin se on, esim. se että tällä hetkellä ei ole kaveria tai ystävää. Sitten jos tuntuu että tulevaisuudessa ei halua enää että on samoin, voi miettiä miten asiaa voisi auttaa. Toisaalta toisinaan kyllä elämäntilanne on sellainen ettei siihen juuri kavereita tai ystäviä mahdu ja yleensä aikuinenkin voi siihen kyllä sopeutua. Itselläni ei ole koskaan ollut kaveria tai ystävää ja olen ihan tyytyväinen. Silti en minäkään sano etten KOSKAAN tule saamaan kaveria - voi olla että tulen, voi olla että en, molemmat on ihan ok.

eli ole itse aktiivinen.



Minulla ei ns. vanhoja ystäviä juurikaan ole enää elämänmenossa mukana. Satunnaisesti nähdään ja ehkä pikakuulumiset vaihdetaan. Mutta uusien tuttavuuksien kanssa jutellaan enemmän.



Onko teillä lapsia? Lasten kavereiden vanhemmat on meilläkin niitä nykyisiä kavereita. Kun vietetään paljon aikaa urheilukenttien laidoilla, tulee tutustuttua moniin ihmisiin. Ja jos vielä lapsillakin synkkaa niin olen pyytänyt kahville koko perheen tmv.



Ei se sen vaikeampaa ole :)

Pari kaveria on, heidät pidän tarkoituksella kauempana. Kaipasin kauan ystäviä kuten aloittajakin, mutta sitten eräs ihminen kysyi minulta että MIKSI niitä ystäviä halusin, kun arkeni oli raskasta muutenkin eikä minulla välttämättä olisi edes jaksamista heille. Se avasi silmäni ja tajusin, että ihan totta: onko minut vain opetettu kaipaamaan muita?



Ystävien mukana tulee mukavia hetkiä ym., mutta myös velvollisuuksia. Pitää olla yhteyksissä sopivin väliajoin, tavata, olla kiinnostunut toisen jutuista. Jaksaako sellaista pidemmän päälle? Minä en jaksaisi.

Ystävien mukana tulee mukavia hetkiä ym., mutta myös velvollisuuksia. Pitää olla yhteyksissä sopivin väliajoin, tavata, olla kiinnostunut toisen jutuista. Jaksaako sellaista pidemmän päälle? Minä en jaksaisi.

Sama juttu. Jotkut ihmiset ovat ihan mukavia, mutta en minä oikeasti pohjimmiltani ole kiinnostunut heidän elämästään enkä totta puhuen jaksaisi kuunnella heitä pitkään. En jaksa ylläpitää kaverisuhteita tai järjestää mitään yhteisiä juttuja. Ei sillä, tämä kelpaa minulle enkä valita.

sitten syrjäytyneitä, kun saavat kotoa sellaisen epäsosiaalisen mallin?

Kun ajattelee toisella tavalla, elämäkin muuttuu.

sitten syrjäytyneitä, kun saavat kotoa sellaisen epäsosiaalisen mallin?

kuin se, ettei vanhemmilla ole työn ja perheen lisäksi tapana luuhata kaverien ja ystävien seurassa. Ei yksikään työssäkäyvä ja asiansa ja perheensä hoitava ihminen ole syrjäytynyt.

Ja mitä tulee itse sosiaalisuuteen, niin sehän on synnynnäinen temperamenttipiirre. Jos on korkean sosiaalisuuden omaava lapsi, ei hänestä tule omissa oloissaan viihtyvää millään, ei vaikka kotoa saisi sellaisen mallin. Ja toisaalta matalan sosiaalisuuden omaavasta introvertista ei tule paljon ihmisseurassa viihtyvää vaikka kuinka koti olisi sellainen.

Että mulla on ystäviä. Joulun aikaan vein n 30 pakettia, sain tilalle 3. Lähetin lähemmäs 50 joulukorttia, sain 15 takas.

Itse olen aina se joka ottaa yhteyttä, joka antaa lahjan joka on saajan näköinen. Aloin joulun pyhinä katsomasn puhelinta ja sähköposteja, minä olen aina se aktiivisempi osapuoli.



Tänään teen uudenvuoden lupauksen että unohdan nämä 1 puoliset ystävät ja keskityn niihin jotka oikeesti haluavat olla mun kanssa.

Että mulla on ystäviä. Joulun aikaan vein n 30 pakettia, sain tilalle 3. Lähetin lähemmäs 50 joulukorttia, sain 15 takas.

Itse olen aina se joka ottaa yhteyttä, joka antaa lahjan joka on saajan näköinen. Aloin joulun pyhinä katsomasn puhelinta ja sähköposteja, minä olen aina se aktiivisempi osapuoli.

Tänään teen uudenvuoden lupauksen että unohdan nämä 1 puoliset ystävät ja keskityn niihin jotka oikeesti haluavat olla mun kanssa.

Vai minkä ikäisiä olette? Ei mun kaveripiirissä kukaan enää aikuisena osta toisilleen joululahjoja. Korttejakaan ei kovin moni enää lähetä, vaan lahjoittavat rahat muualle. Joulua ei kristillisenä juhlana kovin moni enää juhli muutenkaan.

Musta olisi ainakin säälittävää saada jotain 5-10 euron lahjoja kavereilta. Ja jos itsekin ostaa 30 x 10 euroa = 300 euroa, eli iso summa pikkukrääsään. Parempi tosiaan, että unohdata kavereidesi lahjomisen ja keskityt vain olemaan ystävä.

Jos kierit itsesäälissä ja mietit sitä, onko sulla tänään ystäviä ja oliko eilen, saat varmasti itsellesi pettyneen mielen.



Harrasta mieluummin jotain asiaa, esim. yhdistystoiminnan kautta, jolloin pääset mukaan toimintaan ja saat sosiaalisia suhteita. Monella on pikkulapsivaiheessa kalenterit niin täynnä, että mitään erityisiä kavereihin panostamisia jaksaa harva kuljettaa mukana. Mutta jos taas on joku yhteinen harrastus, niin siinä samalla ystävystyy ja tapaa muita.

Että mulla on ystäviä. Joulun aikaan vein n 30 pakettia, sain tilalle 3. Lähetin lähemmäs 50 joulukorttia, sain 15 takas.

Itse olen aina se joka ottaa yhteyttä, joka antaa lahjan joka on saajan näköinen. Aloin joulun pyhinä katsomasn puhelinta ja sähköposteja, minä olen aina se aktiivisempi osapuoli.

Tänään teen uudenvuoden lupauksen että unohdan nämä 1 puoliset ystävät ja keskityn niihin jotka oikeesti haluavat olla mun kanssa.

Vai minkä ikäisiä olette? Ei mun kaveripiirissä kukaan enää aikuisena osta toisilleen joululahjoja. Korttejakaan ei kovin moni enää lähetä, vaan lahjoittavat rahat muualle. Joulua ei kristillisenä juhlana kovin moni enää juhli muutenkaan.

Musta olisi ainakin säälittävää saada jotain 5-10 euron lahjoja kavereilta. Ja jos itsekin ostaa 30 x 10 euroa = 300 euroa, eli iso summa pikkukrääsään. Parempi tosiaan, että unohdata kavereidesi lahjomisen ja keskityt vain olemaan ystävä.[/i

Meillä vaihdetaan lahjoja aikuisen kesken, tietenkin. Onko kiva että vain lapset saa eikä aikuiset yhtään ? Onko väliä mitä lahja maksaa, jos lahja on sinun näköinen sen sijaan että ostetaan 3 suklaarasiaa kympillä ja annetaan niitä kaapista otettujen servettien kera.

Ehkä 5 v sitten oli buumi näistä lahjoitan korttien summan johonkin hyväntekeväisyyteen mutta muistan kun heti toiset alkoi valittaa asiasta. Jos haluat lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, lahjoitan mutta pitääkö siitä tehdä numeroa.

Tänä vuonna vain 1 ilmoitti lahjoituksesta fb.ssä johon tuli aika monta ihmetystä.

Tiedän ainakin yhden varman paikan josta voi löytää ystäviä, mutta he eivät suvaitse tupakoitsijoita, joten itse en toimintaan osallistu, mutta voin toki olla vaikka av-palsta ystäväsi, jos kelpaa. ;)

Tiedän ainakin yhden varman paikan josta voi löytää ystäviä, mutta he eivät suvaitse tupakoitsijoita, joten itse en toimintaan osallistu, mutta voin toki olla vaikka av-palsta ystäväsi, jos kelpaa. ;)