Onko sinulla hauskaa sisarustesi kanssa?

mutta kyllä hän myös on se, joka saa minut mieheni jälkeen eniten ärtymäänkin:)

siis isosisko ja -veli, on mulle tosi tärkeitä ja läheisiä. Sama koskee heidän perheitään. Olemme jatkuvasti tekemisissä, serkukset kyläilee toistensa luona (yht. 10 kpl, ääntä riittää!). Asumme siis samoilla seuduilla.

Hauskaa on, autamme toisiamme kriiseissä. Ei edes mieheni tunne minua yhtä hyvin kuin nuo kaksi, jotka olen tuntenut ensimmäisestä elinpäivästäni.

Lasten vuoksi ollaan kuitenkin suht usein tekemisissä, serkukset tykkäävät toisistaan.

voidaan jutella tuntikausia, viettää lomaa yhdessä. Nuorempana ollaan keskenään reilattu ja tehty hiihtomatkoja kahdestaan.

Pikkusisareni on ollut masentunut jo monta vuotta joten varsinaisesti hauskaksi ei voi yhdessäoloa sanoa. Enemmän kyse on velvollisuudentunnosta - koen velvollisuuden pysyä hänen rinnallaan ja ystävänään tässä vaikeassa tilanteessa, vaikka itselleni en mitään masentuneen tukena ja kiukkuttelun kohteena olemisesta saakaan. Elämästä kun ei koskaan tiedä, ja voi olla että joku päivä roolit on toisinpäin.

Sisaruus on elämän pisin ihmissuhde. Siskot tunnen paremmin kuin kenenkään muun ihmisen, ja heidän kanssaan on mukavampaa kuin kenenkään muun kanssa.

Meitä on viisi sisarusta ja olemme tosi läheisiä. Minä olen esikoinen ja ensimmäinen sisaruksista, joka on saanut lapsen -> poikani on kaikkien silmäterä ja siskoni ja veljeni kilvan häntä hyysäävät. :) On mahtavaa, että on sisaruksia!!