Jaahas..Ero tulossa ja mies sanoo vievänsä lapset :(

KUKAAn ei taas ajattele niiden lasten etua, ainoastaan mamman puolien pitämistä!

Luuletteko että tämä äippä avautuu teille lastensa vaillejäämisistä hänen uupumuksensa vuoksi? Kuinka todella jaksaisi tästä eteenkäänpäin?

Viikko-viikko on ihan perseestä, lapset kärsii kaikkein eniten! Missä nyt on se Keltikangas- Järvinen jota yleensä luette kuin piru raamattua?

Tämä viimeinen viesti sen sijaan. En ihan ymmärtänyt mitä tarkoitit tuolla äipän uupumuksesta lauseella...

Olen käytännössä hoitanut lapset tähän astikin itse jos ei lasketa miehen parinviikon aikaisia saavutuksia kuten ulkona käynti lasten kanssa.

Kuten kerroin niin ed.raskaus oli vaikea ja siinä vielä pikku esikoinen joten moni muukin olisi varmaan ollut hieman "uupunut".

Moni asia on muuttunut ihan parissa kuukaudessa,olen saanut nukuttua joskus jopa 5h putkeen ja tuo ehkä eniten vaikuttanut siihen että se synkkä verho alkaa väistyä.

Olen samaa mieltä että lapsia tässä ensisijaisesti täytyy ajatella ja viikko-viikko on perseestä mutta me ei olla vielä noin pitkällä tässä asiassa. Lastenvalvojalle soitto keskiviikkona.

Miksi minä en ansaitsisi sitä että joku pitää minunkin puolia?

Siksikö koska olen se äiti. Huomioitavaa on myös se että minä en ole uhannut viedä lapsia keltään,suhde kuollut ja kuopattu mutta minä tein kaikkeni pelastaakseni perheen sen voin sanoa sydämeni pohjasta.

ap

vauva ja taaperoaikana helposti uupuu, mutta myös vähän isompien kanssa uupuu, varsinkin yksin. Nyt neuvo, jonka annan oikeasti sydämestäni: älä edes lähde hakemaan yksinhuoltajuutta. Älä provosoidu, älä riitele. Jos/kun miehesi asian oikeuteen vie, sinä haet yhteishuoltajuutta, esim. viikko-viikko periaatteella. Teet sen tyynesti, itseesi ja mielipiteeseesi uskoen. Sanot, että mielestäsi lapsilla tulee olla hyvät ja läheiset suhteet molempiin vanhempiinsa. Et solvaa miestäsi mitenkään, vaan esinnyt tasapainoisena.



yhteishuoltajuus on hyvä, ihan tosi tulet tarvitsemaan myös lepoa itsellesi. Ja lapset ihan tosi ansaitsevat suhteen molempiin. JA miehesi ansaitsee myös vastuuta omista lapsistaan.

Joo en missään nimessä halua lähteä linjalle että joko tai.

Haluan että välit pysyvät myös isään vaikka meidän aikuisten olisi miten vaikea tulla toimeen.



Mies siis meillä on tässä sotapolulla ja pelkään vaan olevani altavastaava jos ja kun oikeuteen mennään juuri siitä syystä että olen ainoa joka yrittää nyt sovitella..

ap

mutta mun lasten kutsuminen pikkupaskiaisiksi ei ole millään lailla soveliasta ja kypsää käytöstä.

Jatka tuota niin ilmoitus lähtee eteenpäin.

ap

Mulle ja miehelle tulossa ero.Paperit jo vetämässä,tänään kävin asianajalla että miten tässä edetään.Mies myös minulle uhitellut että koska olen niin köyhä niin en saa lapsia,pari vuotta sitten meillä kävi perhetyöntekijä,nyt uhittelee että sossu vie kaikki lapset,lapsia siis 6 (2-10v).

Avioliitossa ollaan oltu 10 vuotta,aina olen tyytynyt osaani,ollut aina lasten kanssa.Mies ryypänny ja menny miten itse haluaa ja nyt pinna sitten viimein katkesi.Ilmoitti että vie 3 isointa lasta multa,elatusmaksuja ei kuulemma maksa.Ehkä tämä vielä iloksi muuttuu.Lapsiani rakastan yli kaiken ja heistä en halua luopua.

Moi. Sama homma minulla. Asun pikku pojan kaa asumiserossa joo 8 kk. Mies ei maksa elatusmaksut ja uhkaile että vie lasta. Mutta hänelle sanottu että pojan olla parempi äidin kaa. Myös anoppi sanonut että teke mun elämästä helvetti jos haen avioero tai elatus maksu ja vie poika minulta. Iso vanhemmat ovat uskonnossa, mutta ovat ihan sekaisin uskonnosta. Niiden mielestä jos en käy seurakunnassa tai en lue raamattu olen huono äiti ja sillä perustella vievät lapsi minulta. Mies vahti mun joka askeli missä meen ja mitä teen. Mutta mun mielestä jos asumme erossa se tarkoita että mun elämä ei saa kiinnosta hänet. Vain silloin jos jotain pojalla huonosti. On joutunut käydä lastenvalvojalle mutta siellä on kaikki hidasta. Uhkauksia tule melkein joka päivä ja rauhallisia hetkiä on harvoin. Voimia sulle!!