Pitääkö 4-vuotias laittaa päiväkotiin, vaikka itse olen vauvan kanssa kotona?

En halua siunausta millekään hoitoonvientipäätökselle, vaan lähinnä vertaistukea ja muiden kokemuksia. Kuten kirjoitin, haluaisin pitää pojan kotona.

Lapsi itse kadehtii kavereitaan, jotka paljon puhuvat päiväkodista, kun se kuulostaa varmasti niin hauskalta paikalta. Ja vaikka kuinka "potkisin itseäni perseelle", kuten joku kehoittikin, niin silti en aio lopettaa imetystä, ruoanlaittoa jne., leikkiäkseni pojan kanssa dubloilla. Toki otan mukaan leivontaan yms, käyn puistoissa, tapaan kavereita, keskustelen jne, mutta välillä valvon myös vauvan kanssa, väsyn ja olen poissaoleva.

Olen itsekin sitä mieltä, etteivät päiväkodit ole mitään lapsensäilytyspaikkoja, kun vanhemmat itse makaavat kotona porsimassa lisää. Mietin vain, olenko riittävä äiti ja tarjoanko lapselleni tarpeeksi hyvän kasvuympäristön, kun tuntuu koko ajan valittavan seuranpuutetta ja tylsyyttä. Telkkaria ei meillä katsota kuin pari kertaa viikossa ja yritän kannustaa lasta omiin leikkeihin. Kesällä taas helpottaa, kun voi olla ulkona päivät, kun ei ole niin kamalan kylmä aina.

Piti lisätä vielä, etten tapaa kotihoidossa olevia 4-vuotiaita oikein missään ja pojalla menee hermot 2-vuotiaisiin, kun ovat vielä pieniä.

lapset nurisee aina välillä ettei oo mitään tekemistä. sehän on tervettä! ei äidin kuulu olla mikään sirkuspelle, joka 24h viihdyttää lastaan. Jos lapsi ei keksi mitään tekemistä, niin sitten ei tee mitään! erittäin yksinkertaista. Perheen seura ja kerho riittää oikein hyvin! Jos sinua epäilyttää asia, niin mikset veisi lasta johonkin kiinnostavaan harrastukseen?



Kun ei tartte olla päiväkodissa, niin jaksaa varmasti keskittyä hyvin.. siis muskari? temppujumppa? naperojudo? mitä teiltä nyt löytyykään..



4-vuotiailla pojilla on usein uhovaihe päällä.. pitää olla paras ja mahtavin ja vahvin ja voittaa kaikki.. samanikäiset tytöt usein ovat niitä prinsessoja.. Ei siis välttämättä mitenkään liity siihen, että sinun pitäisi jaksaa koko ajan leikkiä. Kohtahan vauvakin kasvaa niin, että kurkistus tms. leikit sujuvat.



Luovuus kumpuaa tylsyydestä! sehän on hyvä, että lapsi saa tilaisuuden keksiä tekemistä

hän ei ole siellä? Nythän hän käyttää sitä 6-9 h/vk. Onko rinnan 3-4 muuta lasta "lomittamassa" vai viekö lapsesi yhden kokonaisen paikan? Jos vie, eikö omatuntoasi tosiaankaan yhtään nipistä? Maksaisitko 15 000 euroa vuodessa tuosta hoitopaikasta omasta lompsastasi?

3 ekaa ei mennyt lainkaan päiväkotiin. Kaikki kävivät kerhossa. vanhin tykkäsi; toka ja kolmas ei, joten lopettivat muutaman kuukauden jälkeen kokonaan. Eskariin "pakotin" kaikki.

Kaikki on sosiaalisia ja hyviin pärjääviä sekä kaverisuhteissa, että muuten koulussa.

Neljännen laitoin sitten 3,5-vuotiaana tarhaan VAIKKA olen itse kotona. Olen työttömänä ja ajatukseni on se, että jos/kun töitä saan on lapsella tuttu tarhapaikka valmiina. Käy siellä 2-3 krt viikossa n. 3 h kerralla. Eli melkein sama kuin jos kävisi kerhossa. Paitsi että tarhasta maksamme, on lähempänä, ei tarvitse pakata eväitä, ulkoillaan ja tärkein on että sinne tuttuun paikkaan menee sitten (oikeesti) hoitoon kun menen töihin. Eikä minun tarvitse stressata sitä sitten.

Lapsi viihtyy tarhassa. Itse käytän sen lyhyeen ajan etsien töitä tai kuntoiluun. Helpommalla pääsisin jos en veisi ja laittaisin siksi ajaksi vaikka dvd:n pyörimään.

Eli mua ette voi syyllistää. En syyllisty :D

Mielestäni nykyisin lapsilla on niin paljon sosiaalisia ongelmia/psyykkisiä oireita, kun niille pitää koko ajan tarjota jotain lintsin kaltaista huviketta ja virikettä. Lapsi ei saa koskaan tylsistyä, jotta voisi käyttää omaa mielikuvitusta viihdyttääkseen itseään tai kokea pettymystä siitä, että elämä ei ole aina niin mukavaa vaan välistä hyvinkin tappavan tylsää arkea.

Antakaa lasten myös levätä ja rauhoittua ja auttakaa niitä siinä, jotta niistä ei kasva "kaikki minulle ja heti" -tyyppejä, joilla ei vanhempana olekaan muuta kuin ongelmia. Ja joo, minulla on kaksi pientä lasta (vauva ja leikki-ikäinen) ja samanmoista arkea kuin ap:lla ja en vastusta päivähoitoa (päinvastoin kannustan ihmisiä menemään töihin ja laittamaan lapset hoitoon) muuta kuin tällaisessa "lapsi tarvitsee virikettä" -tilanteessa.

Olen _niin_ samaa mieltä! Ja muutama muukin hyvä pointti elämän rauhoittamisen taidosta täällä oli.

Tuo kommenttisi "en jaksa seistä kuin 1,5 tuntia puistossa kerrallaan" kuulostaa minusta ihan normaalilta ajalta. Ei ne päiväkodissakaan koko päivää ulkona ole ja hoitotädit ei sentään kokkaa. Jos aamupalan jälkeen puet kaikki, on varmasti kulunut väh. 30 min, sitten puistoon ja kotiin, niin yli 2 tuntia. Silloin on jo kiire tehdä ruokaa.

Tee ruokaa ja imetä, niin muutkin tekevät ja ovat tehneet aina ennen kuin päivähoito oli tarkoitettu työssäkävijöiden palveluksi. Neljävuotias saa oppia kestämään tylsyyttä. Hän tosiaan on uhoiässä ja jutut sen mukaiset. Painikaa ja taistelkaa leikeissä välillä, jos sitä kaipaa. Tuosta hoidosta voit sanoa, että kaverit ovat hoidossa, kun vanhemmat ovat töissä ja hänkin pääsee, kun menet töihin. Ymmärtää varmasti.

Meillä pikku koululainen sanoo aina koulussa olevan tylsää. Vastaan vain, että sitten on ja piste. Hän on kyllä siedätetty tylsään pikkusisarten kotihoidon aikaan, joten koulussa menee hyvin tylsyydestä huolimatta. Mitenköhän menisi, jos hän olisi aina elänyt virikeviidakossa niin, että stressitaso olisi koko ajan pidetty korkealla? Ja taitaa olla vähä tapailmauskin tuo tylsä.

Päivät on tosiaan vaihtelevia, silloin kun jaksat, teette jotain erityistä. Kun olet väsynyt, rauhoitutte kotona. Et kuitenkaan taida olla joka päivä väsynyt? Perhepäivähoitajan luulisin mitoittavan jaksamistaan juuri näin, koska on yksin vastuussa. Ja siksi, että oman jaksamisen mitoittaminen on järkevää toimintaa.

Kaksivuotiaan kanssa omissa lapsissani on 4-vuotias leikkinyt kotihoidossa ihan sujuvasti. Ja 6-vuotias 4-vuotiaan kanssa eskarin jälkeen. Eikä edes olla kerhoiltu. Yksi harrastus on ollut. Kommentit toisen pienuudesta olen kuullut ja todennut vain, että pienempi ei välttämättä osaa samoja juttuja kuin itse, mutta silloin leikitte jotain muuta. Ja on kelvannut. Kyllä luulisi omasikin kestävän, jos taas välillä näkee niitä päiväkodissa olevia kavereita. Ja sinä aikuisena voit ohjata toimimaan pienempien kanssa, siitäkään taidosta ei ole haittaa.

Edelleenkin sanoisin, että luota itseesi ja taitoihisi ja siihen, että sinä ja vauva riitätte! (Olen siis aikaisemminkin täällä härkkinyt.) Tuskin teillä tämä elämänvaihe loputtomiin kestää. Downshiftaatte nyt!

Mun mielestä päiväkoti osa-aikaisena on vähän huono sen vuoksi, että lapsi jää herkästi vähän ulkopuoliseksi kun muut tekevät normaalia viikkoa. Sen vuoksi kerhot ja harrastukset voi olla parempia.



Mä vaihtaisin kyllä kerhoa, kurjaa jos ei ole omanikäisiä kavereita. Kuljettaisin vaikka vähän kauemmaksikin.



Meillä oli vastaava tilanne. Sain hyvän kerhopaikan, 3x3 h. Muina päivinä sitten kavereita ja puistoja.



Mun oma kokemus lapsuudesta on kyllä pohjaton kaverien puute, me siis asuttiin maalla ja oli vain joku kerta viikkoon kerho. Vanhemmat tietty näkivät tilanteen eri lailla. Kyllä lapsi tarvitsee leikkikavereita.

Mun mielestä päiväkoti osa-aikaisena on vähän huono sen vuoksi, että lapsi jää herkästi vähän ulkopuoliseksi kun muut tekevät normaalia viikkoa. Sen vuoksi kerhot ja harrastukset voi olla parempia.



Mä vaihtaisin kyllä kerhoa, kurjaa jos ei ole omanikäisiä kavereita. Kuljettaisin vaikka vähän kauemmaksikin.



Meillä oli vastaava tilanne. Sain hyvän kerhopaikan, 3x3 h. Muina päivinä sitten kavereita ja puistoja.



Mun oma kokemus lapsuudesta on kyllä pohjaton kaverien puute, me siis asuttiin maalla ja oli vain joku kerta viikkoon kerho. Vanhemmat tietty näkivät tilanteen eri lailla. Kyllä lapsi tarvitsee leikkikavereita.

Isiin tämä ei tietenkään päde, vaan heillä on oikeus lähteä heti sairaalasta varpajaisiin, jatkaa harrastuksiaan, tehdä ylitöitä, tapailla kavereitaan, viettää saunailtoja ja hoidattaa lapset anopilla tai päiväkodissa, jos ne omalle vastuulle sattuisi jäämään.