Pitääkö 4-vuotias laittaa päiväkotiin, vaikka itse olen vauvan kanssa kotona?

päiväkotiin kun vauva syntyi, ihan oikeasti ei tullut edes mieleen. Kun meidän kolmas lapsi syntyi, esikoinen aloitti eskarin ja keskimmäinen jäi kanssani kotiin. Olin todella iloinen, että sain lapseni pitää kotona. En tiedä olisinko vienyt päiväkotiin edes, vaikka olisi vähän maksettu. Hän kävi kerhossa 2krt viikossa ja se riitti hyvin. Nautin lasten kanssa kotonaolosta ja uskon myös lasteni nauttineen=)

työssäkäyvien vanhempien lapsille jotka eivät siis voi hoitaa lapsiaan kotona koska ovat töissä. Eli ongelma ratkaistu: sinä olet kotona joten voit hoitaa lapsesi kotona ja näin myös kuuluu tehdä. Säästetään ne vähät päiväkotipaikat ja resurssit niille jotka hoitopaikkaa oikeasti tarvitsevat.

ihan sen takia että lapsi pääsee mukaan tähän oravanpyörään ennenkuin eskari ja koulu alkaa.



ja saa enemmän sosiaalista kontaktia muihin lapsiin ja aikuisiin.



Päiväkodissa myös oppii paljon erilaisia asioita.



Jos hän olisi vaikka sen kolme kertaa viikossa päiväkodissa?

No, eipä ainakaan täältä sitä kannustetta tule. Ja olen itse juurikin samassa tilanteessa, saman ikäisten lasten kanssa ja mies kotona vain nukkumassa (pian onneksi tältä osin helpottaa). Esikoinen ehti lisäksi olla jo pari vuotta päivähoidossa ja puhuu hoitokavereistaan ja on säännöllisesti sinne lähdössä. Mielestäni me emme kuitenkaan ole siinä tilanteessa, että tämän vuoksi käyttäisimme yhteiskunnan/kaupungin niukkoja varoja vaan pyrin itse järjestämään lapselle virikettä. Virikettä ovat tosiaan ulkoilun, muskarin ja tanssitunnin lisäksi yhteiset tekemiset kuten legoilla/junaradalla rakentelu, leipominen, kirjojen lukeminen, muisti-/lottopelien pelaaminen, piirtäminen, askarteleminen/korttien tekeminen jne. Meillä lapsi tykkää myös paljon mm. sormi-/vesiväreistä, mutta näitähän ei kauhean usein kehtaa esille laittaa, kun on niin sotkuista hommaa:) Haemme myös YouTubista lauluja, jotta lapsi voi opetella laulamaan niitä, joista tykkää. Mitään lapsen mielikuvitusleikkejä tmv en jaksa, mutta mielestäni minun ei tarvitsekaan. Pikkukakkosen saa päivisin katsoa, mutta muutoin en pidä siitä, että lasta istutetaan telkun äärellä koko päivä.



Että potkihan itseäsi persuksille ja jos lapsi joskus sanoo olevan tylsää, niin käske keksiä jotain tekemistä antaen vaikka ideoita tarvittaessa.

Jos elää 80 vuotta, niin mikä kiire sinne oravanpyörään on.

ihan sen takia että lapsi pääsee mukaan tähän oravanpyörään ennenkuin eskari ja koulu alkaa. ja saa enemmän sosiaalista kontaktia muihin lapsiin ja aikuisiin. Päiväkodissa myös oppii paljon erilaisia asioita. Jos hän olisi vaikka sen kolme kertaa viikossa päiväkodissa?

Tarhaan puoleksi päiväksi. Esikoislle kavereita ja sinä saat taukoa lapsesta.

SINÄ SAAT TAUKOA LAPSESTA! Näinhän se on, vaikka asia verhotaan lapsen kaverikaipuuseen.. ja joo, minulla on vauva ja lähes 4v kotona ja mies aina töissä. Työtähän tämä teettää ja melkein jo odotan töihin paluuta ensi kesänä:)

Minulla on jo isot lapset, mutta usko tai älä. Vieläkin muistan parhaimpina hetkinä elämässäni ne hassut jutut, mitä tehtiin lasten kanssa kotona. Levitettiin paperia lattialle ja maalattiin vesiväreillä. Tehtiin lumilinnoja ulkona. Välillä luettiin ns. eskarityyppisiä kirjoja ja opetin lapset lukemaan ennen eskaria kun oli herkkyysvaihe meneillään.

Maattiin sängyssä kun imetin vauvaa ja samaan aikaan sadutin isompia. Aivan mielettömiä tarinoita, mitä keksivät.

Hyvää jatkoa sinulle. Voin sanoa, että tulet myöhemmin 15 vuoden päästä muistelemaan kahta seuraavaa vuottasi todella parhaimpina aarteina.

No, eipä ainakaan täältä sitä kannustetta tule. Ja olen itse juurikin samassa tilanteessa, saman ikäisten lasten kanssa ja mies kotona vain nukkumassa (pian onneksi tältä osin helpottaa). Esikoinen ehti lisäksi olla jo pari vuotta päivähoidossa ja puhuu hoitokavereistaan ja on säännöllisesti sinne lähdössä. Mielestäni me emme kuitenkaan ole siinä tilanteessa, että tämän vuoksi käyttäisimme yhteiskunnan/kaupungin niukkoja varoja vaan pyrin itse järjestämään lapselle virikettä. Virikettä ovat tosiaan ulkoilun, muskarin ja tanssitunnin lisäksi yhteiset tekemiset kuten legoilla/junaradalla rakentelu, leipominen, kirjojen lukeminen, muisti-/lottopelien pelaaminen, piirtäminen, askarteleminen/korttien tekeminen jne. Meillä lapsi tykkää myös paljon mm. sormi-/vesiväreistä, mutta näitähän ei kauhean usein kehtaa esille laittaa, kun on niin sotkuista hommaa:) Haemme myös YouTubista lauluja, jotta lapsi voi opetella laulamaan niitä, joista tykkää. Mitään lapsen mielikuvitusleikkejä tmv en jaksa, mutta mielestäni minun ei tarvitsekaan. Pikkukakkosen saa päivisin katsoa, mutta muutoin en pidä siitä, että lasta istutetaan telkun äärellä koko päivä. Että potkihan itseäsi persuksille ja jos lapsi joskus sanoo olevan tylsää, niin käske keksiä jotain tekemistä antaen vaikka ideoita tarvittaessa.

Tai no, mikä minä olen sanomaan! :)



Eipä minulla ole kokemusta kuin omista lapsistani. Yksikään ei ole ollut tähän päivään mennessä päivääkään päiväkodissa.



Lapsi käy samalla rahalla kerhoissa, mitä pitäisi maksaa päiväkotihoidosta. Ja samalla vaivalla kuskaan kerhoihin kuin päiväkotiin.



Neljäs lapsi tulossa, muut pysyvät siltikin kotona ja jatkamme kerhoilua isompien kanssa.

Esikoinenkin menee jo ensi vuonna esikouluun. :)

Tungen tähän samaan.

Meillä reilu 4v tyttö, on kotona minun ja 1v pikkusiskon kanssa.



Asutaan maalla ja kaiken lisäksi tosi korvessa.

Perhepäivähoitaja olisi 15 km päässä ja päiväkoti 30 km päässä. Seurakunnan kerhoon on myös tuo 30 km ja siellä ei ole käynyt.



Tyttö ei edes kaipaa kavereita koska niitä ei ole koskaan ollut. Serkut käy muutaman kerran kuussa (nuorempia) ja aikuisia sukulaisia paljon joiden kanssa usein tekemisissä (leikkivät ja tekevät töitä).



Viihtyy kuitenkin kotona hyvin (liian hyvin?).

Eskariin olisi menossa 6v, ja sinne järjestetään taksikyyti.



Tässä nyt pohdin kasvaakohan ihan normaali lapsi, vai tuleeko epäsosiaalinen tai jotain ongelmia....

Tungen tähän samaan.

Meillä reilu 4v tyttö, on kotona minun ja 1v pikkusiskon kanssa.

Asutaan maalla ja kaiken lisäksi tosi korvessa.

Perhepäivähoitaja olisi 15 km päässä ja päiväkoti 30 km päässä. Seurakunnan kerhoon on myös tuo 30 km ja siellä ei ole käynyt.

Tyttö ei edes kaipaa kavereita koska niitä ei ole koskaan ollut. Serkut käy muutaman kerran kuussa (nuorempia) ja aikuisia sukulaisia paljon joiden kanssa usein tekemisissä (leikkivät ja tekevät töitä).

Viihtyy kuitenkin kotona hyvin (liian hyvin?).

Eskariin olisi menossa 6v, ja sinne järjestetään taksikyyti.

Tässä nyt pohdin kasvaakohan ihan normaali lapsi, vai tuleeko epäsosiaalinen tai jotain ongelmia....

Esikoulussahan sitä harjoitellaan muiden kanssa oloa yms. :)

Ei se vaadi monen vuoden harjoittelua etukäteen :D

Minä olen pieneltä paikkakunnalta kotoisin ja ei ollut edes sitä pikkusisarusta kaverina. Menin suoraan kouluun ja hyvin olen pärjännyt ja olen sosiaalinen ja ihan yhteiskuntakelpoinen.

Ole rauhassa lapsesi kanssa. Menee eskariin ja saa sieltä kavereita.

Tungen tähän samaan. Meillä reilu 4v tyttö, on kotona minun ja 1v pikkusiskon kanssa. Asutaan maalla ja kaiken lisäksi tosi korvessa. Perhepäivähoitaja olisi 15 km päässä ja päiväkoti 30 km päässä. Seurakunnan kerhoon on myös tuo 30 km ja siellä ei ole käynyt. Tyttö ei edes kaipaa kavereita koska niitä ei ole koskaan ollut. Serkut käy muutaman kerran kuussa (nuorempia) ja aikuisia sukulaisia paljon joiden kanssa usein tekemisissä (leikkivät ja tekevät töitä). Viihtyy kuitenkin kotona hyvin (liian hyvin?). Eskariin olisi menossa 6v, ja sinne järjestetään taksikyyti. Tässä nyt pohdin kasvaakohan ihan normaali lapsi, vai tuleeko epäsosiaalinen tai jotain ongelmia....

Meidän lapsi ohjattiin neuvolasta toimintaterapeutille kun motoriset taidot laahasivat perässä. Toimintaterapeutti suositteli osa-aikaista päiväkotia joten lapsi on nyt siellä 2pv/vko "virikehoidossa". Lapsi ei oikeastaan alkuinnostuksen jälkeen ole tykännyt siellä olla mutta motoriikka lähti kehittymään harppauksin.



Riippuu lapsesta tarvitseeko virikkeitä. Ja mun mielestä ei missään nimessä mitään 5pv/vko vaan max 10pv/kk.

kuusi tuntia kerrallaan ja viihtyy loistavasti. Hän on aina kaivannut paljon tekemistä ja touhua, koko ajan pitäisi olla jotain. Hänen isosiskonsa (joka on nyt jo koululainen) viihtyi tuon ikäisenä ihan hyvin kotona ja ne pari kerhopäivää riitti mainiosti. Lapset on erilaisia.

Mielestäni nykyisin lapsilla on niin paljon sosiaalisia ongelmia/psyykkisiä oireita, kun niille pitää koko ajan tarjota jotain lintsin kaltaista huviketta ja virikettä. Lapsi ei saa koskaan tylsistyä, jotta voisi käyttää omaa mielikuvitusta viihdyttääkseen itseään tai kokea pettymystä siitä, että elämä ei ole aina niin mukavaa vaan välistä hyvinkin tappavan tylsää arkea.

Antakaa lasten myös levätä ja rauhoittua ja auttakaa niitä siinä, jotta niistä ei kasva "kaikki minulle ja heti" -tyyppejä, joilla ei vanhempana olekaan muuta kuin ongelmia. Ja joo, minulla on kaksi pientä lasta (vauva ja leikki-ikäinen) ja samanmoista arkea kuin ap:lla ja en vastusta päivähoitoa (päinvastoin kannustan ihmisiä menemään töihin ja laittamaan lapset hoitoon) muuta kuin tällaisessa "lapsi tarvitsee virikettä" -tilanteessa.

ja pumppu hakkaa rytmäreitä ja saavat paniikkioireita.

Kun ovat olleet niin touhukkaita ja vanhemamt eivät ole kestäneet sitä valitusta, että on tylsää ja ei oo tekemistä.

Ei ole tajuttu sitä, että aikuisen pitää pystyä ottamaan vastaan lapsen marinakin ja kyllästyminen.

Vedotaan vain siihen, että lapseni on niin touhukas, että vaatii oravanpyörää..ei kun hups päiväkotia ja virikkeitä.

Nuorena aikuisena itketään ensiapupolilla, että nyt on sydänkohtaus kun sydän hakkaa ja pelottaa niin kamalasti.

kuusi tuntia kerrallaan ja viihtyy loistavasti. Hän on aina kaivannut paljon tekemistä ja touhua, koko ajan pitäisi olla jotain. Hänen isosiskonsa (joka on nyt jo koululainen) viihtyi tuon ikäisenä ihan hyvin kotona ja ne pari kerhopäivää riitti mainiosti. Lapset on erilaisia.

Mielestäni nykyisin lapsilla on niin paljon sosiaalisia ongelmia/psyykkisiä oireita, kun niille pitää koko ajan tarjota jotain lintsin kaltaista huviketta ja virikettä. Lapsi ei saa koskaan tylsistyä, jotta voisi käyttää omaa mielikuvitusta viihdyttääkseen itseään tai kokea pettymystä siitä, että elämä ei ole aina niin mukavaa vaan välistä hyvinkin tappavan tylsää arkea. Antakaa lasten myös levätä ja rauhoittua ja auttakaa niitä siinä, jotta niistä ei kasva "kaikki minulle ja heti" -tyyppejä, joilla ei vanhempana olekaan muuta kuin ongelmia. Ja joo, minulla on kaksi pientä lasta (vauva ja leikki-ikäinen) ja samanmoista arkea kuin ap:lla ja en vastusta päivähoitoa (päinvastoin kannustan ihmisiä menemään töihin ja laittamaan lapset hoitoon) muuta kuin tällaisessa "lapsi tarvitsee virikettä" -tilanteessa.

sitten aikuisena downshiftaamaan kun ei jakseta

ja pumppu hakkaa rytmäreitä ja saavat paniikkioireita. Kun ovat olleet niin touhukkaita ja vanhemamt eivät ole kestäneet sitä valitusta, että on tylsää ja ei oo tekemistä. Ei ole tajuttu sitä, että aikuisen pitää pystyä ottamaan vastaan lapsen marinakin ja kyllästyminen. Vedotaan vain siihen, että lapseni on niin touhukas, että vaatii oravanpyörää..ei kun hups päiväkotia ja virikkeitä. Nuorena aikuisena itketään ensiapupolilla, että nyt on sydänkohtaus kun sydän hakkaa ja pelottaa niin kamalasti.

kuusi tuntia kerrallaan ja viihtyy loistavasti. Hän on aina kaivannut paljon tekemistä ja touhua, koko ajan pitäisi olla jotain. Hänen isosiskonsa (joka on nyt jo koululainen) viihtyi tuon ikäisenä ihan hyvin kotona ja ne pari kerhopäivää riitti mainiosti. Lapset on erilaisia.

Mielestäni nykyisin lapsilla on niin paljon sosiaalisia ongelmia/psyykkisiä oireita, kun niille pitää koko ajan tarjota jotain lintsin kaltaista huviketta ja virikettä. Lapsi ei saa koskaan tylsistyä, jotta voisi käyttää omaa mielikuvitusta viihdyttääkseen itseään tai kokea pettymystä siitä, että elämä ei ole aina niin mukavaa vaan välistä hyvinkin tappavan tylsää arkea. Antakaa lasten myös levätä ja rauhoittua ja auttakaa niitä siinä, jotta niistä ei kasva "kaikki minulle ja heti" -tyyppejä, joilla ei vanhempana olekaan muuta kuin ongelmia. Ja joo, minulla on kaksi pientä lasta (vauva ja leikki-ikäinen) ja samanmoista arkea kuin ap:lla ja en vastusta päivähoitoa (päinvastoin kannustan ihmisiä menemään töihin ja laittamaan lapset hoitoon) muuta kuin tällaisessa "lapsi tarvitsee virikettä" -tilanteessa.

Kyllä se päiväkodin arki on monesti aika kiirettä, sijaisia ym. että uskon kodin ja kerhon olevan paljon parempi ratkaisu monelle lapselle.

Itse olen ainakin nauttinut näistä parista vuodesta kotona lasten kanssa. Meillä esikoinen oli 3,5v kun jäi kotiin äitiyslomani alkaessa. Silloin kyllä näki kuinka lapsi nautti olostaan. Kerhonkin aloitti vasta puolenvuoden päästä. Välillä on ollut tylsempää ja kavereitakin kaivattu. Vaatihan tämä meiltä vanhemmilta enemmän ja toisen laista aktiivisuutta järjestää ja tehdä asioita. Toisaalta musta välillä saa olla ja pitääkin olla tylsää, se ei ole vaarallista, päinvastoin. Kyllä mä koen että voin antaa lapsilleni enemmän mitä päiväkoti voi tarjota.

T:lastenhoitaja

3 ekaa ei mennyt lainkaan päiväkotiin. Kaikki kävivät kerhossa. vanhin tykkäsi; toka ja kolmas ei, joten lopettivat muutaman kuukauden jälkeen kokonaan. Eskariin "pakotin" kaikki.

Kaikki on sosiaalisia ja hyviin pärjääviä sekä kaverisuhteissa, että muuten koulussa.



Neljännen laitoin sitten 3,5-vuotiaana tarhaan VAIKKA olen itse kotona. Olen työttömänä ja ajatukseni on se, että jos/kun töitä saan on lapsella tuttu tarhapaikka valmiina. Käy siellä 2-3 krt viikossa n. 3 h kerralla. Eli melkein sama kuin jos kävisi kerhossa. Paitsi että tarhasta maksamme, on lähempänä, ei tarvitse pakata eväitä, ulkoillaan ja tärkein on että sinne tuttuun paikkaan menee sitten (oikeesti) hoitoon kun menen töihin. Eikä minun tarvitse stressata sitä sitten.

Lapsi viihtyy tarhassa. Itse käytän sen lyhyeen ajan etsien töitä tai kuntoiluun. Helpommalla pääsisin jos en veisi ja laittaisin siksi ajaksi vaikka dvd:n pyörimään.



Eli mua ette voi syyllistää. En syyllisty :D

kerron mielipiteeni : Olkaa kaikki kotona niin kauan kuin mahdollista. Ihan jostain erikoisista syistä on lapselle hyväksi olla hoidossa mutta omasta mielestäni muuten kotona on aina parempi kuin päiväkodissa. Ja päiväkoti jossa työskentelen on ihan mahtava paikka lapsille...panostetaan päivään, vältetään aikuisten vaihtuvuutta mahd.paljon, ja tehdään kaikki että lapsella olisi hyvä päivä eikä vain "säilytys". Mutta siitäkin huolimatta mielipiteeni on mitä kerroin. Tätä saa kritisoida mutta siitäkin huolimatta pidän mielipiteeni!

Olihan viestisi kirjoitettu sarkastisesti?

Milloin neljävuotiaasi saa vain olla? Ei nelivuotias tarvitse kokoajan menoa ja meininkiä, en uskokaan. Vaikka kaikki lapset ovat erilaisia ja toiset sosiaalisempia ja temperamenttisempia kuin toiset jnejne.



1v ei kaipaa toisia lapsia seurakseen, sen ikäinen on vielä vauva! 1v tarvitsee äitiä eikä lapsilaumaa huutamaan ympärilleen. Eriasia on töihin lähtö, mutta virikelapsiksi en hyväksy noin nuoria. Vaikka tulisikin uusi vauva taloon, niin sitä 1.5vuotiasta ei tungeta päiväkotiin. Siinä vaiheessa, kun lapsia aletaan tekemään, pitää miettiä ne omat rajat. Jaksaako kahta vai vain yhtä.



Meillä on lapset 5v, 3v9kk ja vauva 11,5kk. Esikoinen aloitti vasta tänä syksynä kerhossa (2x viikossa) ja tämäkin vain puheenkehityksen tueksi.

En ole koskaan halunnut viedä lasta virikehoitoon. Jos en jonain päivänä jaksa ulkoilla, niin sitten ollaan sisällä ja tehdään jotain muuta.

Välillä ollaan koko päivä yökkäreissä tekemättä oikeastaan mitään järkevää. Ihan tervepäisiltä nuo ainakin vaikuttavat..



Ja henkilökohtaisesti v*tuttaa, kun joku virikelapsen mamma ruikuttaa kun on niiiiiin vaikeaa! Ja rankkaa! Ja väsyttää!

Jaa, olisi miettinyt ennen haarojen levitystä. Lastaan hoitaa kuitenkin monta tuntia viikossa joku toinen, joten ihan turha valittaa.



Jos lapsia tehdään ja saadaan niin mielestäni ne pitää itse hoitaa. Välillä saa ja täytyy pitää hengähdystaukoja arjesta, mutta siihen riittänee kerta-pari kuukaudessa.

En halua siunausta millekään hoitoonvientipäätökselle, vaan lähinnä vertaistukea ja muiden kokemuksia. Kuten kirjoitin, haluaisin pitää pojan kotona.



Lapsi itse kadehtii kavereitaan, jotka paljon puhuvat päiväkodista, kun se kuulostaa varmasti niin hauskalta paikalta. Ja vaikka kuinka "potkisin itseäni perseelle", kuten joku kehoittikin, niin silti en aio lopettaa imetystä, ruoanlaittoa jne., leikkiäkseni pojan kanssa dubloilla. Toki otan mukaan leivontaan yms, käyn puistoissa, tapaan kavereita, keskustelen jne, mutta välillä valvon myös vauvan kanssa, väsyn ja olen poissaoleva.



Olen itsekin sitä mieltä, etteivät päiväkodit ole mitään lapsensäilytyspaikkoja, kun vanhemmat itse makaavat kotona porsimassa lisää. Mietin vain, olenko riittävä äiti ja tarjoanko lapselleni tarpeeksi hyvän kasvuympäristön, kun tuntuu koko ajan valittavan seuranpuutetta ja tylsyyttä. Telkkaria ei meillä katsota kuin pari kertaa viikossa ja yritän kannustaa lasta omiin leikkeihin. Kesällä taas helpottaa, kun voi olla ulkona päivät, kun ei ole niin kamalan kylmä aina.