Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsettomuudesta muutama sananen..
11.05.2008 |
Meillä ensimmäinen IVF-hoito onnistui ja nyt olemme menossa PAS:iin. Yritimme lasta luomusti kolme vuotta.
Olen lukenut paljon lapsettomuus-palstaa ja miettin, että minusta aika moni murehtii ja hermoilee liikaa hoidon onnistumista, ajoitusta, tuntemuksia, limoja, ultraa, oikeaa lääkitystä, päivämääriä jne..minusta kannattaisi luottaa lääkäreihin ja olla ajattelematta liikaa noita asioita ja ottaa ihan rauhallisesti ja noudattaa lääkärin ohjeita.
Tuon onnistuneen IVF-hoidon aikana en miettinyt yhtään koko asiaa, yritin olla jännittämättä jne. ja plussa tuli. Liika tieto ja hermoilu, eivät varmaankaan auta tässä asiassa...
Kommentit (4)
Että lopettakaa murehtiminen ja ottakaa rennosti niin sitten se plussa tulee!? Ymmärrän tämän hokeman jonkun helposti raskautuneen tai lapsettomuudesta mitään tietämättömän suusta, mutta että joku lapseton alkaa hokea samaa mantraa tuntuu minusta käsittämättömältä!
Hyvä jos itse olet voinut olla ajattelematta asiaa, mutta kaikilta se ei vaan onnistu. Tuskin kukaan mielikseen asiaa märehtii ja stressaa, eiköhän kaikilla ole takana kiihkeä toive siitä että tällä kertaa hoito tuo toivotun tuloksen. Ei kukaan varmasti tarvitse ristikseen vielä syyllisyyttä siitä ettei pysty odottelemaan tuloksia hermoilematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunnen monia pitkän linjan lapsettomuushoidoissa käyneitä, eikä kukaan ole voinut 'ottaa vain rennosti'.
Sitten on myös se puoli, että mikä elämässä kannattaa: teeskennellä joitain positiivisempia ja rennompia tunteita ja dumpata ajattelemattomien tunteiden joukkoon negatiiviset tunteet vai kohdata omat pelkonsa ja pettymyksensä?
Ainakin jälkimmäinen suojaa depressioon sairastumiselta.
Alue: Aihe vapaa
Meillä oli tasan vuosi sitten ensimmäinen IVF-hoito. Minä olin koko huhti- kesäkuun ajan kuin tulisilla hiilillä. Hormonihoidot vaikuttivat mielentilaani tosi radikaalisti.
Olin ihan 100-varma, ettei hoidot tule ikinä onnistumaan.
Työtä tein kuin kuin hullu ja rasitin itseäni sekä fyysisesti, että psyykkisesti.
Testin tein päivää aikaisemmin, koska ajattelin, että valmistan näin itseni kestämään sen negan.
No sieltä kuitenkin lävähti positiivinen tulos ja se nukkuu nyt tosi tyytyväisenä tuolla vaunuissa. :)
Minä sanon, että tärppääminen on onnesta ja hyvästä sattumasta kiinni!