Oletko jättänyt rikkaan miehen?

Ensimmäinen: olin nuori ja halusin seikkailla.

Toinen: osoittautui liian juntiksi (lue: sivistymättömäksi)

Kolmas: vaikea luonne ja halusi liikaa lapsia.

Minulla on ihana, varakas ja hemmotteleva mies. En ikinä jätä häntä ja toivottavasti ei hänkään minua. Olen saanut asua hänen työnsä takia ulkomailla. Olen saanut käydä kylpylöissä, kauneushoidoissa, hieronnoissa. Olen saanut harrastaa, matkustaa ja opiskella. On aina kiltti ja kohtelias minulle. Olemme eläneet upean elämän. Vaikka rakastan häntä hänen mukavan ja ihanan olemuksensa takia, niin kyllä ilman hänen varallisuuttaan  elämämme ei olisi ollut näin upeata. On ostellut matkoja, kylpylälomia, shoppailureissuja, vienyt ravintoloihin syömään, tuonut työmatkoilta ihania tuliaisia. Minulla on kaapit täynnä ulkomailta tuotuja vaatteita, koruja, laukkuja, kenkiä. Kodissamme on ulkomailta tuotuja koriste-esineitä, pöytäliinoja, verhoja jne. Matkat, joita olemme tehneet ovat olleet sellaisia irtiottoja arjesta että. Tunnelmaa täynnä. Vei minut kihloihin Eiffeltornissa. Las vegasissa olimme häämatkalla. Vaikka rakastan miestäni täydestä sydämestäni ja toivottavasti hänkin myös minua. Mutta kyllä raha on antanut mahdollisuuden tehdä upeita asioita.

Joo olen. Normi syy eli ei vaan tultu toimeen keskenämme. Suhde oli pitkä mutta meni lopulta niin mutkalle että erottiin. Tarvitaanko rikkaan miehen jättämiseen jokin erikoisempi syy kuin köyhän?  Heh heh.

Kyllä, tavallaan. Mies oli ennakkoluuloinen, epäempaattinen, pihi ja tietynlaiset kullisit olivat tärkeitä. Eroa oltiin jo tekemässä yhdessä kun minulle paljastui, että mies oli huomattavasti varakkaampi kuin olin hänen käytöksestään ymmärtänyt.  Se sai minut entistä vihaisemmaksi, koska koko suhteen ajan miehelle oli ollut hyvin tärkeää, että minä köyhä opiskelija maksan kaiken puoliksi- tai vähän ylikin.  Myös miehen perheessä raha, koulutus ja menestys työelämässä olivat tärkeitä. Käsittääkseni minun pelättiin automaattisesti olevan onnenonkija, koska olin alemmasta sosiaaliluokasta ja köyhähkö. Miehen sydämettömyys ja lopulta jopa julmuus painoi lopulta eniten siinä erossa.

Jätin itseasiassa sen vuoksi että oli varoissaan. Sitä piti koko ajan korostaa ja hän alkoi käyttää sitä minuunkin vallan välineenä, tai ainakin yritti. En ollut onneksi kertonut hänelle että olen itsekin ei-niin-kurjista oloista, paljastuipahan tuokin piirre.

Up

Up

Kyllä

En halunnut häntä, fantasioinut hänestä.

Toimitusjohtaja, mökki, talo Espoossa, matkoja joka kuukausi ympäri maailmaa.

Kyllä, koska petti minua. Omani ja lapsen elintaso romahti, mutta itsekunnioitus säilyi.

Olen. Mies oli empatiakyvytön, itsekäs ja käytökseltään uhmaikäisen tasolla. Täysin äitinsä pyöriteltävissä. Miehen äiti oli kiero kuin korkkiruuvi, kotirouvakerhon pää ja dominoi kaikkkea ja kaikkia. Sekopääperhe, joka ei tuntenut sanaa rakkkaus..

[quote author="Vierailija" time="04.03.2013 klo 19:36"]Minulla on ihana, varakas ja hemmotteleva mies. En ikinä jätä häntä ja toivottavasti ei hänkään minua. Olen saanut asua hänen työnsä takia ulkomailla. Olen saanut käydä kylpylöissä, kauneushoidoissa, hieronnoissa. Olen saanut harrastaa, matkustaa ja opiskella. On aina kiltti ja kohtelias minulle. Olemme eläneet upean elämän. Vaikka rakastan häntä hänen mukavan ja ihanan olemuksensa takia, niin kyllä ilman hänen varallisuuttaan  elämämme ei olisi ollut näin upeata. On ostellut matkoja, kylpylälomia, shoppailureissuja, vienyt ravintoloihin syömään, tuonut työmatkoilta ihania tuliaisia. Minulla on kaapit täynnä ulkomailta tuotuja vaatteita, koruja, laukkuja, kenkiä. Kodissamme on ulkomailta tuotuja koriste-esineitä, pöytäliinoja, verhoja jne. Matkat, joita olemme tehneet ovat olleet sellaisia irtiottoja arjesta että. Tunnelmaa täynnä. Vei minut kihloihin Eiffeltornissa. Las vegasissa olimme häämatkalla. Vaikka rakastan miestäni täydestä sydämestäni ja toivottavasti hänkin myös minua. Mutta kyllä raha on antanut mahdollisuuden tehdä upeita asioita.

[/quote]

Tässä ei ole mitään mitä en ole kokenut. No kihloihin menimme barcelonassa ja naimisiin helsingissä, häämatka oli maailmanympäryysmatka. Vegasissa oleme käyneet monta krt. Ja ihan tavallisia ihmisiä ollaan.

Ostan lähes kaikki vaatteet Amerikasta hinnan takia, en siksi että ovat ulkomailta. Tämä oli jotain n 20 v sitten, ei enää tänä päivänä.

Kyllä. Teki liikaa töitä, matkusti työn perässä melkein aina, ei aikaa yhdessä. Työnsä oli tärkeämpi kuin suhteemme. Meillä oli ihanat autot, talot, vaatteet, ruoat ja lomamatkat, mutta olin yksinäinen. Tajusin haluavani enemmän elämältä. Nyt olen duunarin kanssa naimisissa joka on kotona joka päivä klo 16:00. :)

Jätin menemättä treffeille tyypin kanssa, jonka paras ja ainoa argumentti siitä, miksi minun pitäisi lähteä hänen kanssaan treffeille, oli että hänellä on paljon sijoitusasuntoja.

Rikkailla on kieltämättä omituinen ajatusmaailma. Seurustelin kerran ex-rikkaan kanssa, joka oli menettänyt omaisuutensa vähän aikaisemmin. Kerran sanoin hänelle, että toivoisin enemmän huomioimista, niin mies sanoi, ettei ole nyt rahaa....

[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 21:30"]

Rikkailla on kieltämättä omituinen ajatusmaailma. Seurustelin kerran ex-rikkaan kanssa, joka oli menettänyt omaisuutensa vähän aikaisemmin. Kerran sanoin hänelle, että toivoisin enemmän huomioimista, niin mies sanoi, ettei ole nyt rahaa....

[/quote]

Heh, tää on kyllä paras!

Seurustelin suht varakkaan lapsettoman leskimiehen kanssa. Olin hänen sukulaisilleen myrkkyä, pelkäsivät että veisin miehen sisarusten lasten tulevat perinnöt. Huippu oli, kun minut kutsuttiin (pitkin hampain) suvun joulunviettoon. Kolme tuntia istuttiin saman pöydän ääressä, eikä kukaan puhunut mulle sanaakaan.

Meidän suhde loppui kyllä ihan muista syistä, mutta vieläkin puistattaa kun muistan sitä omahyväistä svenskataalande-sukua.

Mulla on hyvin samanlainen kokemus kun 15:lla - mies oli ystävällinen mutta omistava. Oli heti selvää, että hän oli tottunut sanelemaan ja päättämään asioista.

Kokteliaisuudet tuntuivat kovin laskelmoiduilta, samoin ihastuksensa ilmaisi minun makuun kylmästi ja kalkuloidusti - olimme molemmat esim. urheilullisia, plim, pointti tuli.

En vaan jaksanut sitä tunnetta, että olen esittelyesine ja "good catch".

Kyllä jätin 20 vuoden jälkeen. Ei ollut rikas, kun tapasimme, olimme lukiolaisia. Jätin, koska hän oli kuin veli minulle. Kiltti ja muuten mukava, mutta en rakastanut häntä romanttisesti.

Olen jättänyt koska mies ripustautui liikaa minuun.

Jättänyt, pikemminkin tulin skipatuksi. Mutta kun hän reilun puolen vuoden päästä aneli takaisin, niin tajusin, että arvomaailmamme ovat liian erilaiset. En olisi jaksanut ajatella koko ajan sitä, että pitää näyttää ulospäin hyvältä ja varakkaalta.