Nauran palstan pelaamisen puolustelijoille

Sinun mielipiteesi on vain sinun mielipiteesi, ei fakta.

Toki saat mielipiteesi kertoa, mutta älä ala sössöttämään mitään omia keksimiäsi höpöfaktoja :D



Relaa vähän niin elämäkin helpottuu.

Itse en pelaa ollenkaan ja vaikken siten pelien viehätystä ymmärräkään, ymmärrän kyllä, että joidenkin mielestä ne ovat tosi mielenkiintoisia ja kivaa ajankulua - enkä halveksu toisten tekemisiä, itsekin laitan aivot narikkaan täällä av:lla esim eikä kaikki muutkaan ajanvietteeni ole kovin Hyödyllisiä ja Hienoja ja Kehittäviä :)



En pidä pelejä lapsillekaan kamalina mörköinä kunhan kuitenkin pienten lasten pelaamisessa pidetään rajat siten, että lapsi harrastaa liikuntaa riittävästi ja leikkii muutakin. Peleistä voi olla sekä hyötyä että hupia, saahan elämässä kivoja asioita tehdä :)

vuosina yläkoulu- ja lukioikäisten poikien englanninkielentaito on noussut nopeasti ohi tyttöjen. Pelaamisella on tähän suuri vaikutus.



Pelaaminen kehittää silmän ja käden yhteistyötä ja mm. kolmiulotteista havainnointia. Vatsaelinkirurgiaan erikoistuvilla lääkäreillä on tutkittu ja todettu, että paljon pelanneilla on selvästi nopeampi oppimiskäyrä tähystysleikkausten oppimisessa, ei mikään ihme sinänsä.



Pelaaminen on parhaimmillaan mielikuvitusta ja luovuutta rikastavaa, sosiaalista toimintaa, joka parantaa hahmotuskykyä, käden ja silmän yhteistyötä, luovuutta, kielitaitoa jne. jne. Kohtuu tietysti kaikessa - määrä tekee myrkyn, niin vedenjuomisessa, juoksemisessa kuin pelaamisessakin. Kaikkea kohtuudella ja kohtuus kaikessa. Yleensä ihminen (myös lapsi), jolla on rakastavat vanhemmat, kavereita ja harrastuksia tekee monipuolisesti kaikenlaista ja myös pelaa kohtuudella. Jos elämästä taas puuttuu jotain tärkeää, tyhjyys on toki helppo täyttää pelaamisella ja liian voimakkailla ärsykkeillä. Siihen toki pitää puuttua. Se pelaaminen ei toki silloin ole se pääongelma vaan se, mitä sillä liiallisella pelaamisella peitetään. Jos ei ole kavereita tai vanhemmat eivät ehdi tai halua tehdä lapsensa kanssa mitään muuta, silloin pelikapula päätyy käteen liian helposti ja usein.

aikuisena oleminen tarkoittaa sitä että ei saa pitää hauskaa, ei pidä muistaa lahjoilla edes jouluna tai syntymäpäivänä, aikaa vietetään kultturelleissä tapahtumissa, kuten oopperassa tai baletissa. :D :D

Ps. meidän perheessä pelaan minä, perheen ÄITI!! :D Erotessani exavomiehestäni, ilmoitin ensimmäiseksi, että minä sitten vien pleikkarin. ;)

ihminen, joka vihjaa, ettei oopperassa, baletissa jne. käyminen ole hauskaa? Ihmisillä kun katsos voi olla monenlaisia harrastuksia. Olet yhtä kapeakatseinen kuin ap.

t. aikuinen, joka pitää hauskaa mm. käymällä oopperassa ja baletissa sekä pelaamalla

p.s. ap:lle vielä tiedoksi, aivoverenvuodon saanut kälyni on kuntouttanut itseään mm. pelaamalla.

Viime aikoina useammassakin ketjussa on sössötetty, että pelaaminen voisi olla muka hyödyllistä, tai jopa "harrastus". Tosi surullista, että vanhemmat kokevat tuon muka päteväksi harrastukseksi, onko television katsominenkaan harrastus? Fakta nyt vaan on se, että pelaaminen on lapsille tarkoitettua ajanhukkaa, josta ei ole hyötyä, ja lapsi kannattaakin ohjata johonkin tuottavampaan toimintaan vaikka väkisin. Ja jos sitä pelaamista ylipäätään välttämättä halutaan sallia lapsille, niin se pitää ehdottomasti rajoittaa vain tuntiin-pariin viikossa. Ja näitä pelaavia "aikuisia" en ala edes kommentoimaan, ihan yhtä tervettä hommaa kuin mitä jos täysi-ikäinen alkaisi leikkimään barbinukeilla.

AJANHUKKAA josta ei ole HYÖTYÄ????

Lapsi TUOTTAVAMPAAN toimintaan????

Mikä ihmeen suorittaja sinä olet? Luulen, että tuo oma asenteesi on paljon haitallisempi lapsille kuin että lapsi pelaa kohtuullisissa määrin. Ja mitä SINÄ muuten täällä AV:llä teet???? Mitä HYÖTYÄ tästä on? Ihan kuin pikkutytöt tappelisivat hiekkalaatikolla! Eikö sinullakin olisi jotain TUOTTAVAMPAA toimintaa mitä voisit suorittaa????

vuosina yläkoulu- ja lukioikäisten poikien englanninkielentaito on noussut nopeasti ohi tyttöjen. Pelaamisella on tähän suuri vaikutus. Pelaaminen kehittää silmän ja käden yhteistyötä ja mm. kolmiulotteista havainnointia. Vatsaelinkirurgiaan erikoistuvilla lääkäreillä on tutkittu ja todettu, että paljon pelanneilla on selvästi nopeampi oppimiskäyrä tähystysleikkausten oppimisessa, ei mikään ihme sinänsä. Pelaaminen on parhaimmillaan mielikuvitusta ja luovuutta rikastavaa, sosiaalista toimintaa, joka parantaa hahmotuskykyä, käden ja silmän yhteistyötä, luovuutta, kielitaitoa jne. jne. Kohtuu tietysti kaikessa - määrä tekee myrkyn, niin vedenjuomisessa, juoksemisessa kuin pelaamisessakin. Kaikkea kohtuudella ja kohtuus kaikessa. Yleensä ihminen (myös lapsi), jolla on rakastavat vanhemmat, kavereita ja harrastuksia tekee monipuolisesti kaikenlaista ja myös pelaa kohtuudella. Jos elämästä taas puuttuu jotain tärkeää, tyhjyys on toki helppo täyttää pelaamisella ja liian voimakkailla ärsykkeillä. Siihen toki pitää puuttua. Se pelaaminen ei toki silloin ole se pääongelma vaan se, mitä sillä liiallisella pelaamisella peitetään. Jos ei ole kavereita tai vanhemmat eivät ehdi tai halua tehdä lapsensa kanssa mitään muuta, silloin pelikapula päätyy käteen liian helposti ja usein.

t:26

hyödyllistä? Miksi asioita ei voi tehdä vain koska se on hauskaa?

Onneksi pelaaminen on hyödyllistä ja hauskaa.

se vähän jälkeenjäänyttä touhua, jos aikuinen ihminen pelaa jotain pleikkaa, vieläpä siihen malliin että saattaa pelailun lomassa tiuskaista lapselle "älä häiritse ku mä pelaan" tms. Palstan perusteella tällaisiakin miehiä on.

ainakaan minä en katsoisi tuollaista henkisesti lapsen tasolle jäänyttä ikilasta päivääkään taloudessani.

ainakaan minä en katsoisi tuollaista henkisesti lapsen tasolle jäänyttä ikilasta päivääkään taloudessani.

Tämä siis #32:lle.

ainakaan minä en katsoisi tuollaista henkisesti lapsen tasolle jäänyttä ikilasta päivääkään taloudessani.

Onneksi teidän miehet sen sijaan suhtautuu teidän av-palstailuun niin ihanasti. Tämähän on hyödyllistä ja fiksua tekemistä ;)

Ihan perseestä on.

Ymmärtäisin tunnin, pari, mutta kymmenen..

Ihan perseestä on.

Ymmärtäisin tunnin, pari, mutta kymmenen..

Mikä tahansa addikti on perseestä. Yleensä myös vähintään jossain suhteesä haitallista.

Se, että joku addiktoituu johonkin, ei kuitenkaan tee ko. asiasta itsessään pahaa.

Löytyy myös urheilu- ja työnarkomaaneja ;).

aikuisena oleminen tarkoittaa sitä että ei saa pitää hauskaa, ei pidä muistaa lahjoilla edes jouluna tai syntymäpäivänä, aikaa vietetään kultturelleissä tapahtumissa, kuten oopperassa tai baletissa. :D :D

Ps. meidän perheessä pelaan minä, perheen ÄITI!! :D Erotessani exavomiehestäni, ilmoitin ensimmäiseksi, että minä sitten vien pleikkarin. ;)

ihminen, joka vihjaa, ettei oopperassa, baletissa jne. käyminen ole hauskaa? Ihmisillä kun katsos voi olla monenlaisia harrastuksia. Olet yhtä kapeakatseinen kuin ap.

t. aikuinen, joka pitää hauskaa mm. käymällä oopperassa ja baletissa sekä pelaamalla

p.s. ap:lle vielä tiedoksi, aivoverenvuodon saanut kälyni on kuntouttanut itseään mm. pelaamalla.

ap:n mielestä tuollaiset "aikuismaiset" huvitukset ovat niitä ainuita mitä aikuinen voi harrastaa. Kyllä olen käynyt monestikin oopperassa, baletissa, teatterissa yms.

jos sen antaa haaskata aikaa tyhjänpäiväiseen toimintaan, tai antaa sen tyhjänpäiväisen pelleilyn nousta "harrastukseksi", luoja paratkoon.

Äläpäs nyt. Moni on lapsena ollut addiktoituneena urheiluun, joka niin ikään on tyhjänpäiväistä pelleilyä, ja myöhemmin siitä on "tullut jotain"

Minä taas nauran päin naamaa television katselun vertaamiselle pelaamiseen! Sitä paitsi kenelläkään, joka katsoo televisiosta mitään fiktiivisiä sarjoja/elokuvia, jossain facebookissa roikkumisesta puhumattakaan, ei ole varaa mennä leimaamaan videopelejä lapsellisiksi ja turhiksi.



Pelitkö eivät voi olla harrastus?

Tässä joko jätetään huomiotta, tai ei vain tiedetä sitä, että ainakin itselläni ja lähipiirilläni tähän touhuun liittyy paljon muutakin kuin sitä itse pädin tai hiiren hakkaamista. Videopelikulttuurilla on ollut aikaa kehittyä jo kymmeniä vuosia, ja sen seuraaminen sekä ymmärtäminen on itselleni harrastuksessa tärkeää.



Kiinnostuksenkohteita kulttuurin sisällä voivat olla vaikkapa

- eri pelistudioiden toiminta, taloudelliset tilanteet, studioiden välinen yhteistyö ja kommunikaatio

- yksittäisten tärkeiden pelisuunnittelijoiden aktiivisuus ja kommentit alan mediassa

- pelien historia, se kuinka ne ovat kehittyneet ja suunta, johon kehitys on menossa

- yksittäisten projektien valmistumisen seuraaminen ja kommentoiminen sosiaalisessa mediassa, suunnittelijoiden kanssa kommunikointi

- yleisön reagointi uusiin julkaisuihin ja erilaisiin peliuutisiin, mielipiteiden jakautuminen internetissä

- pelimedia kuten lehdet ja uutisportaalit

- pelimusiikki ja sen säveltäjät

- pelien visuaaliset ilmeet ja artistit

- pelien koodaus, esim. asemekaniikan tai fysiikanmallinnuksen realistisuus, mekaniikan ja sen ongelmien sekä hyvien puolten havainnointi

- pelien sisäinen tarinankerronta, sen tarjoamat hahmot, tunteet, filosofiat, valinnat, moraali..

- yhteiskunnan ja muiden medioiden peilautuminen sisältöön

- muut syvemmät teemat, kuten esimerkiksi naisroolit ja naispuolisten hahmojen esittäminen peleissä

- tavat esittää pelikulttuuri muussa mediassa



Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Itseäni kiinnostavat nämä kaikki, ja aiheista on käyty lukemattomia hienoja keskusteluja muidenkin kanssa. Miten tämä eroaa esimerkiksi musiikin tai kirjallisuuden kulttuurin harrastamisesta? Ovatko nekin lapsellisia ja turhia mielenkiinnon kohteita? Millä tavalla vaikkapa baletti on näitä hyödyllisempää?



Pelikulttuuri on paljon muutakin kuin 10-vuotiaita poikia pelaamassa uusia pelejä ja juttelemassa niistä välitunnilla.