Neuvoja kaivataan...

Mitä mieltä meidän tilanteesta? Hyviä neuvoja kaivataan.

Seurustelumme alussa seksiä oli päivittäin, ainakin ensimmäiset puoli vuotta, vuoden. Alussa sattui muutama tilanne, jossa mies päätti, että seksiä on, vaikken itse ollut "mukana". En nyt varsinaisesti kokenut tulleeni raiskatuksi, lähinnä ärsytti että jos toivoin töistä tullessani, että saan esim. syödä ja peseytyä ensin, se ei käynyt, vaan ihan "pikaiset vaan". Ja jos en ollut ihan mukana, mies oli puhumaton 2 päivää, nimitti myös minua "vitun prinsessaksi, jonka kanssa pitää kalenterista ja kellosta katsoa aika, milloin seksiä sopii harrastaa". Seksiä saattoi olla esim. 3 viikkoa putkeen joka päivä ja jos tuli ilta, että olin lastenhoidosta väsynyt ja kireä, enkä pystynyt/jaksanut keskittyä, mutta tarjouduin mielelläni antamaan miehelleni suuseksiä, niin seuraavana aamuna mies "mökötti". Yritin selittää tilannetta, että itse olen ok vaikka jäisi päivä väliin, mutta mielelläni otan poskeen, välillä sopu säilyi, välillä ei. Miehelleni oli vaikeaa ymmärtää, että spontaanisuus ei ihan toimi kun on pieniä lapsia ( molemmilla, uusperhe) ja suuttui, jos en pystynyt rentoutumaan esim. mökkireissulla "saunomassa" kun lapset kiljuivat pihalla.



Korostan, että meillä on siis alusta asti ollut seksiä PALJON, spontaania jyystämistä keittiön pöydällä ollessamme kaksin, vessassa ollaan käyty "pesemässä hampaita" pikaisesti keskellä päivää, kun lapset ovat leikkineet huoneissaan. Poskeen on otettu ohimennen arkiaamuina ennen töihinlähtöä ja nuo "pikaisetkin" on toteutunut monen monta kertaa. Olen seksuaalinen ihminen ja nautin seksistä mieheni kanssa suunnattomasti. Ja on pantu joka reikään, kertaakaan en ole kieltäytynyt seksistä siksi, että olisi "päätä särkenyt" tai etten olisi varsinaisesti halunnut. Käsittääkseni miehenikin on ollut tyytyväinen seksiin? Mutta jos on tullut 2-3 päivän tauko, on ollut helvetti irti. Mieheni on todennut, että seksiä on oltava päivittäin, jos se vähenee, hänellä halut vähenee ja sitten se loppuu kokonaan. Olemme keskustelleet asiasta PALJON, olen yrittänyt satoja kertoja selittää omaa kantaani. Mies on saattanut todeta, että jos olen väsynyt, eikä seksi kiinnosta, riittää jos otan "kullin suuhun", mutta jos toimin näin, joko a) hän syyttää minua uhrautumisesta tai b) kuitenkin pyytää "pyllistämään hetkeksi" ja survoo itsensä sisääni, vaikken ole mitenkään "valmis". Jos en "saa", hän loukkaantuu tai jopa suuttuu. Hän saattaa epäillä, että minulla on toinen mies tai, että ainakin ajattelen muita miehiä. Tai jos olen väsynyt, hän saattaa olla sitä mieltä, että olen tyytymätön hänen vartaloonsa, enkä halua häntä siksi. Mieheni saattaa tuntea olonsa "lihavaksi" ja kieltää minua koskemasta itseensä, sitten kritisoi sitä, että läheisyys on vähentynyt. Seurauksena riitaa.Jos minua sattuu, hän ei "enää uskalla tehdä aloitetta" sen sijaan, että kuuntelisi, miksi niin on käynyt.



Jossain vaiheessa mies salaa minulta käytti potenssilääkkeitä ja lyhyesti sanottuna asia herätti keskustelua, koska mies valehteli ensin kirkkain silmin. Aika reipasta panemista saattoi siis olla muutaman viikon putkeen, lääkkeellä "terästettynä",olin aika huonona ja sain kommenttia "eikö sun pillus kestä panemista??" Yritin selittää, että salailu tuntuu pahalta ja herättää kaikenlaisia tunteita, jännitystä ja vaikuttaa itsetuntooni jne, tuloksetta. En missään vaiheessa kieltänyt lääkkeen käyttöä, toivoin, ettei asiaa salattaisi. Totesin, ettei ole normaalia, että pitkässä parisuhteessa salaa käytetään potenssilääkettä. saan kuulla tästä edelleen, ja nyt kun seksiä ei juuri ole, minun pitää olla tyytyväinen ja onnellinen, kun tämä on nyt sitten normaalia. mainittakoon, ettei lääkkeen käytölle ole mitään fysiologista tarvetta, kyse oli siis viihdekäytöstä. Mieheni haluaa "korostaa ja pitkittää" seksiä ja jos oli siis itse väsynyt ja voimaton, käytti lääkettä, jotta seksi oli "voimakkaampaa". Kun mielestäni ei ole normaalia, että työssäkäyvä perheenisä väsyneenä lääkitsee itseään kyetäkseen seksiin pitkän kaavan mukaan ja yöunien jäädessä n. 4 tuntiin, niin olen siis tappanut mieheni halut. On ollut tilanteita, että alapääni on ollut vähän "rohtunut", mutta silti puoliväkisin on pitänyt antaa "muutama pusu" ja kun olo on ollut nihkeä, eikä "nalli ole palanut" ja lutkutusta on ollut se puoli tuntia, onkin paikat ollu taas huonona. Ja olen ollut taas nihkeä ja "haluton". Kerran keskeytin nuolennan, koska olisin muuten myöhästynyt töistä ja mies suuttui asiasta siinä määrin, että puhui itsetuhoisesti ?!



Kerran erehdyin toteamaan, että on surullista, ettemme voi nukahtaa sylikkäin harrastamatta seksiä ilman, että mieheni mököttää aamulla. Seuraksena se, että saan kuulla tästä edelleen, lähes viikottain ja mieheni on siis tästä loukkaantunut, asenne on, että "nuku vittu sitten".



Jokin aika sitten eräs asia kosketti ja suretti meitä niin, että molemmat itkimme. Illalla en kyennyt keskittymään seksiin ja mieheni suuttui tästä, koska "elämä jatkuu". Ja hänen mielestään se jatkuu parhaiten nussimalla..



Seksiä siis voisi kuvailla jonkinlaiseksi pakkomielteeksi? Mutta nyt tilanne on se, että olen "tappanut" mieheni halut. Koska olen antanut "palautetta". Olen siis reagoinut edellä mainittuihin asioihin ja tilanteisiin, tuonut esille omia toiveita ja tunteita. Olen yrittänyt selittaa, että rakastan ja haluan miestäni, mutta ei ole normaalia, että seksi on pakonomaista suorittamista. Välillä mies on itse tuonut esille kovaa väsymystä, työstressiä ja suoraan sanonut, että väsymyksen ym takia halut ovat vähentyneet. Mutta sopivan tilaisuuden tullen syy on minun. Olen todennut, että ongelmaa ei olisi jos olisin pitänyt turpani kiinni ja vain pyllistänyt ja vetänyt "pornoleffaroolia" kiljumisineen.



Minua on kritisoitu siitä, etten tee aloitteita. Aikanaan en ehtinyt niitä tehdä, ja nyt kun olen yrittänyt asiaa parantaa ja tehdä aloitteen, miestä ei "enää kiinnosta". Olen yrittänyt puhua asiasta rakentavasti, mutta mmieheni vain syyttää minua siitä, että olen em tilanteisiin reagoimalla "ajanut tilanteen tähän".



Olenko siis tiukkapipo, frigidi prinsessa :) ?