Ateisti, miten suhtaudut tunnustavaan kristittyyn?

Yleensähän suvaitsevaisuutta odotetaan uskovaisilta ateitien suhteen, mutta kuinka on toisin päin?

Mikäs provo se tämä on...

Mies ei tuputa näkemyksiään minulle enkä minä omiani hänelle. Lapset on kastettu, koska se oli miehelle tärkeää, minulle samantekevää.

Ateisti, miten suhtaudut tunnustavaan kristittyyn? Yleensähän suvaitsevaisuutta odotetaan uskovaisilta ateitien suhteen, mutta kuinka on toisin päin?

Meillä tulee suvun kanssa joskus törmäilyä, kun harras kristitty ja ateisti ovat samassa pöydässä. Kristitty lukee ääneen ruokarukouksen ja ateisti saattaa tokaista, ettei halua kuulla. Tosin itse olen sitä mieltä, että kenen pöydässä ollaan, sen tapoja siedetään. Arrgh..kiusallista.

omiin käsityksiinsä ja tapoihinsa. Jos siis joku haluaa ruokapöydässä lukea ruokarukouksen, minun puolestani lukekoon. Raja menee siinä, jos hän rupeaa tuputtamaan käsityksiään minulle tai perheelleni.

Vaikka nämä harjoittaisivatkin sitä avoimesti. Itseäni lähinnä huvittaa kaikki julkijeesustelijat, ja yritän kiertää heidät kaukaa etten vahingossa loukkaisi. Ateismissa on muun muassa se hyvä puoli, ettei ole mitään pyhää minkä takia loukkaantua kaikesta pienestä. Harmittaa, että jotkut raivoateistit pilaavat kaikkien ateistien maineen.

varsin suvaitsevasti, mutta olen kyllä niin vähän tekemisissä hartaiden kristittyjen kanssa, että on vaikea sanoa.



En ikinä sanoisi mitään loukkaavaa tai loukkaavaksi tulkittavaa uskonnosta uskovaisen kuullen (enkä myöskään vähänkään vähemmän tutussa seurassa, siltä varalta, että joku olisi uskovainen).



Kirkollisessa vihkimisessä/ristiäisissä/hautajaisissa tulen tietenkin kirkkoon ja esim. rukouksen kohdalla liitän käteni yhteen ja olen hiljaa. Laulan virren jos suinkin osaan. Kieltämättä esim. kirkollinen vihkikaava on minusta hieman ahdistava, mutta se on oma ongelmani (liittyy enemmän sem heteronormatiivisuuteen kuin uskonnollisuuteen). Lapseni saavat pk:ssa osallistua ihan kaikkeen, koulussa menevät et:oon mutta joulukirkko ym. ok.



Ruokarukouskin on ihan ok, etenkin jos isäntä/emäntä uskovaisia. Mutta kieltämättä tuntuisi hieman oudolta, harvemmin olen tuollaiseen tilanteeseen joutunut. Ei nyt epämiellyttävä ajatus kuitenkaan.



Pärjään ihan hyvin herännäiskristityn enonikin kanssa, joka aktiivisesti käännyttää ihmisiä.



Se mitä en hyväksyisi on, jos pienille lapsilleni alettaisiin kertoa totuutena jotain raamatun pelottavammista kertomuksista tai pelottelemaan helvetillä. Vaikea keksiä, mistä muusta voisi tulla ongelmaa mun puolelta.

Ylipäänsä uskominen taruolentoihin on typerää. En pysty arvostamaan uskovia yhtä paljon kuin normaaleja ihmisiä. Tuputusta en siedä yhtään, ja missä on uskovainen, siellä on käännyttäjä.

Olen siivonnut tuttavapiirini uskovaisista jo kauan sitten.

enimmäkseen pidän aika arveluttavana ellen jopa jotenkin tyhmänä...

Jos uskovainen uskontonsa varjolla loukkaa toisia, niin sanon asiasta oman mielipiteeni.



Muutoin elän ja annan elää, eli suvaitsen, eli en puutu toisten näkemyksiin, enkä itse pyri kääntämään keskusteluja uskontoon.



Hiljaa mielessäni pidän uskovaisia kuitenkin aika yksinkertaisina ihmisinä. Täällä voin sen anonyymisti myöntää, mutta en ketään lähtisi kasvotusten haukkumaan.

kunhan eivät tuputa sitä muille tai tuomitse muita siksi etteivät he usko.



Kyllä saa lukea ruokarukouksen vaikka minun ruokapöydässäni, kunhan ei oleta että muut teeskentelevät siinä mukana.

mutta en myöskään ole ateisti. Minusta on naurettavaa ja vanhanaikaista käyttää jotakin nimitystä ei-uskovaisesta ihmisestä. ( Ellei ihminen itse sitten halua ). Ateisti on jotenkin raju sana ihmiselle, joka ei halua kuulua mihinkään "kerhoon".

uskonnollisuudesta keskustella tai harjoiteta tai vaadita muitakin harjoittamaan sitä. (Toki esim. kirkkohäät, kasteet ja hautajaiset ym. tilaisuudet ymmärrän, jos olen vieraana niissä.)



Itsekin matkustellessa vierailen muiden kulttuurien pyhissä paikoissa ja pyrin olemaan korrekti heidän tilaisuuksissaan.



Yksi mitä en siedä on se, että mieheni sisko on harras kristitty, eikä voi tajuta sitä että olemme eronneet kirkosta. Hän aloittaa tahallaan virsien yhteislaulantaa ja rukoilua, kun ollaan esim. heidän vanhemmillaan syömässä. Lastemme nimiäisjuhlia ei pitänyt minään, vaan oli poissa niistä. Hän on sitkeästi antanut lapsillemme kristillisiä lastenkirjoja synttärilahjaksi ja ottaa aina puheeksi asiasta kuin asiasta nämä Jeesus-jutut. Se pännii. Miksei ihminen voi ymmärtää, että emme mekään jatkuvasti jankuta ja tuputa hänelle meidän vakaumustamme vaan pidämme mölyt mahassa.



Ateisti

tunnustavia kristittyjä, mormoni ja muslimeita, suhtaudun heihin kuten muihinkin ystäviini. Kun muslimit rukoilevat, saatan sen aikaa katsoa heidän lastensa perään. Ei minua kenenkään uskonto häiritse niin kauan kun minun uskonnottomuutenikaan ei heitä haittaa.



Kirpakoita keskusteluita kyllä saattaa syntyä ;).

mutta en myöskään ole ateisti. Minusta on naurettavaa ja vanhanaikaista käyttää jotakin nimitystä ei-uskovaisesta ihmisestä. ( Ellei ihminen itse sitten halua ). Ateisti on jotenkin raju sana ihmiselle, joka ei halua kuulua mihinkään "kerhoon".

Mäkin erosin kirkosta, koska pidän sellaista pakkokerhoon kuulumista ja niitä monia aivopestyjä ihmisiä ärsyttävänä. Mutten kuitenkaan kiellä minkään jumalan olemassaoloa. Uskon, että kaiken takana on jumala/jumaluus/joku energia ja meillä on jokin syy olla täällä, joka ratkeaa sitten kuollessa.

En kuitenkaan tarvitse tähän uskooni mitään uskonto-kerhoa tai ylempää saarnaajaa vaan kuljen mielelläni ihan itsekseni. Enkä koe tarvetta jakaa tätä uskomustani kenenkään kanssa.

Lastemme nimiäisjuhlia ei pitänyt minään, vaan oli poissa niistä.

Tuo on ihan todella ruma temppu! :(((