Lue keskustelun säännöt.
MIten te jaksatte, te joilla useampi pieni lapsi?
28.12.2012 |
Eikä ole isovanhempia tai muita luotettavia lastenhoitajia? Itse toivoisin niin kovasti ihan omaa aikaa miehen kanssa, mutta meillä tosiaan ei ole sitä lastenhoitoapua ja nuorin niin pieni etten ketään vierastakaan halua hänelle vielä. Arki on todella raskasta ja tuntuu, että oma elämäni on kadonnut. Missään nimessä en kadu ja rakastan lapsiani (3kpl ikähaitarilla 4v-1v), mutta välillä on todella raskasta ja tekee mieli vain huutaa ja paeta.
Miten te muut jaksatte? Miten teidän parisuhde voi kun lastenhoitoapua ei ole? Yritetään kyllä ottaa arjessa niitä hetkiä, mutta tänäkin jouluna olemme yrittäneet saada kahdenkeskistä aikaa edes sen verran, että olisimme voineet juoda pari lasia viiniä ja pelata uutta lautapeliä. Ihan turhaan, joku lapsista on ollut aina hereillä tai toinen väsähtänyt kymmeneltä kun on herännyt kuudelta.
Kommentit (29)
no huh. pelaako joku aikuine huvikseen lautapelejä. sori, sivuraiteilla...
mulla oli vaan kaksi pientä,huomasin jo toisen jälkeen että kaikki homma moninkertaistui, perheen ihmissuhteiden lukumääräkin: kolmen hengen perheessä oli 3 ihmissuhdetta joita ylläpitää, kahden lapsen perheessä jo tietysti kaksinkertainen määrä ihmissuhteita, eli 6. En uskaltanut enempää lapsia vaikka mies jossain vaiheessa sitä ehdottikin.
palkatkaa MLL?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alle 1,5v ikäiselle. On mielestäni liian pieni siihen, että kun heräää, vastassa onkin joku tuntematon. Toisekseen rahatilanne ei ole mikään paras mahdollinen opiskelujeni takia, joten murehtisin illan aikana lähinnä sitä miten paljon menee rahaa hoitajan palkanmaksuun :D
Samaa kun aina mietin, että onkohan noilla ihmisillä jotain sellaisia arjen taitoja jaksamiseen jota itse en hoksaa. Itselläni on vain kaksi lasta, ja tässä on mulle ihan riittävästi.
Meillä ei lastenhoitoapua, isovanhemmat ei osallistu mitenkään elämäämme, emme ole saaneet koskaan sekuntiakaan apua mistään. Kolme lasta, 1, 3, 5 v. Niin kauan oli rankaa kun surin hiotoavun puutetta, harmittelin että mummot ei halua hoitaa edes minuuttia, kaihoilin että voi kun pääsisi miehen kanssa kaksin jonnekin.
Sitten kävin neuvolapsykologilla joka ehdotti että pitää luopua sellaisen toivomisesta joka ei toteudu tai muutu. Eli luovuttaa siis siitä että toivoo isovanhempien osallistuvan, toivoo että oliso kahdenkeskistä aikaa jne.
Tämän "luovuttamisen" jälkeen on helpompaa, paljon! Me emme ole kertaakaan esikloisen syntymän jälkeen olleet kaksin ilman lapsia miehen kanssa. Siis emme edes sekuntiaan kohta kuuteen vuoteen.
Mll täti ei meidän kuviossa toimi erityislapsemme takia. Jos suku ei halua auttaa niin sitten pitää pärjätä ilman sitä apua. Kuulostaa tylyltä mutta näin se menee. Kaihoilemalla ja haaveilemalla et saa kuin pahan mielen. Lopeta se kaihoilu: )
Univajetta on kiitettävästi, mutta silti ns päätetyn illan jaksaa toisen kanssa valvoa, vaikka sitten pelaten lautapeliä ja viiniä juoden... Tosin, me nautittaisiin toisin seurastamme :D
Ja viideltä siis aamuisin herätys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä pelataan paljon lautapelejä koko perheen kesken, mutta myös kaksin aikuisten kesken. Tosin meillä ei ole enää ihan pieniä lapsia, mutta silloin pelattiin korttipelejä, kun lapset olivat pieniä. Myös pleikkapelejä yms. ollaan ostettu ja pelattu ihan aikuistenkin kesken.
Mä en ymmärrä mitä huhhuteltavaa siinä on. Joku katsoo töllöä kaiket illat, meillä pelataan paljon.
no huh. pelaako joku aikuine huvikseen lautapelejä. sori, sivuraiteilla...
mulla oli vaan kaksi pientä,huomasin jo toisen jälkeen että kaikki homma moninkertaistui, perheen ihmissuhteiden lukumääräkin: kolmen hengen perheessä oli 3 ihmissuhdetta joita ylläpitää, kahden lapsen perheessä jo tietysti kaksinkertainen määrä ihmissuhteita, eli 6. En uskaltanut enempää lapsia vaikka mies jossain vaiheessa sitä ehdottikin.
palkatkaa MLL?
1v8kk ja 2v8kk. Haluttiin lapset mahdollisimman pienellä ikäerolla, vaikka tiedettiinkin sen olevan rankkaa.
Ensimmäinen vuosi toisen lapsen synnyttyä oli kyllä haastavaa, mutta kyllä silti hyvin jaksettiin.
Meillä on aina ollut todella tiukka kuri ja rytmi aina alusta alkaen. (mm. nukkumaan kun mennään niin nukutaan ja nukahdetaan itse sinne sänkyyn.
Tiettyinä kellonaikoina ruoka ja välipalat, iltatoimet yms.)
Nyt on todella paljon helpottunut kun isompi lapsi siivoaa itse huoneensa leikkien jälkeen ja auttaa pienempää sisarusta kaikessa.
Mielestäni kasvatus on tärkein perusta!
Kun lapset osaa pienestä pitäen esim, siivota, viedä astiat tiskipöydälle yms. ei se enään olekaan niin rankkaa.
Miksi olette tehnyt lapsia niin paljon, ettette jaksa niitä hoitaa? Pitäisi tiedostaa omat voimavarat ja tukiverkostot ennen kuin rupeaa suurperhettä perustamaan.
Me emme halua enempää lapsia, koska haluamme matkustella ja tarjota hyvät harrastukset ja vaatteet lapsillemme.
Jos olisi enemmän lapsia kaikki olisi liian vaikeaa.
(mm, auto pitäisi olla isompi, kun 3 lasta takana olisi liian ahdasta, lomamatkoilla pitäisi ottaa useampi tai isompi hotelli huone, olemme todennut siksi meille riittävän 2lasta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samaa mieltä koulun alettua ja vielä etenkin yläkoulussa... :)
Tsemppiä sille tielle, ehkä teillä meneekin niin, että alusta asti homma toimii, etenkin halepon siivouksen suhteen.
Tiedän tunteesi ja tunnen loputtoman väsymyksen myös. Tänään hyvä päivä, mutta välillä meinaa usko loppua. Itseä auttaa kun keskittyy selviämään hetkestä, eikä mieti mitä kaikkea pitäisi tehdä: pitäisi siivota, pitäisi olla omaa aikaa, yhteistä aikaa jne. Tuo luopumisajatus on aina hyvä. Kiinnihän nuissa pilteissä nyt on, mutta ei sekään kestä ikuisesti... Toivon, että omat ystävyyssuhteet ja parisuhde kestävät tämän ajan yli, kun aikaa ei ole :)
Ja nuo "itsehän olet lapsesi tehnyt" kommentit kannattaa jättää omaan arvoonsa. Ajattelemattomuuttaan/tietämättömyyttään kirjoittelevat. Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ottaa...
Äiti 2- ja 3 vee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen muillekkin kasvattamaan lapsensa herran nuhteessa. Kuitenkin rakkaudella, rajoja täytyy lapsille kyllä asettaa.
Kyllä nämä vapaankasvatuksen tulokset näkyvät surullisen selvästi nykypäivän suomessa.
Ja nuo "itsehän olet lapsesi tehnyt" kommentit kannattaa jättää omaan arvoonsa. Ajattelemattomuuttaan/tietämättömyyttään kirjoittelevat. Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ottaa...
Äiti 2- ja 3 vee.
itsehän olet lapsesi pykännyt... Siinä nimen omaan on perää... Oli sitten lusikat tai kauhat jaossa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja nuo "itsehän olet lapsesi tehnyt" kommentit kannattaa jättää omaan arvoonsa. Ajattelemattomuuttaan/tietämättömyyttään kirjoittelevat. Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ottaa...
Äiti 2- ja 3 vee.
ei kahdesta :DD, toivottasti ei ole rankkaa Äiti 2- ja 3veellä, eihän se edes aio tehdä montaa, joten ei hajuakaan...
itsehän olet lapsesi pykännyt... Siinä nimen omaan on perää... Oli sitten lusikat tai kauhat jaossa...
Meillä ei lastenhoitoapua, isovanhemmat ei osallistu mitenkään elämäämme, emme ole saaneet koskaan sekuntiakaan apua mistään. Kolme lasta, 1, 3, 5 v. Niin kauan oli rankaa kun surin hiotoavun puutetta, harmittelin että mummot ei halua hoitaa edes minuuttia, kaihoilin että voi kun pääsisi miehen kanssa kaksin jonnekin.
Sitten kävin neuvolapsykologilla joka ehdotti että pitää luopua sellaisen toivomisesta joka ei toteudu tai muutu. Eli luovuttaa siis siitä että toivoo isovanhempien osallistuvan, toivoo että oliso kahdenkeskistä aikaa jne.Tämän "luovuttamisen" jälkeen on helpompaa, paljon! Me emme ole kertaakaan esikloisen syntymän jälkeen olleet kaksin ilman lapsia miehen kanssa. Siis emme edes sekuntiaan kohta kuuteen vuoteen.
Mll täti ei meidän kuviossa toimi erityislapsemme takia. Jos suku ei halua auttaa niin sitten pitää pärjätä ilman sitä apua. Kuulostaa tylyltä mutta näin se menee. Kaihoilemalla ja haaveilemalla et saa kuin pahan mielen. Lopeta se kaihoilu: )
Rankkaa on mutta se on vain koetettava hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi erityislapsi. Ollaan asennoiduttu siihen, että aikaa ei välttämättä ole, mutta yritetään hyödyntää kaikki "vapaa-aika"(=eli kun lapset nukkuu tai on mummulla yötä noin 2 kertaa vuodessa).
Hyvin on pärjätty! Vanhin 6v ja neljäs syntyy tässä parin kk sisällä :)
En ota sitä niin vakavasti. Miehen kanssa yhteistä aikaa on iltaisin kun lapset nukkuvat.
Pelaamme jotakin tai katsomme elokuvaa. Ja muulle yhteiselle kivalle pyhitetään se aika ;)
Ja nuo "itsehän olet lapsesi tehnyt" kommentit kannattaa jättää omaan arvoonsa. Ajattelemattomuuttaan/tietämättömyyttään kirjoittelevat. Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ottaa...
Äiti 2- ja 3 vee.
itsehän olet lapsesi pykännyt... Siinä nimen omaan on perää... Oli sitten lusikat tai kauhat jaossa...
Itselläni on myös lapsia, mutta jaksetaan kyllä niiden kanssa todella hyvin, ihan samallalailla kuin ennen niitä lapsia, toki joistakin harrastuksista luovuttu, kun ei aika kaikkeen riittäisi.
OLEN TODELLAKIN SITÄ MIELTÄ ETTÄ ITSEHÄN OLETTE SIEMENET SISÄÄN OTTANEE.
MITÄ KYLVÄÄ SITÄ NIITTÄÄ!!!
TURHA VALITTAA JAKSAMISTAAN JOS TEKEE JATKUVALLA TAHDILLA LAPSIA LISÄÄ EIKÄ HUOLEHDI EHKÄSYSTÄ/ OMASTA JAKSAMISESTAAN.
Hienosti oli tuossa kommentissa löydetty tuo olennaisin sanoma tuosta "voimia sinne"-viestistä.
kanssasisaria. On kai ihan normaalia tuntea välillä väsymystä. Kun näitä palstakommentteja lukee, pelottaa ajatella että nämä samat ihmiset ovat niitä kanssaihmisiä, joita kohtaa kaupan kassajonossa. Julma on maailma, julmia ovat äidit.
Oikeasti kun hyväksyt faktat, niin ei tule pettymyksiä. Ihmettelen suuresti sitä, kuinka monilla on käsitys, että isovanhemmilla on joku velvollisuus hoitaa lapsenlapsia. Tottakai normaalit isovanhemmat haluavat viettää aikaa lastenlastensa kanssa, mutta täytyy myös ymmärtää, että he ovat jo kasvattaneet omat lapsensa aikuisiksi, eivätkä välttämättä jaksa aloittaa kaikkea alusta.
Meillä kaikki isovanhemmat ovat vielä työikäisiä ja kolme heistä on yksityisyrittäjiä, joten eivät he ehdi ja jaksa hoitaa lapsia kuin silloin tällöin. Omaa aikaa saamme miehen kanssa illalla kun lapset nukkuvat, kasvavassa iässä olevat lapset tarvitsevat kuitenkin enemmän unta kuin aikuiset, joten ehtii siitä nipistää aikuisillekin aikaa.
En nyt saanut ajatuksiani jäsenneltyä, mutta tsemppiä ap, kun lapset ovat teini-iässä he tuskin viitsivät enää aikaansa "tuhlata" vanhempiensa kanssa. Tämä nykyajan parisuhteenhoitoaika on kuin joku Graalin malja, jota kaikki tavoittelevat, mutta kukaan ei sitä ikinä ( omasta mielestään tarpeeksi) löydä. Se parisuhde hoituu siinä arjessakin huomiomalla toista, vaikka laittamalla pyykit toisen puolesta, hieromalla toisen hartioita tai kysymällä millainen päivä toisella oli ( siis niin, että todella odottaa yli kahden sanan mittaista vastausta). Ravintolaillallinen silloin tällöin ei tee ihmeitä, vaikka toki olisikin ihana joskus syödä aivan rauhassa jonkun muun kokkaamaa ruokaa.
t. Kolmen ( 1v, 3v ja 5v) äiti
En kyllä suostuis iihen että lapset palloilis hereillä kymmeneen, noin pienet saa mennä yheksään mennessä nukkumaan a sillä sipuli.
Ei mistään hoitajasta voi tulla lapselle tuttua jos ette anna mahdollisuutta. Esim mll kautta voisi löytyä joku vakkarihoitaja joka tulisi pienellekin tutukdi.