Minkälaisen kasvatuksen seurauksena ihmisestä tulee pitkävihainen?

Equifinality eli erilaiset kokemukset voivat johtaa samankaltaiseen lopputulokseen.



ja



Multifinality eli samankaltaisen kokemukset eivät välttämättä johda samaan lopputulokseen.

jo 2 vuotiaina jotkut lapset murjottavat pitkään ja heillä on vaikea päästä harmistuksesta yli kun toisilla se on helpompaa. Luulisin että vaikuttaa ihan synnynnäinen temperamentti, mutta toki kasvatuksella voinee vaikuttaa suuntaan ja toiseen. Esimerkkin antamisella esimerkiksi.

Ja ihmiset jotka ei itse tee vastaavia virheitä, ovat pitkävihaisia ko. virheistä. Tällaisten on vaan niin vaikea ymmärtää näitä tekoja.



Esim. ihminen joka ei itse kiusaa/nimittele ketään ilkeyksissään, tuskin antaa kovin helposti anteeksi ko. toimintaa. Sellaiselle joka itsekin helposti lähtee muille ilkeilemään, anteeksiantaminen on luonnollista.

kakkosen kommentista mitään.

ap

Ja ihmiset jotka ei itse tee vastaavia virheitä, ovat pitkävihaisia ko. virheistä. Tällaisten on vaan niin vaikea ymmärtää näitä tekoja.

Esim. ihminen joka ei itse kiusaa/nimittele ketään ilkeyksissään, tuskin antaa kovin helposti anteeksi ko. toimintaa. Sellaiselle joka itsekin helposti lähtee muille ilkeilemään, anteeksiantaminen on luonnollista.

kyvystä antaa anteeksi?

Kai jokainen on joskus nimitellyt jotakuta, tai ainakin ajatellut tosi pahasti jostakusta?

En nyt niele selitystäsi.:)

ap

Ja ihmiset jotka ei itse tee vastaavia virheitä, ovat pitkävihaisia ko. virheistä. Tällaisten on vaan niin vaikea ymmärtää näitä tekoja.

Esim. ihminen joka ei itse kiusaa/nimittele ketään ilkeyksissään, tuskin antaa kovin helposti anteeksi ko. toimintaa. Sellaiselle joka itsekin helposti lähtee muille ilkeilemään, anteeksiantaminen on luonnollista.

kyvystä antaa anteeksi?

Kai jokainen on joskus nimitellyt jotakuta, tai ainakin ajatellut tosi pahasti jostakusta?

En nyt niele selitystäsi.:)

ap

Ei ystävän pitäisi nimitellä tai ajatella pahasti ystävästään. Jos totuus ajatuksista tulee ilmi, niin ystävyys on vääränlaista. Mitä järkeä olla sellaisen kanssa missään tekemisissä joka ei pidä ko. henkilöstä. Tietysti siitä menee välit poikki.

tuli hyvin lyhytvihainen.

pitkävihainen ihminen. Muistaa kaikki miten Tauno-setä oli hankala silloin vuonna -75. Mietin vain mikä tämän ihmisen kohdalla on aiheuttanut tai ruokkii asiaa, koska se hankaloittaa tietysti ihmisten välejä (ei omia mutta riitaisasta suvusta kärsii kaikki).

Olisin kiinnostunut vähän syvällisemmästä keittiöpsykologiasta kuin tuosta että "se on luonnekysymys".

ap

käytökseltään niissä asioissa joita toisten käytöksessä kummastelee. Sellaisten on vaikea ymmärtää toisten käytöstä ja loukkaantuvat sydänjuuriaaan myöten.



Itse loukkaannun tietynlaisista asioista. Mutta en esimerkiksi siitä että ystäväni juttelee minusta "pahaa" toiselle ystävälleen, mikäli on totta. Ymmärrän sen että hänen on pakko purkautua. Mutta siitä taas loukkaannun syvästi jos ystäväni ison ryhmän kuullen tokaisee minusta jotain ikävää, joka on vielä puolitotuus. Eli lopullisesti pilaa mainettani. Sitä en anna anteeksi, en koskaan.

No. Ko. henkilö on ilmeisesti melkoisen täydellinen käytökseltään niissä asioissa joita toisten käytöksessä kummastelee. Sellaisten on vaikea ymmärtää toisten käytöstä ja loukkaantuvat sydänjuuriaaan myöten.

on vuosien varrella loukkaantunut ihan oikeutetustikin. Ei ole mikään ammattiloukkaantuja. Hän vaan ei tunnu koskaan pääsevän yli näistä asioista. Muistelee ikuisesti.

ap

pitkävihainen ihminen. Muistaa kaikki miten Tauno-setä oli hankala silloin vuonna -75. Mietin vain mikä tämän ihmisen kohdalla on aiheuttanut tai ruokkii asiaa, koska se hankaloittaa tietysti ihmisten välejä (ei omia mutta riitaisasta suvusta kärsii kaikki).

Olisin kiinnostunut vähän syvällisemmästä keittiöpsykologiasta kuin tuosta että "se on luonnekysymys".

ap

Joitakin asioita ei pysty antamaan anteeksi vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi. Muutenhan esim. avioeroja puhumattakaan avoeroista ei olisi ollenkaan.

Vaikka rakkaus ja ystävyys olisi ihan oikeanlaista.

Pitkävihaisuus on kai luonnekysymys, jotkut vaan juuttuvat ja muistelevat kaikkea (subjektiivisesti) kärsimäänsä pahaa

Joitakin asioita ei pysty antamaan anteeksi vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi. Muutenhan esim. avioeroja puhumattakaan avoeroista ei olisi ollenkaan.

voi välttämättä antaa anteeksi mutta tämä esimerkkihenkilöni ei tunnu kykenevän antamaan pienempiäkään asioita anteeksi.

Toisekseen itse ajattelen, että jos minulla on joku jolle olen ikuisesti katkera, en kuitenkaan halua uhrata elämääni siihen, että möläyttelen jotain sellaista, joka paljastaa katkeran asenteeni. Miksi elää sitäpaitsi katkerana ja vihaisena jos voi kerran elää onnellisenakin?

ap

Em koskaan loukkaisi heitä muuta kuin itsepuolustuksena ja sekin on jäänyt tekemättä.



Ja jos joku minua inhoaa ja tahallaan loukkaa, koen että se on vääränlaista ystävyyttä, joten unohdan koko jutun. Ehkä kyse on erilaisuudesta.

Uskon, että se luonteenpiirre. En suutu helposti kunnolla, mutta sitten kyllä pitkäksi aikaa. Minulla tämä asia liittyy epäoikeudenmukaisuuden kokemukseen tai kohtuuttomuuteen. Riitoja ja loukkauksia tulee aina, mutta tämä on jotakin vakavampaa ja usein toistuvaa. Itsekin olen ollut elämässäni kohtuuttoman tyhmä ja ymmärrän jos sellaista ei joku unohda. Minulla asiaan auttaa sen käsittely ja anteeksi pyyntö.

Uskon, että se luonteenpiirre. En suutu helposti kunnolla, mutta sitten kyllä pitkäksi aikaa. Minulla tämä asia liittyy epäoikeudenmukaisuuden kokemukseen tai kohtuuttomuuteen. Riitoja ja loukkauksia tulee aina, mutta tämä on jotakin vakavampaa ja usein toistuvaa. Itsekin olen ollut elämässäni kohtuuttoman tyhmä ja ymmärrän jos sellaista ei joku unohda. Minulla asiaan auttaa sen käsittely ja anteeksi pyyntö.

Uskon, että se luonteenpiirre. En suutu helposti kunnolla, mutta sitten kyllä pitkäksi aikaa. Minulla tämä asia liittyy epäoikeudenmukaisuuden kokemukseen tai kohtuuttomuuteen. Riitoja ja loukkauksia tulee aina, mutta tämä on jotakin vakavampaa ja usein toistuvaa. Itsekin olen ollut elämässäni kohtuuttoman tyhmä ja ymmärrän jos sellaista ei joku unohda. Minulla asiaan auttaa sen käsittely ja anteeksi pyyntö.

Käytännössä tuon kysymyksen ohella voisit miettiä samalla tavalla, että miten samanlaisen kasvatuksen saaneet lapset voivat olla eri luonteisia? Esimerkiksi sitä että miten perheen esikoinen voi olla äkkipikainen ja kuopus ns. lehmän hermot omaava.



Millä tavalla tuota pitäisi kaivella enemmän? Kun siis sanoit että haluat luotaavamman psykologisen tulkinnan kuin toteamuksen "se on luonne kysymys"?

Vai haluatko tietoa siitä miten ihmisen luonne kehittyy, miten tietyt pääpiirteet pysyvät ihmisessä aina ja jotkin osat muuttuvat? Vai tarkoitatko sitä että miten pitkävihaisuus voi olla luonteesta kiinni?



Miten tuollainen asia voisi olla mistään muustakaan kiinni?

Samalla tavalla pitkävihaisuus, tai tuo menneissä vatvominen, on luonnekysymys kuin vaikkapa se, että onko ihminen pikkutarkka vai suurpiirteinen.



Vai oletko sitä mieltä että ihmisen persoonallisuuden piirteet ovat kiinni kasvatuksesta?

Minulla puoli sukua ovat tuommoisia. Tosi hankalia ihmisiä. Siis ne itse tekee ja sanoo mitä tahansa ja kuvittelevat kaikkea turhaa muista. Miten jotkut voivat nauttia vihasta, joka tulee jostakin asiasta, jonka ovat vielä kaiken kukkuraksi itse keksineet? Onkohan tuommoinen käyttäytiminen edes normaalia.? Jossain on jotain pahasti vialla. Eripuraisia keskenään ja sekoittavat ihan viattomia ihmisiäkin niihin omiin riitoihinsa.  Ja kun suuttuvat, niin suuttuvat moneksi kymmeneksi vuodeksi. Olen suorastaan kauhistunut!!! Olen pari kertaa ollut yhteydessä ja kuunnellut heidän ajatuksiaan. He ajattelevat niitä samoja asioita mitä silloin ennenkin. keksittyjä juttuja, josta ovat vieläkin suuttuneet! Anna mun kaikki kestää. Ei ole ihmekään, ettei heillä ole yhtäkään kunnon ystävää. Minä olen sillaikaa saanut joukon hyvin läheisiä ihmisiä, joiden kanssa voi puhua ihan normaalisti. Onneksi pääsin eroon niistä hulluista.