Loukkaantuisitko

että tottakai se on isänsä näköinen. Isä kun on kuuluisan impotenttisukunsa ainoa viriili mies.

että teidän vauva muistuttaa selvästi isäänsä?



Voi hyvää päivää...

rauhoitu nyt...kyllä noo hormonit kohta tasottuu..

Meillä tyttö on niin isänsä näköinen että jo kätilö sanoi ettei voi isästä erehtyä. Miksi olisin tästä suuttunut. Nyt lapsi jo lähemmäs 2-vuotta ja vieläkin on kovasti isänsä näköinen.



Mutta ymmärrän kyllä että tuo menee sinulla hormoonien piikkiin. Silloin voi loukkaantua ihan typeristä asioista, siitäkin minulla on kokemusta.

kätilö synnyttäneiden osastolla, että "On kyllä niin paljon isänsä näkönen, että ei oo ainakaan posteljoonin". Oli erittäin mukava, lämmin ja asiallinen tyyppi, ilmeisesti arvioi, että kestän läpänheittoo. Ja totta, en närkästynyt. Muuten olin kyllä melkein mielisairas hormoonihuuruissani.

yleensä sukulaiset löytävät vauvasta oman sukunsa piirteitä, ja on ihan tyypillistä vitsailla siitä, että lapsi on isänsä näköinen. Ei sitä kannata henkilökohtaisesti ottaa, vaikka vitsi mielestäsi tyhmä olisikin. Ei se silti ole sinua kohtaan suunnattu.

Olen ajatellut että ehkä meillä on hyvä suhde kun ne voi tollasia täräytellä.. Koska on ihmisiä joille eivät niin sanoisi! ;)



Mutta loukkaannuin. Olen vaan sanonut -jaa-



Hassuttelu on ihan kiva asia mutta on paikkoja kun se ei vaan sovi ja jos siitä lähdetään äidin hormooneja syyttelemään niin ketä se auttaa? Masentuu vielä reppana ja tappaa lapsensa.. Kivaako?



Joskus on ihan OK miettiä mitä laukoo. Minä kestän juttuja paljon enempi kun en imetä. Jos se liittyy hormooneihin niin olkoon niin mutta faktaa on että siitä tuli paha mieli.



Ja tasan keksin jotain "nasevaa" takaisin. Jonka laukasen heille väärään aikaan.

ei siitä kuulu suuttua.

Mua ainaki vitutti ku yks olevinaan huumorimies kommentoi poikaani, mieheni kuullen, et ihan on ton naapurin reiskan näkönen.



Ei mun mielestä yhtään hauskaa.

että näyttää paikallisen pizzerian pitäjältä, kun poika oli tumma, vaikka me molemmat ollaan vaaleita. Myöhemmin mieheni vauvakuvista totesin, että niin on hänkin ollut vastasyntyneenä ihan mustatukkainen. En nyt loukkaantunut, mutta...

Niin se on silloin vähän liian kamalaa juttua. Ei sellaisesta small talkista kenenkään kuulu mieltään pahoittaa.



On ihan eri asia että sanoo lapsen näyttävän isältään, jos lapsi häneltä näyttää kuin sanoa ettei sitä näköä ole ja on tainnut putkimies käydä! Eikö?



Se on jo ala-arvoista small talkkia ja siitä saa pahastua.



Jokaisella on oma mieli ja saa pahastua. Hormonit tai mikä vaan syynä niin ei tartte vaan hiljaa kuunnella jos loukkaantuu.



Itse ainakin jos loukkaan jotakuta niin pyydän anteeksi. Kuin alan väittelemään että toisen huumori ei vaan kestä kun imettää. Silloin pyydetään anteeksi, vaikka pahaa ei tahtonut.

Siis luitteko tuon aloituksen väärin? Eihän ap siitä loukkaantunut, että vauvaa sanotaan isänsä näköiseksi, vaan noista posteljoonivihjauksista.



Loukkaantuisin minäkin kyllä, olkoonkin kuinka normismalltalkia hyvänsä. Mutta en ylipäätään siedä tuonkaltaista huumoria.

Meillä esikoinen isänsä näköinen ja toinen kuulemma "putkimiehen" näköinen, kun ei muistuta tippaakaan isäänsä.